Uusi sukulainen

Esi-isien ja -äitien etsimisen sijasta olen viime aikoina keskittynyt uuden sukulaisen tuottamiseen ja sen jälkeen hänestä huolehtimiseen. Esikoispoikamme Tuomas Tyko Johannes syntyi 29.11.

Sukututkimusharrastukselle tämä tietysti on tarkoittanut hiljaiseloa, toisaalta myös piristettä.

Kuinka Isonkyrön pappila sai nimensä

Näin kerrotaan Waasan Lehdessä nro 1 06.01.1884 s.4 siteeraten Isonkyrön arkistosta löytynyttä kirjaa "Kyrckionens prästegårdens och capellanbolets inventarer och documenter".

"Wuonna 1868 (pitäisi olla varmaankin 1768?) toukokuun 8. päivänä pidettiin Komsilan kestikievaritalon maantutkinto, jolloin pappilan huomattiin olevan varsinaista nimeä vailla, millä sitä maakirjassa nimitettäisiin.

Nimenanto ei kuitenkaan tällä kertaa tullut parahillensa, vaan tapahtui kohta jälkeenpäin päivällisellä pappilassa, kun maankamreeri Kaarle Juhana Stillman esitteli talon nimeksi MARIEDAL emännän Maria Elisabeth Moliis'in kunniaksi.

Nimi hyväksyttiin ja määrättiin henkiherran merkittäväksi maakirjaan."

Maria Elisabeth Moliis (vih. 1751 k. 1818) oli Isonkyrön kirkkoherran Johan Aejmelaeuksen puoliso. Aejmelaeus oli syntynyt 10.3.1718 ja kuoli Isossakyrössä 10.6.1805. Myös hänen isänsä Nils oli ollut Isonkyrön kirkkoherra, samaten Johanin poika Nils sai saman viran.

Moliisin isä oli puolestaan Närpiön kappalainen Henrik Moliis s.24.9.1712, jonka isä oli puolestaan Teuvan kappalainen Henrik Moliis. Maria Moliisin äiti oli Anna Katarina Stenbäck k.1791.

Kaarle Juhana Stillman oli Vaasan läänin lääninkamreeri Karl Johan Stilman, k. 1781. Stilmanin vaimo oli Brita Katarina Widbom. Stilmanin tytär oli puolestaan naimisissa Anders Aejmelauksen kanssa, jonka isä, myöskin Anders nimeltään, oli Halikon kirkkoherra ja Nils Aejmelauksen veli. Eli toisin sanoen Johan Aejmelaeus oli Karl Johan Stilmanin vävyn serkku. (tiedot ovat Ylioppilasmatrikkelissa 1640–1852).

No, miten Mariedal sitten liittyy minuun. Kirkkoherrat eivät ole sukuani, mutta eräs Mariedalin vuokraviljelijöistä sen sijaan on.

Erkki Matinpoika Kokki s.11.5.1725 ja Sofia Israelintytär Åkerblad s.10.12.1737 menivät naimisiin 26.1.1755. Tuolloin Erkki oli renkinä pappilassa. Titteli muuttui myöhemmin pappilan vuokraviljelijäksi eli landbondeksi. Sofia ja Erkki saivat pappilaa viljellessään kunnon lapsikatraan. Erkki kuoli 17.3.1798 "i prästgård Mariédal" 68-vuotiaana. Kuten huomaamme, pappila sai nimensä Erkin ja Sofian viljellessä tilaa.

Yksi pariskunnan tyttäristä oli esiäitini Sofia Erkintytär s.9.10.1765, joka myöhemmin avioitui vähäkyröläisen Nissilän Matin Mikko-nimisen pojan kanssa. Mikko Matinpoika oli aluksi vuokraviljelijänä Isonkyrön Ventälän Knaapissa ja myöhemmin pariskunta isännöi Napuen Vakkista.

Orismalassa 1705, 1711 ja 1713

Henkikirjan mukaan Isonkyrön Orismalassa elivät (ja maksoivat veroa) vuonna 1711 seuraavat 16-65 -vuotiaat henkilöt:

1/2 mnt Jaakko Kinnari ja vmo
1 mnt Heikki Liimakka, tytär Susanna
1 mnt Tuomas Mylläri ja vmo
1 mnt Simuna Trompari ja vmo
1 mnt Jaakko Karhu ja vmo, poika Juho
1/2 mnt Matti Katila, vävy Juho ja vmo
1/2 mnt Antti Katila ja vmo, sisar Liisa
1/2 mnt Juho Varsanpää ja vmo
3/4 mnt Olli Sukka, tytär Aune
1 1/3 mnt Lauri Laurila ja vmo, lanko Iisakki, sisar Susanna
1 mnt Juho Arkkola ja vmo, vävy Matti
1/2 mnt Antti Kannasto ja vmo, piika Riitta
1 1/6 Kristo Mielty ja vmo
2/3 Matti Kuki
2/3 Maria Mononen, renki Matti
3/4 Juho Annala, vaimo Johanna, renki Matti
Torppari Juho Niemistö


ja entä miten tämä eroaa vuoden 1713 henkikirjasta. No...
1 manttaalin Liimakassa onkin Heikki Liimakan ja tytär Susannan sijaan Vilppu Liimakka ja sisar Susanna.
1 mnt Myllärissä asuu Tuomaan ja vaimon lisäksi poika Matti.
1/2 mnt Katilassa on Antin ja vaimon lisäksi renki Lauri.
1/2 mnt Varsanpäätä asuvat Heikki ja vmo sekä renki Matti
3/4 mnt Sukassa on enää yksi henkiveronmaksaja eli Olli Sukan tytär Aune
1 1/3 mnt Laurilassa on isäntä Laurin ja vmon lisäksi lanko Israel.
1 mnt Arkkolassa on Juhon ja vmon lisäksi sisar tai piika Kaisa.
2/3 mnt Monosessa asuu Matti Mononen ja äiti Maria sekä renki Matti
Sen sijaan 3/4 Annalassa ei ole enää renkiä, ainoastaan isäntä Juho ja vmo.
Torppari Niemistöä ei vuoden 1713 henkikirjassa mainita.


Ero ajassa taaksepäin eli vuoteen 1705 on isompi.
Silloin Kinnarissa asuvat Tuomas Kinnari ja vmo Aune
Liimakkaan on merkitty Heikin lisäksi vmo Maria
Mylläriin Tuomaan ja vmo Marian lisäksi poika Matti
Trompariin Simuna Simunanpoika ja vaimo Maria sekä sisar Malin
Karhussa elelee Jaakko Karhun ja vaimo Marian lisäksi veli Martti ja tämän vaimo Maria
Toisessa Katilassa ovat Matti Katila ja vmo Valpuri ja toisessa Katilassa Antti ja tämän vaimo Kaisa.
Varsanpäässä on Juho Juhonpoika isäntänä ja tämän vaimo Kerttu sekä sisar Aune.
Sukassa on Olli Sukka sekä vävynsä Jaakko ja tämän vaimo Susanna
Laurilassa valtaa pitää vielä vanha isäntä Juho Laurila, kirjoilla ovat myös poika Lauri ja tämän vaimo Aune, vävy Israel ja vaimo Maria sekä sisar Johanna.
Arkkolassa ovat Juho Arkkola ja vaimo Valpuri sekä sisar Kerttu
Kannastossa Antti Kannasto, vaimo Liisa ja piika Elina
Mieltyssä on Juho Mielty, tämän vaimo Johanna, pka? Jaakko ja vaimo Susanna
Monosessa on isäntänä vielä Mikki Mononen ja vmo Maria, renki Juho
Annalassa isännöi Simuna Yrjänänpoika Annala (Juho Annalan isä) ja vmo Liisa
sitten on vielä itselliseksi tituleerattu Juho Niemistö.

Hautausmaksuluetteloiden mukaan vuonna 1708 kuolivat Orismalasta Juho Laurila ja Simuna Annala, vuonna 1712 kuoli Heikki Liimakka, Juho Karhu ja Heikki Katila.

Sukututkimusmessut Vantaalla 11-12.10.2008

Vantaan Seudun Sukututkijat ry järjestää kymmenennen kerran "Kuulutko Sukuuni"-tapahtuman 11.-12.10.2008 klo 10 - 17 (su klo 10-16) Vantaan ammattiopisto Varian Tennistien toimipisteessä, Tennistie 1, 01370 Vantaa.

Ohjelmassa mm. seuraavia luentoja juhlasalissa:
LA 11-12 Kummisuhteet; FT Kari-Matti Piilahti
LA 13-14 Genetiikka sukututkimuksen apuna; Professori Antti Sajantila ja
dosentti Jukka Palo, Helsingin yliopisto
LA 15-16 Vanhat valokuvat; Yli-intendentti Sirkku Dölle, Museoviraston kuva-arkisto

SU 11-12 Sukututkija ja vuoden 1918 tapahtumat; Fil. kand. Aapo Roselius, Helsingin yliopisto
SU 12.30-13.30 Kuinka Vantaan alue on asutettu; Puheenjohtaja Jukka Hako, Vantaa-seura
SU 14-15 Torpparikysymyksen ratkaisu 80 vuotta sitten; Professori Matti Peltonen,
Helsingin yliopisto

Näyttelyosastoja on tänä vuonna yli 80. Käykää kurkkaamassa myös Eteläpohjalaiset Juuret -yhdistyksen osastoa!

Kesälomatauko

Oikein mukavaa ja aurinkoista kesää!

Vanhoja kuvia

Tromparin talo, Orismala, Isokyrö.

Pääsiäissunnuntai on sujunut leppeästi. Katselimme äitini kanssa vanhoja valokuvia. Tuli vastaan mm. tällainen, jossa lapset ovat naurismaalla. Kuva lienee 1910-luvulta.

Murhapoltto Isossakyrössä

Huomasin, että Historiallinen sanomalehtikirjasto on saanut uusia lehtiä digitoitua. Hieno juttu!

Yksi lehdistä on Waasan Lehti. Vuoden 1889 Helmikuun 9. päivän lehdestä löysin mielenkiintoisen jutun, joka koski isoisäni isoisää Juho Tromparia.

"Isonkyrön Orismalan kylästä helmikuun 6. päivänä meille kirjoitetaan:




Murhapoltto tapahtui kylässämme yöllä tämän kuun 1. päivää vastaan. Tulen uhriksi joutui nimittäin talokas Juho Tromparin riihirakennus, jossa paloi suvitou'on olkia n.20 kuorman vaiheille.
Rakennus oli Isokyrön pitäjän yhteisestä paloapuyhtiössä vakuutettu ainoastaan 200 markasta. Talokas J. Trompari tulee siis arvatenkin kärsimään tulipalon tähden vahinkoa. Pidetystä poliisitutkinnosta tuli asia jo siihen määrin selville, että epäilty otaksuttavasti tulee syylliseksi ja saa ansaitun tuomionsa kun asia otetaan oikeuden tutkittavaksi paikkoin tapahtuvissa välikäräjissä.
Toivottavaa olisi, että moisen ilkityön tekijä saisi ansaitun rangaistuksensa, etteivät murhapoltot pääsisi niin suuren valtaan kuin ne Laihialla muutamia vuosia takaisinpäin olivat."

Aluksi jäin miettimään termiä "murhapoltto". Laki muuttui vuonna 1995 ja alettiin käyttää termiä tuhotyö. Murhapoltosta tulee mieleen, että rakennuksessa pitäisi olla ihmisiä. Tosin noina aikoina kylät olivat tiiviitä ja tuli levisi äkkiä myös taloihin. Näin sanoi laki:

"Lievänlaatuinen murhapoltto on voimassa olevan lain 4 §:n mukaan sellaisen talon, rakennuksen tai aluksen tuleen sytyttäminen, joka ei ole 1 §:ssä tarkoitetussa mielessä asuttu. Lievään murhapolttoon syyllistyy myös tiettyjen pykälässä lueteltujen omaisuuslajien tuleen sytyttäjä. Näitä omaisuuslajeja ovat vilja, heinä- tai olkisuova, metsä, suo, työkalu-, polttopuu-, sysi-, hirsi-, lauta- tai muu tarvike- tai tavaravarasto tai vastaava. "

En tosin tiedä, mitä laissa sanottiin vuonna 1889, mutta murhapoltto toki oli jo rikos 1730-luvun laissakin.

Miettimään pistää myös tuo "etteivät murhapoltot pääsisi niin suureen valtaan kuin Laihialla muutamia vuosia takaisinpäin". Ilmeisesti Laihialla oli ollut 1880-luvun puolivälissä jokin tuhopolttojen sarja.

Nyt tietysti mieltä kutkuttaisi mennä katsomaan käräjäpöytäkirja vuodelta 1889, sanomalehdessä kun sanottiin, että asia menee välikäräjille. Ongelma vain on, että käräjäpöytäkirjat ovat Vaasan maakunta-arkistossa ja minä täällä Helsingissä. No, sitten kesällä - kun ei kerran ole pääsiäisenäkään auki.

Toinen mielenkiintoinen juttu on tämä pitäjän yhteinen paloapuyhtiö,
jota ilmeisesti voi pitää palolautakunnan esiasteena tai palovakuutusyhdistyksen. Näitä palovakuutusyhdistyksiähän on nykypäivänäkin esim. Lähivakuutusryhmän yhdistykset.

----------------------
Waasan Lehti newspaper from 9th Feb 1889 tells: In Orismala village, Isokyrö farmer Johan Trompari's drying barn was burned 1st Feb 1889 and it was an arson. Arsonist will be prosecuted in the court of law.

Sakarin työnhaku ( Hollola 1817)

Hollolan pitäjänkokous 17.8.1817

Anders (Antti) Sigellin kuoleman johdosta on kirkonvartijan (suntion) toimi tässä emäseurakunnassa tullut avoimeksi. Avoimesta paikasta on ilmoitettu Turun virallisessa lehdessä ensimmäistä kertaa 29. päivä toukokuuta, tämän vuoden numerossa 62, sekä sen jälkeen vielä kaksi eri kertaa kesäkuussa. Kukaan hakija ei ole toimeen ilmoittautunut, paitsi edesmenneen poika Zacharias (Sakari) Sigell, joka jo monesti isänsä vanhuuden ja sairauden aikana on häntä sijaistanut.

-------

År 1817 den 17 Augusti, Hollola

Igenom Anders Sigells dödliga frånfalle var kyrkovaktaretjensten i denna moderkyrko församling bliven ledig. Denna ledighet annoncerades i Åbo allmenna tidning första gången den 29 sistlidne Maj i behagen till n:o 62 för nuvarandre år, samt sedermera ännu tvänne förskilda gånger i början af derpå följande juni månad, men ingen sökande hade anmält sig, utom den aflidnes son Zacharias Sigell, hvilken redan i många år under fadrens ålderdom och sjuklighet honom biträds till sockneboernes nöje.

-----

Päätös Sakari Sigellin pääsystä kirkonvartijan tehtäviin tehtiin lopulta 21. syyskuuta 1817. Tälläin suntion palkka nostettiin kapasta savulta kappaan talolta. Sakaria edelsi suntiona hänen isänsä Antti Sigell vuodesta 1790.
Sakari oli syntynyt Hollolassa 31.10.1783 Antti Sigellin ja hänen vaimonsa Riitta Juhontyttären lapsena. Hän itse oli naimisissa Eeva Pentintyttären kanssa, jonka kanssa Sakarilla oli kolme lasta.

Sakari Sigell ehti olla kirkonvartijana hieman yli 11 vuotta. Hänen kuolemansa jälkeen tehtävän sai hänen poikansa 28.12.1813 syntynyt Antti Sakarinpoika Sigell. Leski Eeva meni uusiin naimisiin helsinkiläisen kirvesmiehen Juho Lindroosin kanssa, joka oleskeli Hollolassa. Lindroos oli syntyjään Nurmijärveltä.

Vuosi 1630 Laurola - Isokyrö

Vuosi: 1630
Pitäjä: Isokyrö
Kylä: Laurola


1 mnt Matti Jussinpoika 37 v
1 mnt Lauri Erkinpoika 49 v
1 mnt Tuomas Jaakonpoika 49 v
1 mnt Sippo Eskelinpoika 53 v

Vuoden 1630 rullasta löytyvät siis isäntien iät. Tämä oli ruodutusluetteloiden arkistossa. "en wijs mantals rulla" eli manttaaliluettelo. Jos ihmetyttää, että missäs se Turpan Sippo Matinpoika luuraa, niin voin kertoa, että heti tämän luettelon jälkeen on luettelo ratsumiehen "ryttare" varustaneista taloista.

Siellä on sitten Laurolan kylän kohdalla listattu seuraavasti:
Sippo Matinpoika
Lauri Siponpoika - poika -

Tässä listassa ei ikävä kyllä ole ikiä.
Iäthän ovat siinä mielessä mukava juttu, että niistä voi laskea "noin" syntymävuoden. Eli Matti-isäntä olisi syntynyt noin vuonna 1593, Lauri-isäntä noin vuonna 1581 kuten myös Tuomas-isäntä. Sippo Eskelinpojan syntymävuosi olisi noin 1577.

Suku vs. sukututkimus

Suku vai sukututkimus. Siinä vasta pulma.

Pitäisi valita sukujuhlat tai sukututkimuspäivät. Ne ovat samana päivänä.

Päivät olisivat Lapualla maaliskuun 8-9. Ohjelmaa olisi runsaasti. Lue lisää täältä

Sukututkimuspäivillä näkisi toisia sukututkijoita, sukulaisen juhlissa sukua.

Valitsen sukujuhlat, mutta ottaa silti päähän.

Onko sukututkija aina myös sukurakas ja pitäisikö olla?


------------------------------
(keinot yksittäiseen tilanteeseen voi aina löytää, mutta tätä blogikirjoitusta ei tarkoitettu käytännön ratkaisujen tekemiseksi - vaan yleisempään filosofiseen pohdintaan)

Wuotilan rakennukset paloivat

Isonkyrön Napuen kylä paloi liki kokonaan kesäkuussa 1877. Myös esi-isäni Juho Wuotilan rakennukset paloivat. Paloapukomitean pöytäkirjoista selviää, että hän sai palaneesta talostaan ja muista rakennuksista sekä irtaimistosta yhteensä 4914 markan korvauksen

Wuotilan palaneet rakennukset:

• Tuparivi 1500:-
• Aitta 100:-
• Liiveririvi 400:-
• Luttituparivi 150:-
• Talli 100:-
• Navettarivi 200:-
• Yksi lato 40:-
• Sauna 100:-
• Riihirivi 400:-
• Ladot takana 200:-
• Alanen tuparivi 700:-
• Karjalato 100:-
• Isonavetta 100:-
• Paja 10:-

Listasta siis selviää, että Wuotilan pihapiirissä oli kaksi asuintaloa, isompi "tuparivi" ja pienempi "alaanen tuparivi".

Palaneeseen irtaimistoon kuului viljaa, rukiita, ohria, perunoita, suolaa, suolakalaa, lampaan lihaa ja höystöä, juustoa ja voita, hampun siemeniä ja olkia. Tuli vei mennessään myös monenlaisia työkaluja ja kuljetusvälineitä. Wuotilaan jouduttiin hankkimaan esimerkiksi uudet kärryt, aarroja, äkeitä, häkkilavoja, työrekiä ja lohnia. Vaatteet ja vuodevaatteetkin menivät. Listassa on "rytiparja" eli patja, fällyt eli peitto, 4 päänalusta eli tyynyä, 2 takkia, 30 paitaa, 5 housut, sukkia, kenkiä, villoja, kaulahuiveja, tyynyliinoja, lakanoita, lankoja, huonekaluja.

**************
Napue village in Isokyrö was destroyed by the fire in June 1877. My ancestor Juho Wuotila (Johan Wuotila) b. 1825 was one of the house owners that suffered greatly. His two houses were burned and all the other buildings he had. Also his furniture and clothes were burned. He received 4914 marks from the communal fire insurance association in Isokyrö.
************

Painettua tekstiä

En ole aiemmin laittanut kootusti ylös painettuja kirjoituksiani sukututkimuksesta, joten teen sen nyt. Vähäinen on määrä, mutta silti. Kuten tiedätte, lyhyenkin kirjoituksen takana oleva työmäärä voi olla valtava.

Eteläpohjalaiset Juuret 2-2004
Riikka Kalmi: Isonkyrön Orismalan Tromparit, uutta vai vanhaa sukua?

Eteläpohjalaiset Juuret 2-2005
Riikka Kalmi: Turpan lautamiessuvun jäljillä
(Turpan suku Isonkyrön Laurolan kylästä)

Eteläpohjalaiset Juuret 1-2006
Riikka Kalmi: Mieltyn Kaisan helluntaihame
(Käräjäpöytäkirjaan perustuva artikkeli Carin eli Kaisa Antintytär Mieltystä. Noin vuonna 1664 syntynyt Kaisa on Henrik Luoma-Mielty -suvun toinen kantavanhempi)

Eteläpohjalaiset Juuret 1-2007
Riikka Kalmi: Orismalan Myllärin isännänvaihdokset

Eteläpohjalaiset Juuret 2-2007
Riikka Kalmi: Isokyröläinen parturi Matti Eskonpoika
(Matti Eskonpoika Trompari otti osaa Liivinmaan sotaan 1600-luvun alkuvuosina)

Jos nämä Riikan kirjoitukset kiinnostavat, niin vanhoja Juuret-julkaisuja voi edelleen tilata yhteystiedoista, jotka löytyvät täältä: http://www.sukujutut.fi/suvut/etelapohjalaisetjuuret/index3.htm

Otoksia valtakunnallisesta sukutapahtumasta

SSS:n toiminnanjohtaja piipahti katsomassa Eteläpohjalaiset Juuret -toimikunnan julkaisuja lauantaina Valtakunnallisessa Sukutapahtumassa Karjalatalolla Käpylässä.

Irja keskustelee uusista karttapiirroksista.

Isoäiti, isoäidin äiti ja isoäidin isoäiti

Sameli Pitkämäki, Helmi Pitkämäki ja Hilma Pitkämäki. Edessä Hilman äiti Hedvig Sofia Heikkilä ent. Perälä o.s. Neiro. Kuva on otettu todennäköisesti 20-luvun lopulla Ilmajoen Pojanluomalla.

Valtakunnallinen sukutapahtuma

Minut voi tavata ensi viikon viikonloppuna Helsingin Käpylässä Karjalatalolla.

Siellä pidetään Valtakunnallinen Sukutapahtuma, jonka avajaiset ovat lauantaina 20.10. Olen ainakin lauantaina paikalla (voi kuikuilla vaikka Eteläpohjalaiset Juuret -toimikunnan ständiltä) ja sunnuntainakin varmaankin käyn ainakin kuuntelemassa Mikko Huhtamiehen luentoa (klo 11) "Suomalaiset Baltian sotilassiirtokunnissa suurvaltakaudella".

(Karjalan Liitto, Sukuseurojen Keskusliitto, Suomen Sukututkimusseura, Vantaan Seudun Sukututkijat ja Helsingfors Släktforskare järjestävät Valtakunnallisen Sukutapahtuman 19.–21.10.2007 Helsingissä Karjalatalolla. Lisätietoa: Valtakunnallinen Sukutapahtuma 2007 )

Puukkojunkkarit

Töissä on niin kiirettä, ettei sukututkimukselle näytä jäävän ollenkaan aikaa. Kesän saldo pitäisi saada johonkin järkevään muotoon.
Vanhemmat tapaavat huomenna äidin isänisän puoleisiä sukulaisia Laihialta. Myönnetään, että nämä Laihian sukujuuret ovat jääneet minulla vähän lapsipuolen asemaan. Yksi mielenkiintoisimmista esi-isistä siltä puolelta on Juho Somppi, joka löytyy Heikki Ylikankaan kirjasta Puukkojunkkarit. Voitte päätellä kirjan nimestä, että mitä hän mahtoi tehdä.

Mistä pitäjästä juuresi tulevat?

Niin, mistä pitäjästä sinun juuresi tulevat?

Kerran otin tyhjän Suomen kuntakartan esiin ja väritin jokaisen kunnan, josta joku esivanhempani oli kotoisin. Sain aikaan läikän suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan kohdalle.

Niin hassusti ovat asiat. Ostinkin lomalla jussipaitaa matkivan t-paidan.














Tein saman jutun miehelleni, hänelle karttaan syntyi leveä vyö joka kulki Turusta Hämeenlinnan ja Päijät-Hämeen kautta Kannaksen Karjalaan.

Ostin paidan miehellenikin. Voimme sitten niissä häjyillä toisillemme.

Testasin syntymäkuntia isovanhempieni isovanhempien vanhempien sukupolvessa. Tässä tulokset:
9 kpl Isokyrö (28%)
7 kpl Jalasjärvi (22%)
6 kpl Laihia (19%)
6 kpl Ilmajoki (19%)
lisäksi yhden kappaleen saivat Ylihärmä, Alavus, Nurmo ja Kauhajoki. (kukin 3%).

Valtaalan asukkaat vuonna 1678

Kesän aikana ehdin viettää muutaman lomapäivän arkistossa. Huomenna alkaa taas arki (=työ) ja arkistoon pääsee aukioloaikojen vuoksi seuraavan kerran vasta syyskuussa. Silloin arkipäivien aukioloajat pidentyvät kuudesta kahdeksaan ja lauantaiaukiolot alkavat.

Ohessa pieni näyte arkiston annista. Pala Isonkyrön henkikirjaa vuodelta 1678, eli Valtaalan kylä. Laitoin nimenomaan Valtaalan, koska tässä blogissa kerran aikaisemminkin valotin Valtaalan asukkaita. Tuolloin vuodelta 1 705.

1 1/2 manttaalin Maunuksela:
Isäntä Erkki Matinpoika
vaimo Anna Jaakontytär

1 1/2 manttaalin Nortunen:
Isäntä Kreki Juhonpoika
vaimo Anna Matintytär
itsellinen Jooseppi Erkinpoika
vaimo Liisa Jaakontytär

1 manttaalin Valtari (Waltari):
Isäntä Simuna Laurinpoika
vaimo Maria Laurintytär
isä Lauri Valtari

3/4 manttaalin Lakari:
Isäntä: Tuomas Juhonpoika, sotilas
vaimo Malin Matintytär
renki Esko Yrjänänpoika

3/4 manttaalin Kallio:
Isäntä: Juho Prusinpoika
vaimo: Aune Yrjänäntytär

Pieniä huomioita: Maunukselan isäntä Erkki lienee, kuten tässä blogissa on jo aiemmin todettu, Maunukselan leskirouvan uusi mies. Kallion Juho on puolestaan oikeasti Muilu ja kotoisin Lapualta. Ennen Juhoa Kallion isäntänä on Yrjänä Tuomaanpoika. Hän on ottanut talon autiosta vuonna 1668.

Linkki:
- Katso vuoden 1705 isäntäluettelo Valtaalasta.

Orisbergin Justiina

Vieraskirjassani (löytyy blogin oikeasta laidasta, suurin piirtein puolivälissä) Sinikka tiedusteli minulta löytyikö Orisbergin henkikirjoitetuista myös hänen esiäitiään Justiina Bindaria (Pintari) s. 1861. No, eipä löytynyt. Arvelin Sinikalle Justiinan asuneen Ylistaron puolella.

Näin olikin, tänään kun kesälomapäiväni vapautta nautiskellen käväisin arkistossa (KA Rauhankadulla) löysin Sinikan Justiinan. Justiina tosiaan asui Ylistaron Isonkylän Marttilassa (nro 8). Hän oli naimisissa Jaakko Matinpoika Bindarin kanssa s. 29.4.1853.

Bindarin isä oli Matti Heikinpoika Bindar s. 1819 Vähäkyrö, hän oli ollut Isonkylän Aunelan tilan torppari ja myöhemmin Isonkylän Marttilan isäntä. Matin isä oli puolestaan Heikki Matinpoika s. 1790. Heikki oli ollut aiemmin Vähänkyrön Hiiripellon Laturin tilalla torpparina ja muuttanut sitten Ylistaroon Aunelan tilalle torppariksi. Aunelan tila kuului tuolloin Orisbergin ruukin omistukseen.

Vähässäkyrössähän on muuten Bindarin eli Pintarin tila. Sinikalle jääkin selvitettäväksi, että miten Heikki Matinpoika on sukua Pintariin, vai onko ollenkaan?

Arkistossa käydessäni pääaiheeni oli tänään sotilasrullat. Erityisesti minua kiinnostavat vanhoissa luetteloissa olevat isäntien iät. Tässä esimerkkiä:

Napuen kylä, Isokyrö vuosi 1627:

• 3/4 Nisu Haakoninpoika 60 v
• poika Matti Nisunpoika 19 v
• 3/4 Tuomas Knuutinpoika 45 v
• 1/4 Jaakko Jaakonpoika 40 v
• 2/3 Simo Tuomaan(?)poika 60 v
• 1/2 Heikki Siponpoika 50 v
• 1/3 Jaakko Matinpoika 48 v
• 2/3 Perttu Mikinpoika 64 v
• 1/3 Matti Prusinpoika 46 v
• 1/2 Knuutti Nisunpoika 45 v
• 1/3 Knuutti Siponpoika 24 v

Sukututkimusta Virossa

Kävimme lomamatkalla Virossa. Etelävirolaisen Rõugen kirkossa oli sukututkimusnäyttely. Kirkko onkin mielestäni erittäin hyvä paikka näyttelylle. Onhan monen kirkon alle tai ympärille haudattu useat sukupolvet.

Sukupuita oli tehty jos monenmoisia. Hienoin oli mielestäni jäätelötikuista kankaalle tehty sukupuu. Joku sukututkijoista oli laittanut tutkimuksensa päälle keltaisen muistilapun:

"Tähelepanuks: Üksi sugupuu ei saa kunagi päris valmis."

Eli yksikään sukupuu ei tule koskaa täysin valmiiksi.

Orisberg 1899

ORISBERGIN KARTANON VÄKEÄ, henkikirja 1899

Maanviljelysneuvos Edv. Björkenheim 1856, v. Ingred 1859, L. Rafael 1880, Ruth 1882
Neiti Ina Ramkin (Ramshen?) 1855,

p. Liisa Nylund 1872, Hilda Lind 1878, Sanna Björklund 1876, Edla Humlin 1881, Josefiina Tuuri 1857, Liisa Rönn 1827.

Agronomi F.O. Rautell 1855, v. Helena 1866, p. Agatha Ruuskanen 1881

Meijerikoulun oppilaat:
Alma (Spetz?) 1876, Aino Sundholm 1872, Sanna Erkkilä 1879, Jenny Båsk 1879, Hilda Nieminen 1873, Maria Fant 1879, Hilma Raukkola 1873, Sofia Kangaskolka(?) 1877, Fanny Nieminen 1879, Aina Paasio 1878, Edla Panula 1877, Sanna Ollinkoski(?) 1877.

Karjakko Lydia Nikander 1878
Karjakko Leena Johansson 1849

Opettajatar Eufrosyne Nevadworsky 1863
Pehtori W.K. Nederström 1861, v. Hilda 1866
Vouti Kustaa Malkamäki 1846, v. Maria 1847, L. Juho 1875, Kustaa 1879, Hedvig 1882
Vouti Juho Allén 1837, v. Anna 1837
Vouti Matti Åberg 1868, v. Serafia 1865
Puutarhuri A. Farselius 1874
Lukkarin tytär Hanna Petell 1847

Sepänmestarin leski Juliana Rehnbäck(?) 1819
Ent. mestarikisälli Matti Nylund 1847, v. Wendla 1847
Walkiavahti Joonas Bruun 1837, v. Leena 1837, L. Karl Rinne 1873
Ent. Muonarenki Mikki Sundström 1818, v. Leena 1818
Muonarenki Juho Nylund 1829, v. Liisa 1820, tytär Heta 1855, l. Liisa 1876, tytär Liisa 1848
Tallirenki Juho Nylund 1850, v. Maria 1850, l. Juho 1887

Muonarengin leski Liisa Stenfors eli Nylund 1832, L. Iisakki 1867 (poissa)
Muonarengin leski Lena Dahl 1831, L. Maria 1855
Muonarenki Matti Allén 1846, v. Maria 1854

Leski Sanna Nordman 1823, L. Serafia 1856, Kustaa 1884
Työmestari Juho Wiitala 1842, Sofia 1840
Its. Aukusti Asplund 1845, Sanna 1849, L. Juho 1879, Maria 1881

Muonarengin leski Sanna Syrjä 1852
Heta Ollinkoski 1846
Muonarenki Jaakko Ketelä 1874, Hilma 1877
Metsänvartia Elias Koljonen 1864, v. Amanda L. Hilma 1882
Muonarenki Juho Kuusela(?) 1873, Susanna 1867
Mktp. Sanna Kyntäjämäki 1857
Muonarenki Jaakko Silfvast 1866, Sanna 1872
Tp Esaias Minni 1855, v. Staava 1859,
Tp Wihtori Åberg , v. Maria 1844, l Alina 1875, Emilia 1880, Wihtori 1882
Tp leski Anna Nyman 1839, L. Maria 1868, alfred 1877, Kustaa 1873, Amalia 1870
Mkt Jaakko Ulvinen 1859, v. Kristiina 1854
Its Josefiina Tuuri 1857, L. Adolf 1882

Maanviljelyskoulun oppilaat:
Väinö Kaarlenp. Särkkä 1878, Karl Mäkimarjola/maijala 1869, Henr Hietanen 1878, Juho Saari 1879, Emil Portén 1873, Tuomo Puntila 1877, Iisakki Kiikka 1880, Kustaa Mikkola 1871, Antti Fränti 1879, Salomon Konster 1879, Kustaa Antinpoika Kahma 1878, David Katilainen 1875, Arvid Engström 1880, Willehad Salonen 1880, Karl Lehto 1879, Herman Wiinamäki 1873, Kustaa Jussila 1879, Juho Tapoila 1880, Juho Tiirikkala 1878, Juho Ollari 1880, Juho Ristimäki 1880, Kustaa Söfring 1879, Iisakki Ojanperä 1879, Jaakko Eilo 1879, Hermanni Mattson 1880, Karl Wainio 1881

Its Kristiina Bruun 1826
Leski Ulriika Hahne 1828
Its Sofia Kangas 1857
Leski Miina Rehnbaik 1839
Muonarenki Juho Nimell 1879, v. Liisa
Muonarenki Matti Färman 1878, Hilma 1875
Muonarenki Matti XXttonen 1872, Maria 1875
Itsellinen Kustaa Savander 1873

Digitoituja asiakirjoja

Joku aikaa sitten digikuvasin muutaman asiakirjan. Ehkä niistä on iloa myös teille, joten tässä linkit:

* Laihia, myllytulliluettelo 1657
* Ilmajoki, henkikirja 1657
* Pohjalainen lippukunta v. 1606 (siis pohjalaisia sotilaita löytyy täältä)

Hautuumaalla

Kävin illalla hautausmaalla, ja eilenkin illalla. Sukulaisten haudat kasteltiin ja kukitettiin.

Sukututkijana olen alkanut suhtautua hautausmaihin toisin kuin ennen, synkkyys himmenee ja historia jää esiin.

Se on kuin käsinkosketeltava arkisto. Muistomerkeissä elää rakkaus ja kunnioitus.

Maakuntakeikka

Huomenna olen lähdössä sitten kesäloman viettoon. On tiedossa niin Ilmajoen musiikkijuhlat kuin Köykän sukukokouskin. Mies menee suunnistamaan Jukolan viestiin, joka on tällä kertaa Simpsiön vuorella Lapualla.

Ajattelin käydä taas vaihteeksi Vaasan maakunta-arkistossa. Ehkä ensi tiistaina.

Ihana ilta

Ulkona on ihana ilta, mutta istun tässä ja mietin, että miksi ihmeessä minulla ei näytä olevan aikaa mihinkään. Kaapit pitäisi siivota, kyllä... myös se kaappi, joka sisältää läjittäin sukututkimusmateriaalia.

Olen kuvannut kevään aikana erilaisiä asiakirjoja lähinnä mikrofilmeiltä. Mutta sitten, minulla ei ole ollut aikaa mennä niitä läpi.

Kuvat aivan selvästi kaipaisivat tuekseen jonkinlaisen arkistojärjestelmän. Googlella pitäisi olla hyvä ilmaisohjelma nimeltä Picasa.

Esimerkiksi kuvissa käräjäpöytäkirjoista pitäisi olla tiedot käräjistä (aika, paikka), sivusta, sivulla olevista jutuista ja rullasta. (Tyyliin Ilmajoen käräjät, talvi pv.kk.vuosi, Matti Matinpojan niittyriita Juho Juhonpojan kanssa Lahdenkylä--, ES XXXX). Voisihan siinä olla myös muutama asiasanakin.

Alppen perukirja 1888 (Jalasjärvi)

Yahoon Sukututkijat-postituslistalla keskusteltiin jälleen perukirjoista. Miten ymmärtää monasti ruotsinkielellä kirjoitettujen perukirjojen sisältö. Avuksi ehdotettiin ruotsinkielistä aiheeseen liittyvää sanastoa. Mikä on tietysti erittäin hyvä ehdotus!

Kielen lisäksi ongelmia aiheuttaa usein se, että meille nykypäivän ihmisille osa esineistä saattaa olla sellaisia, joita emme edes tunne. Minunkin täytyy myöntää, kun en ole mikään käsityöihminen, että esimerkiksi kangaspuusanasto on täysin hukassa. Mitä ovat vaikkapa "klihta" ja "häkilä"?

Kerropa, mitkä sanat sinulle ovat outoja. Esimerkki suomenkielisestä perukirjasta voisi olla Jalasjärviseen Köykkä-sukuun kuuluvan Albertiina Hakalan (o.s. Jussilan) perunkirjoitusasiakirja vuodelta 1888. Tässä linkki tavaralistaan.


(Vuonna 1888 Marraskuun 2 päivänä toimitettiin allekirjoittaneelta asianomaisten pyynnöstä kalunkirjoitus ja perinnönjako, torpan vaimon Jalasjärven Luopajärven kylästä Albertina Aapelintytär Hakalan jälkeen, joka viime elokuun 25 päivänä kuoleman kautta pois meni ja jälkeensä jätti, leskeksi puolisonsa Matti Matinpoika Hakalan ja 4 hänen kanssansa avioliitossa siitettyä lasta, nimittäin pojat: Juho (Kauppala), Matti ja Aapeli sekä tytär Maria....)

Myllärin Matin hairahtunut vaimo

Isonkyrön Orismalan Myllärin tilan isäntä Heikki Juhonpoika väistyi tilansa isännyydestä 1740-luvun alussa. Hänen poikansa Matti Heikinpoika asui ensin renkipoikana Ventälän kylässä ja pappilassa. Myöhemmin Matista tuli kyytirättäri eli kyyditsijä ja hän asui perheensä kanssa ensin Ventälän kylässä ja myöhemmin Tuuralassa.

Matin avioitumisesta kertovat kirkonkirjat (ja HisKi) seuraavaa:

28.4.1751 on vihitty Isossakyrössä renki Matti Heikinpoika Ventälästä ja naiseläjä (Qvp.) Priita Matintytär.

Olen kirjoittanut Myllärin suvusta viimeksi ilmestyneessä Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisussa 1/2007, mutta Priita-vaimon taustaa en siinä esitellyt.

Aina näet yritykset selvittää joku juttu eivät vain onnistu. Kerron kuitenkin nyt tässä, mitä sain selville.

No, siitä että Priita oli tituleerattu naiseläjäksi selviää, että hänet oli todennäköisesti käräjillä todistettu joko huoruutta tai salavuoteutta harrastaneeksi. Yleensä tällaista ei pystytty toteamaan, jollei nainen ollut näkyvästi raskaana tai saanut lapsen.

Siispä, etsin ajalta ennen naimisiinmenoa Pohjanmaan pitäjistä Priita Matintytär -nimistä naista, joka olisi saanut aviottoman lapsen.

Vuonna 1747 kymmenes maaliskuuta syntyy Orismalan Arkkolassa Heikki Heikinpojalle ja naiseläjä Priita Matintyttärelle Maria, joka kuitenkin näyttää kuolevan pienokaisena. Tuntuupa sopivalta!!!!

Ikävä kyllä, samana vuonna eli 1747 syntyy avioton lapsi myös toiselle Priita Matintyttärelle. Tämä Priita on Knuuttilassa Jaakko Iso-Palon palveluspiika, joka on saanut lapsensa isäntänsä kanssa. Heillekin syntyy 28.2 tytär Maria, joka myöskin kuolee pienokaisena.

Sopivia Priitoja on siis kaksi. Entäpä käräjäpöytäkirjat, mitä ne sanovat? No, ainakin sen, että Heikki Heikinpoika oli naimaton, mutta Iso-Palon isäntä Jaakko Matinpoika s.1699 oli naimisissa (Kaisa Jaakontytär Kaaran s.1699 kanssa). Jaakko oli Suur-Palon sukuseuran kantaisän Jaakko Jaakonpoika Suur-Palon isä. Priitan tausta ei käräjiltä selviä.

Kirjailija Englundin jäljillä

Monella sukututkijalla on tietokirjailijoiden joukossa omat ns. fanituksen kohteensa. Niin varmaan sinullakin?

Minuun puree vanhempi historia. Suosikkini on varmaankin ruotsalaishistorioitsija Peter Englund. Hänen jäljillään kuljin viikonloppuna, kun löysin Englundin kotisivun. Siellä oli mielenkiintoisia esseitä ja muita tekstejä. http://www.peterenglund.com/

Ja mikä upeinta, Peterkin bloggaa! http://peterenglund.wordpress.com/

Jos et tiedä mitään Peteristä, niin voin kertoa, että hän on kirjoittanut kirjan esim. Pultavan taistelusta 1709, kolmekymmentävuotisesta sodasta "Suuren sodan vuodet", 1650-luvun sodista Voittamattomassa. Tänä vuonna ilmestyi suomennos kirjasta Silvermasken eli Kuningatar Kristiina.

Erikoisempia etunimiä

Kun lukee henkikirjoja tai kirkonkirjoja, niin välillä aivan uuvuttaa nimien samankaltaisuus. On Mariaa ja Juhoa, Juhoa ja Mariaa, Mattia ja Liisaa, Liisaa ja Mattia.

Pienestä sitä sitten tulee iloiseksi, vaikka siitä, että jatkuvien Mattien, Erkkien, Simojen ja Juhojen putken keskeyttääkin Hieronymos tai vaikka Luukas. Kun Liisat, Aunet ja Kaisat antavat tilaa Rikitzalle tai Cecilialle "Sihlalle".

Vähän myöhemmältä ajalta, paras erikoinen nimi tähän mennessä on mieheni esiäiti Jakobiina Wilhelmiina. Mietin aina, että miksi häntä sitten oikeasti kutsuttiin. "Piinaksi"? vai Miinaksi?

Korkea ikä oli valttia todistajanaitiossa

Nykyisessä työelämässä tuntuu, että korkeaa ikää suorastnaan väheksytään. Kokemus ei ole mitään ja nuoruus jyllää. Esiintyy ikärasismia.

Toisin oli Isonkyrön käräjillä talvella 1680, siellä oli hyvä jos todistajilla oli ikää runsain mitoin, puhuttiinhan usein aika kaukaisistakin asioista.
No näillä käräjillä eräässä oikeustapauksessa, jossa oli kyse Matti Knuuttilan niittyomistuksesta, lueteltiin muun muassa seuraavat todistajat:
Tuomas Laurinpoika, huusman eli itsellinen, sanoi olevansa 65 vuotta
Erkki Matinpoika Valtaalasta 40 vuotias ja Erkillä oli mukanaan vanhempi veljensä Yrjänä Matinpoika Ventälänkylästä.
Erkki Sipinpoika Ventälänkylästä 53 vuotta
Kerttu Matintytär Napuesta oli 60 vuotta ja Valpuri Jaakontytär oli 30 vuotta.

Näistä Erkki Matinpoika näyttää olevan Valtaalan Maunukselan talon isäntä. Talo on hänen hallussaan 1670- ja 1680-luvuilla. Tuntuisi, että hän oli talossa vävy. Sillä aiempi isäntä oli Antti Simunanpoika Maunuksela ja hän näyttää kuolevan vuonna 1669, jolloin taloa jää hallitsemaan leski. Voi olla, että Erkki oli lesken uusi mies.

Hans Kalmin jäljillä

Isä oli lainannut kirjastosta kirjan Hans Kalmista. Minulle oli uutta tietoa se, että hän sotilaallisen toimintansa jälkeen harjoitti myös vaihtoehtoista lääketiedettä, jota hän opiskeli Yhdysvalloissa.

Virossa Viljandissa syntynyt Kalm kertoo, että perimätiedon mukaan hänen sukunimensä tulee siitä, että joskus 1600-luvulla Henrik-niminen talonpoika oli pelännyt niin kovasti ruttoa, että hän oli kahden poikansa paennut suon keskellä olevalle saarelle, joka oli joskus ollut pakana-ajan viimeisiä kalmistoja. Siitä siis tulisi hänen suvulleen nimi Kalm.

Luin toisestakin Kalmista, eli Pehr Kalmista. Luin nimittäin Eva Ruoffin kirjoittamaa puutarhakirjaa "Vanhoja suomalaisia puutarhoja". Siinä kerrottiin talousopin professori ja tutkimusmatkailija Kalmin Suomeen tuomista kasveista. Itsellänikin on niistä kotona yksi, eli villiviini.

Tämä Kalm taas ei todennäköisesti liity Hans Kalmin sukuun mitenkään. Pietari Kalmin isä oli Gabriel Kalm, Korsnäsin kappalainen Etelä-Pohjanmaalta. Gabrielin isä oli puolestaan Per Jönsson Kalm. Pietari Kalmin äiti oli puolestaan Katarina Ross.

Hyvää Pääsiäistä!

Toivoo:
Riikka

Valtaalan asukit vuonna 1705

Isonkyrön Valtaalan kylässä asuttuja taloja oli vuonna 1705 viisi kappaletta.
Näitä hallitsivat:

1 1/4 manttaalin Maunukselaa Juho Mikinpoika
3/4 manttaalin Nortusta Matti Kreinpoika vaimonsa Marian kanssa
1 manttaalin Waltaria Martti Simunanpoika vaimonsa Valpurin kanssa.
3/4 manttaalin Kalliota Erkki Simunanpoika vaimonsa Petronellan kanssa
3/4 manttaalin Lakaria Tuomas Lakari vaimonsa Susannan kanssa.

Näin siis kertovat Isonkyrön henkikirjat kyseiseltä vuodelta. Monen isännän elo lienee katkennut Napuen taisteluun vuonna 1714.

Antti ja vaimon kuolema

Tuo äskeisessä postauksessani "Yksinkertaista huoruutta" esitelty mies Antti Tuomaanpoika Kuivilasta näyttää olevan jälleen Isonkyrön käräjillä syksyllä 1690. Siellä hänen pitää "edeligen befria sigs att han ej warit wållande till hans hustrus död".

Huh huh hurjaa. Että mies on ensin piian kanssa heilastellut ja sitten pitää vielä vannoa, ettei ole aiheuttanut kuolemantuottamusta omalle vaimolleen. Kuulostaa ihan skandaalilta.

Minkähän Kuivilan kylän talon isäntä tuo Antti oikein oli, pitänee tutkia.

Huomio: Lehtiön Matti vinkkasikin jo, ennen kuin ehdin edes arkistoon. Eli Antti on Ritarin isäntä Isonkyrön Kuivilan kylästä. Anttia seuraa isäntänä toinen Antti eli Antti Heikinpoika.

Yksinkertaista huoruutta

Anno 1686 d. 13,15 och 16 februarij hölt ordinarie härads wintter Tings allmogen af Stoorekyro Socken.

Eli taas ollaan käräjillä Isossakyrössä, on talvi - helmikuu vuonna 1686. Lautakunnassa istuvat Antti Matinpoika Torkko, Matti Matinpoika Töyli, Matti Vilpunpoika Topparlan kylästä, Jaakko Toppari, Knuutti Kaustinen, Simuna Kristonpoika Palonkylästä, Perttu Jaakonpoika Pikkala, Matti Ollinpoika Knuuttila, Simuna Simunanpoika Riarehdon kylästä, Tuomas Heikinpoika Reini, Lauri Laurinpoika Turppa ja Juho Erkinpoika Orismalasta.

Ensimmäinen juttu on siveysasia ja siitä kerron nyt teille. Käräjillä oli usein mehukkaimmat jutut ihan ensiksi.

Kruunun nimismies Iisak Pietarinpoika Gombse (Kumsi)
syytti naimisissa olevaa miestä Antti Tuomaanpoikaa Kuivilankylästä, että hän oli tehnyt yksinkertaista huoruutta lesken Liisa Laurintyttären kanssa, joka oli oli ollut palveluksessa hänen luonaan ja lapsen synnyttänyt kuukausi sitten. Minkä teon molemmat myöntävät ja kukaan ei pystynyt näyttämään toteen, että he olisivat muita kertoja saman synnin tehneet, joten (...) tuomitaan Antti Tuomaanpoika 80 taalerin sakkoon ja naiseläjä 40 taalerin sakkoon, sekä molemmat kärsimään kirkonrangaistuksen. Saavat vissiin raippoja.

Seuraavan jutun mukaan lempi oli leiskunut myös Palonkylässä. Sotilas Jaakko Tanelinpoika Laurolankylästä, jota oltiin rangaistu jo talvella 1684 salavuoteudesta Palonkylässä asuvan Marketta Heikintyttären kanssa, olisi nimismies Gombsen mukaan toistanut teon helluntaina, jonka vuoksi Marketta on nyt raskaana. Jaakko tämän tyystin kieltää. Mutta oikeus päättää antaa Jaakolle 20 taaleria sakkoa, naiseläjälle sakkoa tulee 10 taaleria. Ja molemmille kirkonrangaistusta. Jaakolla ei ollut rahaa, joten hän saa raippoja. Naiseläjä taas lupasi maksaa sakkorahat.

Eli summa summarum, ensimmäinen oli siis tällainen tyypillinen isäntä ja palvelija -tapaus, toiseen taas liittyi sotilas ja naimaton nainen. Sekin sitten aika tyypillinen keissi.

Yksi asia harmittaa, se, että tuli otettua kopiot vain käräjäpöytäkirjasta. Tässä siis:

"Kun tutkit jonkun tietyn vuoden käräjiä, niin pistä ylös tai kopioi myös kyseisen vuoden henkikirjat. Näin pysyt paremmin kärryillä, keitä käräjillä esiintyvät henkilöt ovat."

Joku Olli ja joku Perttu, Isostakyröstä kumminkin

Harmittelen arkistossa, että Isonkyrön vuoden 1689 käräjistä ei saa mikrofilmillä selvää. Taas se joku kuparinoksidaatiojuttu eli sivut ovat tummuneet reagoidessaan ilman hapen kanssa.

Sieltä täältä erotan jotain. Näen, että Matti Jaakonpoika Hevonkoskelta on ilmiantanut naapurinsa Jaakko Laurinpojan jostakin, mutta en tiedä mistä.

Alempana sivulla sotilas Jaakko Iisakinpoika on jotenkin kytköksissä piika Valpuri Heikintyttäreen Valtaalassa. Jaakon tai Valpurin isännän nimi on Juho. Jassoo.

Sivulla 191 Joku Yrjänä tunnustaa, että on ollut Matti Vittingillä töissä. Matti on jonkun Pertun naapuri.

Olisikohan tuo Perttu muuten Perttu Matinpoika Nalli, josta Matti Lehtiö kirjoittaa Orisbergin rautaruukista tekemässään historiassa "Työ ja sen tekijät - Orisbergin rautaruukin 100 ensimmäistä vuotta".
Aika hieno teos muuten, myös sukututkimuskäyttöön! Ostin itse sen niiltä Seinäjoen sukumessuilta. Se on 64 sivua. Olen kuullut, että sitä saa tilata hintaan 12 euroa plus postikulut Sinikka Virkkuselta (sähköposti: vihasi miukumauku luukku piste com).

Lehtiön mukaan ruukki palkkasi ensimmäisiksi työntekijöikseen juuri Pertun ja Matin. Vittinki olisi ollut kaivoksen päällikkö.

Sofia Pertuntytär Hevonkoskelta on tehnyt testamentin Juho Franssinpojalle.

Siis on jotenkin lohduntonta tuijottaa mikrofilmillä valkoiseksi palaneita sivuja. Varsinkin kun tietää, että todellisuudessa niistä voisi siltikin saada jotain selvää. Mutta eivät siellä Kansallisarkistossa päästä kuitenkaan katsomaan orginaaleja. Nämä tämmöiset huonot mikrofilmiversiot (siis joissa alkuperäinen pöytäkirja on jonkinlaisessa lukukunnossa) pitäisi ehdottomasti korvata digikuvatiedostoilla. Kuten vaikka tämä mikrofilmi vuoden 1689 käräjäpöytäkirjoista, jossa on koko Etelä-Pohjanmaan eri käräjät yhtä suttua vaan.

Sivulla 204 Yrjänä Tuomaanpoika Pollarilla on anomus, joka liittyy verotalon 1/4 manttaaliin.

Sivulla 209 nähdään, että Matti Vakkisen leski elää, mutta on åldenstund. Äsh, miten sen nyt suomentaa - iäkäs, ehkä?

Seuraavalla sivulla ovat riitelemässä puolestaan Olli Yrjänänpoika Orismalasta ja isäntä Eskeli Jaakonpoika Mononen (samasta kylästä). Mutta enpä tiedä mistä asiasta. Eskeli on usein käräjillä...

Politiikkaa ja valtapeliä

Oletkos sinä koskaan käynyt Suomen kirjallisuuden seuran (SKS) kansanrunousarkistossa?

Aika paikka myös sukututkijalle. Löysin sieltä esimerkiksi äitini sukuun suoraan liittyvää muistiperinnettä 1900-luvun taitteesta. Ja tietysti myös kylään, missä he asuivat.

Suosittelen, saatat vielä yllättyä siitä, mitä arkisto kätkee.

Kun saa apua, niin haluaa myös itse antaa. Nyt siihen on loistava mahdollisuus. SKS:ssä on parhaillaan menossa POLITIIKKAA JA VALTAPELIÄ, keruukilpailu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvästä muistitiedosta. Keruuaika 1.9.2006 - 1.6.2007.

"Keruun tarkoituksena on selvittää, miten suomalaiset ovat kokeneet politiikan ja yhteiskunnallisen elämän. Suomalaisten naisten ja miesten, nuorten ja vanhempien ajatukset ja käsitykset yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta vaihtelevat eri aikoina. Jokaisella on esimerkiksi kotiin ja kotiseutuun, kouluun tai työpaikkaan liittyviä muistoja politiikasta arjessa. Poliittiseen historian vaiheet voivat kiteytyä myös poliittisia johtajia koskeviksi tarinoiksi, vitseiksi ja arvoituksiksi".

Vastaajien toivotaan pohtivan seuraavia aihepiirejä: Politiikka perheessä ja kotiseudulla; vaikuttamismahdollisuudet eri aikoina; äänestäminen ja ehdokkaat; sukupuoli ja politiikka; nuoriso ja politiikka, puolueet, valta ja politiikan haastajat; politiikka, alueellisuus ja kansalaisyhteiskunta.

Itse aloin vain viattomasti pohtia, mitä tällaiseen tarinaan kirjoittaisin. Ja täytyy myöntää, että mielessäni on käynyt varsinainen aivomyrsky sen jälkeen, olen saanut ahaa-elämyksiä ja ymmärtänyt sen kautta menneestä ja itsestäni enemmän. Tietysti näin sukututkijana lähdin lapsuuteni sijasta jo suvun asennoitumisesta politiikkaan. Se kuitenkin aina jollain tavalla on vaikuttamassa omaan poliittiseen kokemiseen.

Vanhasuomalaisuutta ja maalaisliittolaisuutta, maakauppiaita ja osuustoimintaväkeä, talonpoikaismarssia, vuotta 1918, torpparin elämää ja sinimustaa.

Kokeile sinäkin! ja osallistu keruukilpailuun.

Kts. Suomen kirjallisuuden seura www.finlit.fi

SKS:n keruukilpailu www.finlit.fi/kra/keruut/politiikka.htm

Seinäjoen tuliaisia

Seinäjoen sukumessuilla riitti vilskettä. Sen huomasi muun muassa siitä, että kun menin hieman myöhässä Heikki Rantatuvan vanhat kartat -luennolle, niin iso auditorio oli niin täynnä, että ihmiset istuivat lattiallakin.

Eli olivat eteläpohjalaiset ja seinäjokiset innostuneet sukujen tutkimuksesta. Hienoa!


Jäimme kuitenkin pohtimaan sitä, mitä seuraa kun yhä useammat ihmiset ottavat sukututkimuksen harrastuksekseen - pysyvätkö siis fasiliteetit perässä? Eräskin mies kertoi, että on joutunut lähtemään arkistosta heti kättelyssä pois, kun paikat ovat olleet niin täynnä. Näinhän sitä saattaa käydä. Eräs vaihtoehto lisääntyvän sukututkimuksen haasteeseen olisi laittaa nettiin niin paljon materiaalia kuin mahdollista.

SSHY:n ihmiset, jotka digitoivat rippikirjoja nettiin, kertoivat muun muassa, että jotkut kirjastot ovat olleet tässä työssä hyvin mukana, mutta sitten taas esimerkiksi Kansallisarkisto ei ole kiinnostunut asiasta lainkaan. Yhdistys olisi jopa tuonut oman mikrofilmiskannerinsa Kansallisarkistoon, jotta sukututkijat olisivat voineet tehdä vapaaehtoistyötä projektin eteen, mutta sekään ei kuulemma onnistunut. Joustamattomuutta ja piittaamattomuutta sanon minä. En kylläkään kiellä, etteikö Kansallisarkisto tekisi omalta osaltaan hienoa työtä muissa digitointihankkeissa. Mutta onko se riittävästi, siitä voi olla monta mieltä.

Sanomalehti Ilkka kirjoitti myös sunnuntaisessa lehdessään sukumessuista.
Lehden mukaan messuille oli osallistunut noin vajaa tuhat ihmistä. Lehti kirjoittaa myös siitä, että messuilla otettiin verikokeita DNA-tutkimusta varten. Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisen laitoksen alaisuudessa tehtävä tutkimus yrittää paikallistaa eri geenien maantieteellistä sijaintia. Verikokeisiin halukkaita löytyi messuilta yli sata.

Jos muuten tekee itse mieli siellä kotioloissa testata DNA:taan, niin Amerikoista löytyy useampikin palvelu sitä varten. Family Tree DNA:lla on jopa Suomi-projekti.

Tavataan Seinäjoen messuilla!

Nyt pitää mainostaa. Eteläpohjalaisia sukuja tutkivan sukututkimusamatöörin talven kohokohta on pikapikaa käsillä!

Seinäjoella on nimittäin ensi lauantaina (17.2. klo 9-16) sukumessut. Sisäänpääsy ilmainen, järjestäjätaho on Seinäjoen Sukututkijat ry ja paikka Seinäjoen ammatti-oppilaitos Kirkkokadulla.

Ohjelma:
Klo 10.00-10.20
Etelä-Pohjanmaan Karjalaisseurojen piirin puheenjohtaja, näyttelijä Pekka Räty avaa messut

Klo 10.30-11.30
professori, LT, Antti Sajantilan ja dosentti, FT, Jukka Palon esitelmä aiheesta: "Sukututkimus ja DNA"

Klo 12.15-13.15
dosentti, FT, tutkimusohjelmapäällikkö Sulevi Riukulehdon esitelmä:"Kotiseutukeitaita koivun ja puolikuun alla"

Klo 13.30-14.30
dosentti, FT, Heikki Rantatuvan esitelmä: "Vanhat kartat sukututkimuksen apuna"

Klo 14.45-15.45
intendentti, FM, Teppo Ylitalon esitelmä: "1700-luvun eteläpohjalaiset lautamiehet"

Minä ainakin menen suureksi osaa päivää messuille, tuttujakin varmaan löytyy... Näistä esitelmistä kiinnostavat etenkin nämä kaksi viimeistä, karttalehtiä ja niiden selityksiä tykkään mietiskellä ja sitten aika monta omaakin esi-isää oli aikoinaan lautamiehinä, joten mielenkiintoista olisi kuulla, mitä Ylitalo näistä lautamiehistä oikein kertoo.

Tässä vielä linkki, josta löydät messujen näytteilleasettajat eli sukuseurat ja muut.

Huonoa henkilöstöjohtamista Ylistarossa?

Tsekkailin vaihteeksi käräjäpöytäkirjoja. Voit arvata, että mistä pitäjästä. No, jos olet lukenut tätä blogia yhtään pitempään niin tiedätkin, että vastaus on kyllästyttävän sama eli "Isonkyrön".

Yksi asia herätti mielenkiintoni, samoilla käräjillä ja seuraavankin vuoden käräjillä oli ylistarolaisisäntä Juho (kai voisi myös tuttavallisesti Jussiksi sanoa), kirkonkirjoissa kuitenkin ruotsinkieltä käyttäen "Johan". Niin tämä isäntä oli useasti käräjillä vähän samanlaisista asioista, henkilökunta kun ei tahtonut pysyä talossa pestikautensa loppuun.

Piiat lähtivät muille palvelukseen, rengit muiden isäntien sotamiehiksi. Juho sitten käräjillä valitti, kuinka toiset isännät olivat ilkeästi "houkutelleet" pestiväen pois. Mutta kuinka lie asian todellinen laita.

Tapauksia oli peräjälkeen useita ja voisi kuvitella, että jokin oli Juhonkin esimiehen roolissa tai hänen tarjoamissaan kannustimissa ainakin hieman pielessä.

Yksi piikalikka sanoi käräjillä suoraan, että uudessa paikassa on huomattavasti mukavammat oltavat kuin Juhon huushollissa.

Pestihän oli piioilla ja rengeillä usein yhden vuoden mittainen. Mikkelinpäivä 29.9 oli vanhastaan se palvelussuhteen vaihtamisen aika. Ns. "muuttopäivä". Mikkelin jälkeen palkollisilla oli normaalisti jonkinsortin vapaaviikko.

Blogini ulkonäköuudistuksesta

Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta tässä jokin aika sitten uudistin blogini ulkonäköä.
Nyt voikin sitten arvostella, antaa risuja ja ruusuja tai mitä tahansa toiveita alla olevaan kommenttilaatikkoon "kommenttia".

Niin, mutta tosiaan, halusin selittää mitä uutta olen tänne blogiin tuonut.

Eli tuossa oikealla on sivupalkki.

• Ensimmäisenä ylhäällä on linkki ENGLANNINkieliselle blogilleni, joka vähempi käsittelee sukututkimusta. Ehkä joskus jotain. Enempi kaikkea muuta.
  


• Sitten on HAE -osio. Se ei olekaan mikä tahansa haku, vaan google-haku, joka on optimoitu suomalaista sukututkijaa varten. Kokeile ihmeessä ja kerro minulle, jos et löydä etsimästäsiaiheesta mitään. Sitten parannetaan hakua!!
  


• Sitten on PROFIILI, ei jotakin pikkuisen minusta. Ainakin valokuva.
  


• LINKKILISTA seuraavaksi.
  


• KOLME muuta sukututkimusblogia, jotka olen netistä löytänyt. Jos sinulla on sukututkimusta käsittelevä blogi - olet tervetullut joukkoon. Sydämellisesti.
  


• Tämän jälkeen tulee ehkä aika hyvä uutuus eli VIERASKIRJA.
  


• On myös ARKISTO, josta voi etsiä tekstejäni eri kuukausilta.
  


• Uusi juttu on KATEGORIAT, eli olen luokitellut kirjoittamani jutunpätkät. Olen esimerkiksi listannut tekstissä vilahtavat kylät ja pitäjät, sukuja en niinkään. Ja olen merkinnyt, jos aihe käsittelee esimerkiksi käräjäpöytäkirjoja tai vaikkapa eläimiä. Kun painaa oikealla palkissa Kategoriat -osion alta jotan tällaista asiasanaa, niin sitten saa esiin kaikki jutut, joissa tämä kylä esiintyy tai jota tämä asiasana kuvailee.
  


• Sitten viimeiseksi sivupalkissa ovat laskuri, hakukone tähän blogiin ja Technoratin linkityssivu.

Entäpä mitä sukututkimuksellista olen viime päivinä tehnyt. No, en kauheasti mitään. Kannustin ystävääni ottamaan selvää isoisovanhemmistaan (sukunimeltään Koski ja alkuperäpaikka Etelä-Pohjanmaa), jos hengenheimolaisuutemme lisäksi olisimme myös sukulaisia.
Luin talven 1667 käräjäpöytäkirjoja Isostakyröstä: Jaakko Jobbelmanin vaimo Marina Yrjänäntytär myönsi olevansa olevansa laskun mukaan velkaa Lauri Jaakonpojalle Vaasassa 17 kuparitaaleria ja 4 äyriä. Ja se velka otettiin hänen omaisuudestaan. Samaten Laurille oli velkaa Pietari Martinpoika Ikolasta: 7 taaleria ja 24 äyriä.
Olisikohan Lauri Jaakonpoika (Lars Jacobsson) sitten joku vaasalaiskauppias....

Muistelun tueksi

Luin lehdestä, että joku oli kehittänyt hautajaisiin muistelukirjan. Vähän samantyylisen kun vauvoille, mutta ensiaskeleiden sijaan kirjaan olisi merkitty koko elämä.

Kun näitä hautajaisia on ollut, niin olen miettinyt jotain samanlaista. Että se olisi ollut kiva, joku valokuva-albumi edes koottuna. Ollaanko niin tapojen orjia, on vain se pöytä jossa on ne kaksi kynttilää ja yksi valokuva. Arvokasta ja pidättyväistä.

Elävillehän muistelukirjoja on myös tehty. Ja sukututkijoille ne voisivat olla mielestäni hyvä työkalu.

On Kai Linnilän Isovanhempien kirjaa ja Johanna Jokipaltion Elämäni tarina (sekä sinkkuversio Oman elämäni tarina) ja varmaan myös muitakin. Näitä voi mielestäni käyttää hyvänä muistinvirkisteenä ja apuna vanhoja sukulaistätejä ja -setiä haastatellessa.

Ja voihan sitä tosiaan kirjoittaa myös omasta elämästään. Itse kävin New York Cityssä ollessani Lower East Sidella paikallisessa vuokralaismuseossa.

Ostin sieltä Elämäkertalaatikon eli The Autobiography Boxin. Nimensä mukaisesti se on "A step-by-step Kit for examining the Life worth Living". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tämä on vielä yksi askel eteenpäin noista täytettävistä kirjoista. Laatikossa on näet kirjan lisäksi kortit.

Kortit houkuttelevat muistelemaan:

"Muistuttaako joku tietty musiikkikappale sinua jostain tietystä ajankohdasta tai paikasta elämässäsi?"

Tai muuttamaan rakennetta:

"Järjestä tapahtumat aikajärjestyksen sijasta teemoihin"

Tai miettimään jotain ihan uutta:

"Oletko jättänyt elämäkerrastasi jotain pois, koska ajattelit että se on liian ilmeistä tai tylsää"

Miesten maailma

Kävin viime viikolla sota-arkistossa. Ekaa kertaa.

Aluksi en meinannut edes löytää koko arkistoa. Seikkailin hyytävässä vesisateessa Sompasaaressa toimistotalojen ja lihatukkujen katveessa. Soitin lopulta asiakaspalveluun. "Olen nyt oikealla kadulla, mutta missä se talo on?"

Kuulemma viistosti Tilastokeskusta vastapäätä. En voi erehtyä, kun oven vieressä on tykki(!). No olikin kyllä.

Arkistossa sain eteeni tilaamani isoisän kantakortin. Siihen oli merkitty häneen liittyvät tiedot talvi- ja jatkosodan ajalta. Mielenkiintoista, mutta:

Armeijalyhenteitä. APUA...

"Mitä tämä KTR 10 tarkoittaa", kysyin.

Kenttätykistörykmenttiähän se.

Isoisä oli ollut talvi- ja jatkosodan aikana ns. Aallon patteristossa. Sitä johti majuri P.G. Aalto. Talvisota oli vietetty Kiviniemessä ryssää tykillä torjuten ja jatkosota Kannaksen eri taisteluissa.
Viikonloppuna sotilaallinen teema jatkoi. Isäni oli ottanut esiin isoisäni armeijassa kuvaaman valokuva-albumin.
Skannasin kuvia ja niistä tulikin heti ihan toisenlainen olomuoto esiin. Kuvat kun olivat alkujaan varsin pienikokoisia.

Tunne oli ihan erilainen, kun ne näki koko tietokoneen ruudun kokoisina. Oli miehiä korsussa, tykin jyskettä ja viholliselta pilattuja rautatiekiskoja.

Vielä sota-arkistosta. Luulen että rohkaistun sinne vielä toisellekin retkelle, vaikka olinkin pihalla kuin lumiukko. Sieltä löytyy tietoa autonomian ajan sotilaista sekä myös toisen isoisäni sodasta eli vapaussodasta. Hänkin oli tykistössä - Karjalan armeijan tykistössä. Se, että miten eteläpohjalainen talonisäntä sinne joutui, onkin jo aivan toinen juttu.

Savolaisia 1620-luvun Isossakyrössä

Pieni huomio vain. Itsellinen Pertti Savolainen näyttää asuvan vuonna 1626 Pyhäkoskella (Olisko se Topparlaa nykyisessä Ylistarossa?) ja 1627 Matti Savolainen asuu Isonkyrön Orismalan Mieltyssä. Eri asia sitten on, että mitä noina aikoina savolaisella tarkoitettiin.

Kuvasta vielä sen verran, että ylimpänä näyttää olevan Birgitta huuskona (itsellisvaimo), sitten Birgitta knechts hustru (sotilaanvaimo), Silmä tai Silmu Gertrud h.k. (huuskona), Bertil Sawolainen, Erik (tuntematon sana) far ja sitten joku Tuomas. Voi mennä kyllä nämä tulkinnat ihan metsäänkin.

Olen kyllä tänään tehnyt vähän muutakin sukututkimuksellista. Tapasin siellä Utahin syrjäkylillä Clear Creekissä yhden mukavan eteläpohjalaissukuisen naisen Lilyn eli pohojalaisittain Lilijan. Lupasin löytää hänelle isoisän vanhempien vanhemmat ja sisarukset. Näin myös kävi. Sellaisia nimiä löytyi kuin Erkkilä, Tikkuri, Alakarhu, Pöntinen, Karhu, Ritari ja Knaapi. Ehkä Lilja onkin jonkun tämänkin blogin lukijan sukulainen?

Liljan esi-isiä ovat esim.
30.11.1797 Lapualla syntynyt Juho, jonka vanhemmat ovat talonvävy Matti Matinpoika Pöntinen ja Maria Matintytär. Juha muuttaa myöhemmin Tikkurin torppaan Isoonkyröön, sitä ennen hän ehtii olla Lapuan Alakarhussa torpparina.

1.6.1832 Isossakyrössä syntynyt Juho, joka on Lehmäjoen Karhun vanhanisännän Tuomas Erkinpojan ja vaimonsa Liisa Eliaantyttären lapsi.

Isonvihan seurauksia

Palaan taas jälleen kerran Isonkyrön Orismalan Trompariin. Isoviha 1714-1721 jätti jälkensä tilaan. Isäntä Simuna Simunanpoika Trompari menehtyi Napuen taistelussa ja hänen poikansa jäi vihollisen vangiksi. Leskivaimo Maria Krekintytär (vihitty Laihialla 1698 Simon Trompari ja Maria Jåki) yritti saada kruununtilaa pidetyksi itsellään, mutta turhaan. Simunan sisar Aune Simunantytärkin yritti tilaa itselleen uuden miehensä Samuelin kanssa, sekään ei onnistunut.

Uusiksi asukkaiksi isonvihan jälkeen tulivat Yrjänä Matinpoika ja vaimonsa Kaisa Matintytär. Heilläkään ei ollut helppoa. Yrjänä anoi sodan runtelemalle tilalle viiden vuoden verovapautta.
Käräjäpöytäkirjan mukaan tilan kaikki rakennukset olivat palaneet. Yrjänä oli rakentanut uuden lampolan, saunan, ladon ja puuliiverin. Kuusi tynnyrinalaa peltoa oli heikolla viljelyksellä ja kaksi tynnyrinalaa oli niittynä. Yrjänän mukaan ojat olivat romahtaneet ja muut niityt metsittyneet. Kylällä ei ollut metsää, mutta kylläkin välttämättömimmät laitumet. Isäntä Yrjänällä oli 1/7 osaa myllystä, 5 nautaa - suurempia ja pienempiä, sekä 7 lammasta.


Yrjänän lapsiakin kuoli pieninä, 1718 tytär, 1720 poika, 1723 Iisakki tai Israel ja tytär Priita. Vanhin tytär Sofia sentään eli aikuiseksi ja meni naimisiin Antti-nimisen miehen kanssa Laihialle. Sen sijaan 3.10.1725 syntyneestä Kaisa Yrjänäntyttärestä ei ole mitään tietoa. Yrjänän vaimo Kaisa kuoli 1740.

Vapaavuosista huolimatta Yrjänä ei saanut taloa pidetyksi pystyssä. Hän joutui luopumaan isännyydestään vuonna 1733 Ylistarosta tulleelle Elias Jaakonpoika Asulle. Elias onnistui Tromparin isäntänä Yrjänää paremmin ja sai viimein 1760-luvulla lunastettua talon takaisin perintötilaksi.

Kirjavinkkejä

En malta olla kehumatta joulukirjojani. Toisen olin ostanut itselleni ja toisen toi pukki. Molemmissa on kosolti sukututkimuksessa hyödyllistä antia.

Toinen kirjoista on nimeltään Chartographia Ostrobothnica. Pohjanmaa Vanhoissa Kartoissa. Se on täysin painotuore kirja. Kirjan taustalta löytyy Svenska Österbottens Hembygds- och Museiförbund r.f. Kartat on valinnut Heikki Rantatupa. Julkaisija on Föraktiebolaget Scriptum Vaasasta.

Kuten nimestäkin jo ilmenee, kirja sisältää Pohjanmaan vanhoja karttoja. Ne ovat todella upeita ja hyödyttävät sukututkijaa jo siinä, että ei itse tarvitse lähetellä maanmittauslaitokseen pyyntöjä vanhojen karttojen kopioista. Täältä löytyy esimerkiksi pitkään etsimäni Isonkyrön Napuen kylän isojakokartta. Kirjan kannessa on esimerkiksi Isonkyrön Kuivilankylän kartta. Eikä tietenkään vaan Isoakyröä, vaan Kokkolaa, Alajärveä, Lapuaa ja Ilmajokea. Ihan kaikkea. Mukana on vielä kartat sisältävä CD-levykin.

Ilmajoen joulupukki taas toi hienon vihreän kirjan, jonka nimi on "Ilmajoki, Maatalouden mahtipitäjä". Kustantaja on Eläkeliiton Ilmajoen Yhdistys ry. Kirjan aineiston on koonnut Tapio Vaismaa. Kirjan tarkoituksena on ollut kirjata muistiin Ilmajoen maatalouskaupan ja maatalouteen liittyvän muun yritystoiminnan historiaa ja muistitietoja. Kaikkea ei ole kirjoitettu itse, vaan kirjatoimikunta on kerännyt artikkeleita eri lähteistä kuten esim. Ilmajoen joulu - julkaisuista. Hauskinta tietysti oli, että sukututkimusblogin kirjoittajan eräs omakin lehtijuttu vuodelta 1999 oli päätynyt kirjaan mukaan. Ihan sitä tuntee itsensä kirjailijaksi, vaikkei olekaan.

Tietysti välipäivien riemuna oli jälleen Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisu. (nro 4/2006). Siinä minua kiinnostivat erityisesti Lehtiön Matin Isonkyrön Tuuralankylän Tuuran talosta kirjoitettu artikkeli, Ylistaron Köykän talosta kirjoitettu juttu sekä Markku Pihlajaniemen tarina Koukon Valpurista, joka oli perustanut Jalasjärven Ventelää. Tässä sisällysluettelo.

Toiko pukki sinullekin jonkin sukututkijaa kiinnostavan lehden tai teoksen?

Kursseja kansan iloksi

Löysin yllättävästä paikasta sukututkimuskurssin, nimittäin osuuskaupan kirjelähetyksestä. Paikallinen HOK-Elantomme täällä Helsingissä tarjoaa sekin asiakkailleen kaikenlaisia kursseja aina vanhojen kuvien tietokoneelle tallentamisesta elämäkertakirjoittamiseen.

Kiinnostuneille:
"Sukututkimuksen peruskurssit
18 opetustuntia + käynti Kansallisarkistossa. I kurssi ke 28.2.-4.4. klo 14.30-16.45. II kurssi ke 28.2.-4.4. klo 17.30-19.45. Kurssimaksu 105 e, S-Etukortilla 85 e."

Ilmoittautua saa kuulemma 28.12 lähtien.

Toki Helsingin työväenopistossakin sukututkimuksen peruskursseja on tarjolla. Lisäksi työväenopisto tarjoaa tänä keväänä vanhojen käsialojen kurssin Itäkeskuksen Stoassa.

Vanhat käsialat

Kurssilla keskitytään 1800- ja 1700-luvun asiakirjojen(mm. kirkonarkistojen, henki- ja maakirjojen sekä tuomiokirjojen) teksteihin, tarvittaessa esimerkkejä myös varhaisemmilta vuosisadoilta.
Aika: 12.03.2007 - 16.04.2007
Maanantai klo 17:30-19:45
Lauantai klo 10:00-14:15

Tämä nyt oli vähän Helsinkikeskeistä. Mutta katsopa huviksesi oman kansalaisopistosi ohjelma siellä missä ikinä lienetkään. Uusi vuosi ja uudet lupaukset. Nyt on siis hyvä aika aloittaa kaikenlainen harrastelu!

Minä taidan skipata sukututkimuksen peruskurssit, koska tietotaitoa on sen verran, etten halua viedä paikkaa niiltä, jolla sitä ei vielä ole. Vanhojen käsialojen kurssiakin on tehty jo pidemmän aikaa itseopiskeluna, joten esteenä ei ehkä enää ole käsiala vaan kaikenlaiset vanharuotsiset termit ja lyhenteet, lakikieli. Sen oppimiseen tuskin taas auttaa muu kuin aika.

Toki olen kuitenkin harrastamassa jotakin tänäkin keväänä, jahka nyt toivun tästä keuhkokuumeestani. Eli kuoroharjoituksiin olisi taas määrä mennä 10.1. alkaen.

Kielistä opiskelin viime keväänä ranskaa ja syksyllä oli hyvin intensiivisesti englantia. Nyt en oikein tiedä, josko kielet mahtuvat aikatauluun.

Rauhallista joulua!

Ja tietenkin oikein sukututkimusrikasta uutta vuotta 2007!
Tässä kuvassa on Yhdysvaltojen kansallisarkisto Washington DC:ssä.

Ashtabulassa

Kävin sukulaisteni jäljillä Ashtabulassa, Ohiossa. Oli hämmästyttävää nähdä hautausmaa, joka oli kuin suoraan Suomesta. Niin paljon suomalaisia sukunimiä.

Kyseessä on Edgewood Cemetery Ashtabulassa.

Ashtabula on edelleenkin satamakaupunki, joten monet suomalaiset lienevät olleet töissä telakalla.

Ellis Island

Kävin viikonloppuna New Yorkissa Ellis Islandilla. Sehän oli tämä pieni saari aivan New Yorkin edustalla vapaudenpatsaan lähellä, jossa ulkomaalaiset siirtolaiset otettiin ennen vastaan.

Museo oli varsin mielenkiintoinen kokemus, katsoin myös aiheeseen liittyvän filmin. Kuulin, että noin 2 prosenttia siirtolaisista käännytettiin takaisin. Syynä saattoi olla vaikkapa silmäsairaus.

Tässä kuvassa halli, jossa siirtolaiset rekisteröitiin.


Kirjakauppa saarella oli myös nähtävyys. En kai koskaan ole nähnyt näin monta sukututkimuskirjaa myytävän samassa paikassa.

Eläinrääkkäystä

Sanomalehdet näyttävät nykyään olevan täynnä juttuja kaikenmaailman pentutehtaista. Joku orimattilalainen kennelinpitäjäkin oli tuomittu käräjillä eläinrääkkäyksestä.

No, tämmöisiä ikäviä juttuja oli käräjillä ennenkin - ei tosin koirakenneleistä niinkään. Usein käräjille näyttivät joutuvan hevosenrääkkääjät. Pitääpä katsella, jos minulta löytyy joitain ikivanhoja käräjäjuttuja tästä aiheesta.

Isonkyrön kesäkäräjät 1694, s.191
"Jaakko Jaakonpoika sekä Matti Juhonpoika Orismalasta kantelivat Yrjänä Erkinpojasta sekä Heikki Yrjänänpojasta, että he olivat kohdelleet huonosti karjaansa."

Niin, ja ymmärsitte oikein. Sukututkimusblogi on palannut kesätauoltaan. Nyt kirjoitan sitä uudella kannettavallani. Kunhan vielä ehtisi siirtää kaikki sukutiedostot tälle uudelle koneelle.

Sukututkimuksellisesti heinä-elokuu ovat olleet ainakin minulle huonoja kuukausia. Mutta ehkä teille lukijat, kesä on ollut antoista tutkimusperiodia?
Jos nämä lomasysteemit olisivat menneet jotenkin eri tavalla, niin ehkä minäkin olisi kolunnut maakunta-arkistoja eri puolella Suomea.

Kesätauko

Taidan pitää tässä blogin kirjoittamisessa pienen kesätauon. Elokuussa sitten jälleen luvassa uusia postauksia! Toivotan kaikille lukijoille ja muuten vaan sivulle eksyneille oikein hyvää ja sukututkimusrikasta kesää.


Näkymä Vesijärvelle Hollolassa

Digiarkisto

Kansallisarkiston kesäajat tekevät miltei mahdottomaksi työssäkäyvälle ihmiselle käydä plaaramassa mikrokortteja tai rullaamassa filmejä. Tästä tuskastuneena selasin illalla kotona www.digiarkisto.org -sivua.

Projektissa Suomen sukuhistoriallinen yhdistys skannaa digitaaliseen muotoon arkistomateriaalia. Nyt sivuilla on monista pitäjistä rippikirjoja, mutta sinne on tulossa myös läänintilejä.

Katselin esimerkiksi Hollolan rippikirjoja ja huomasin merkinnän värjäri Antti Antinpoika Sigellistä Messilän kartanossa.

Tämä Antti olikin ollut minulta kateissa poikavuosiensa ja myöhemmän aikuisikänsä välillä, jolloin hän oli värjäri Pietarissa 1820-luvulla. Hän kuoli siltikin melko nuorena, naimisissa mutta lapsettomana. Messilän kohdassa kirjassa lukee ifrån Thus eli Hämeenlinnasta. Jää askarruttamaan, mitä hän siellä teki? Oliko siellä sukulaisia, vai oliko hän värjärin opissa.

Antti Sigell:
s. 06.06.1794 Hollola, k. 13.04.1830 Pietari. Vht: Hollolan kirkonvartija Antti Antinpoika Sigell ja Priita Juhontytär. Värjäri Pietarissa, ei lapsia tiedossa. Puoliso: Gustava Weurlander, s. 1801 Helsinki.

Perustutkimusta

Työvuoroni alkoi tänään vähän myöhemmin ja päätin varata aamun kaksi tuntia kansallisarkistolle. Siellä oli kovin hiljaista (voisiko arkistossa muunlaista ollakaan?), poikkeuksellisen vähän ihmisiä. Ehkäpä sukututkijatkin malttavat viettää juhannusta??

Tein semmoista perustutkimusta 1700-luvun puolivälistä, selaten rippikirjoja ja kastettujen kirjoja edestakaisin. Onko tämä renki Tuomas nyt tuon Mikin veli vai eikö? Kummilistat olivat taas apuna, sieltähän se vahvistus vielä löytyi kun kerran syntymäajat suurinpiirtein täsmäsivät.

Mutta herää taas kysymys, miksi arkistojen pitää palaa? Itken mielessäni Vaasan tuhonnutta tulipaloa 3.8.1852. Samalla meni lähes koko lääninarkisto ja maaherran paperit. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos vanhat dokumentit olisivat tallella. Tietäisi nämä kruununtilan isännänvaihdoksetkin. Nyt on vain musta aukko. Tutkin sitten sellaista mitä voi tutkia. Käräjäpöytäkirjat ajalta eivät kerro mitään. Olihan se levontonta aikaa muutenkin, pikkuvihan (1741-43) aikaa. Kts. Wikipedia "Hattujen sota".

Kansallisarkiston sisäpihalla alppiruusu kukki valtaisasti.

Porvoon kirkkopalo

Kuulin aamulla, että Porvoon tuomiokirkko oli palanut viime yönä. Järkyttävää. En tiedä kummasta olisin enemmän järkyttynyt; tulella raiskatusta kirkosta vai veroprofessorin homomurhasta? Veroprofessori oli työni kautta tullut tutuksi. Kamala juttu.

Olin eilen pienellä reissulla Itä-Uudellamaalla, tosin Porvooseen emme menneet, kun siellä on käyty niin useasti. Viimeksi taisi olla marraskuussa, kun vanhemmat olivat kyläilemässä. Ehkä olisi eilenkin pitänyt, tosin kuulemma kirkon sisäosa on palosta huolimatta säilynyt hyvin.

Reitti oli sunnuntaina seuraava: Helsinki-Pernaja-Loviisa-Ruotsinpyhtää-Sipoo-Helsinki.
Pernajassa törmäsimme Mikael Agricolan syntymäpaikan muistomerkkiin. Pienessä kylässä viitta näytti kuusiaitaan ja kuusiaidan keskellä olikin rako josta oli kulku muistomerkille. Olisin halunnut käydä Pernajan kirkossa sisällä, mutta vanha kivikirkko oli kiinni. Kävelimme sitten hautausmaalla, jossa oli muutamia hautakammioita. Yksi niistä oli von Born -suvun. Siellä oli jopa Ruotsin entisen pääministerin Olof Palmen isoäiti Hanna Palme (o.s. von Born). Von Bornit ovat varmaankin Sursillin sukua - ja sitä kautta minunkin (ja aika monen muunkin) sukuani...

Loviisassa kävimme syömässä lounasta rannan kupeen suola-aittojen Saltbodan-ravintolassa. Ruotsinpyhtäällä ihailimme vanhaa ruukkialuetta. Kuulin, että vuodesta 1790 lähtien sitä oli viidenkymmenen vuoden ajan johtanut nainen Virginia af Forselles. En tiennytkään, että Ruotsinpyhtään nimi tulee siitä, että alue on kuulunut Ruotsin valtioon.

Ruotsinpyhtään kunnan kotisivut kertovat, että Turun rauhassa 1743 Venäjän ja Suomen raja siirrettiin kulkemaan Kymijoen läntisimpään haaraan. Pyhtään pitäjän Ruotsin puolelle jääneestä osasta tuli Ruotsinpyhtää.

Porvoon kirkon palosta enemmän Hesarissa.

Kuolinsyistä ja kyläkeinuista

Hollolan museon kyläkeinu 2006

Luin tänään Helsingin Sanomia ja siellä oli mielenkiintoinen juttu siitä, kuinka kuluttajaviranomaiset olivat kieltäneet Ruotsinpyhtään Tesjoella sijaitsevan kyläkeinun käytön alle 18-vuotiailta. Keinut voivat kuulemma olla varsinaisia tappovälineitä. Museovirastoltakin oli pyydetty lausunto ja viraston mukaan keinuista aiheutuneita kuolemantapauksia on rekisteröity jo 1700-luvulta.
No, eipä ole tullut tällaista kyläkeinu-kuolemaa minulla vastaan sukututkimuksissani. Onko teillä?

Yleensä aikuisissa kuolleissa vastaan tulee vain kaikenlaisia tauteja tai vanhuuden heikkoutta.

Tässä muutamia esimerkkejä esi-isistäni ja äideistäni Isonkyrön Orismalan Tromparista:

• Isäntä Elias Jaakonpoika Trompari, kuoli yskään 79-vuotiaana v.1788
• vmo Susanna Juhontytär, kuoli hengitystietulehdukseen 71-vuotiaana v.1790
• Isäntä Juho Eliaanpoika Trompari, kuoli hengitystietulehdukseen 64-vuotiaana v.1806
• vmo Maria Juhontytär, kuoli mätä- tai pilkkukuumeseen (rötfeber) 57-vuotiaana v.1809
• Isäntä Juho Juhonpoika Trompari, joko kaatumatautiin tai halvaukseen( fallandes. slag lukee kirkonkirjassa) 48-vuotiaana v.1829.
• vmo Anna Juhontytär, kuoli rintapistoksiin (håll och styng) mitä voi tulla esim keuhkokuumeesta, 64-vuotiaana s.1846.
  

• Ja sitten patrikaalista linjaani seuraten Kauhajoen Antti Kiviluoman jälkeläisiä:
  Isäntä Antti Niilonpoika Kiviluoma, kuoli 1758. Kuolinsyytä ei kirjoissa mainita, mutta Samuel Hannelius kirjoittaa muistopuheessaan seuraavaa: "Hän oli terve mies koko elämänsä, vaikka välillä oli ahdistusta rinnassa. Vuosi sitten kynttelinpäivänä hän sairasti kovaa yskäntautia ja siitävielä toipui mutta sai haavan alahuuleensa, jossa tulehdus paheni. Viime kesänä Jaakon päivänä hän sunnuntaina kirkossapalatessa putosi hevosen selästä ja sai tästä kovat pistoksetvasempaan kylkeensä, alkoi toipumaan mutta sittenheikkeni uudelleen."
• vmo Maria Tuomaantytär Kiviluoma, kuoli vanhuuden heikkouteen 90-vuotiaana v.1782.
• Yli-Halkolan isäntä Kristo Antinpoika, kuoli vanhuuden heikkouteen 68-vuotiaana v.1792.
• vmo Susannan kuolinpäivä ei ole minulla tiedossa.
• Isäntä Matti Kristonpoika Halkola, kuoli kivivaivaan (stenplåga) 70-vuotiaana v. 1825. Kivivaiva saattaa esim olla sappikivitautia.
• vmo Leena Pertintytär kuoli keuhkotautiin 51-vuotiaana 1810.
  
  

Tulipaloista

Nyt kun tuo ruma näky, eli palaneet VR:n makasiinit, osuu pakostakin silmään täältä työpaikkani ikkunasta, niin voisi miettiä tulipaloja myös sukututkimuksen näkökulmasta.

Tulipalouutisia löytää usein käräjäpöytäkirjoista, kun isännät pyytävät apua korjauksiin tai vapautuksia veroista ja maksuista. Paloapua kerättiin usein pitäjäkohtaisesti ja se oli vähän kuin nykyisten keskinäisten vakuutusyhtiöiden esiaste.
Toinen myöhempi lähde ovat toki sanomalehtiuutiset ja kylien tai pitäjien paloapuyhdistysten arkistot.

Tässä alla ruotsinkielinen uutinen vuodelta 1852 tulipalosta Tromparin tilalla (Orismala, Isokyrö). Palo oli sattunut siis 4.4.1852 klo 11 ja saanut alkunsa liiteristä. Se tuhosi päärakennuksen ja monta muuta rakennusta tilalla kuten tallin ja lampolan. Vaarana oli, että tuli olisi levinnyt tuolloin tiiviin Orismalan Peräkylän muihin taloihin. Kylähän oli tuohon aikaan tiivinä rykelmänä molemmin puolin ns. Peräkylän raittia. Raittikylä tai ryhmäkylä purkautui vasta Isonjaon täydennysjaon myötä 1900-luvun alussa (täydennysjako tehtiin Orismalassa vuonna 1913).

-------------------------

Isonkyrön Napuen kylän tuhoisa palo 15. kesäkuuta 1877
Vakuutuskorvauksia Isonkyrön paloapukomitealta hakivat ja saivat:

Killilä: Niiles Killinen
Wakkila: Kustaa Rinta-Wakkinen
Wuotila: Juha Wuotila vanhempi
Sippola: Juha Sippola
Mäki: Jaakko Mäki
Jussila: Jaakko Mäki
Jussila: Juha Jussila
Jussila: vuokraviljelijä Juha Komsi
Rautio: Kustaa Rautio
Perttula: Jaakko Perttula
Perttula: Juha Perttula
Mäkelä: Jaakko Mäkelä
Kellomestari Matti Hägglund

Kaikki hakijoista menettivät talonsa, jotkut jopa toisenkin "tuparivin". Palossa tuhoutui myös navetat, tallit, ladot, liiverit ja paljon irtaimistoa, kuten työkaluja, ajoneuvoja, huonekaluja, vaatteita ja viljaa.
Palo alkoi Killisen liiteristä iltapäivällä, jossa oli yksi "riitta" olkia. Palon alku jää epäselväksi, koska isäntä Killinen toteaa liiterin oven olleen lukossa. Hän heittää myös epäilyksen naapuritalon väen niskaan mahdollisesta vahingonteosta.
"Tulen syytä alkuun en voi ymmärtää muuta kuin jos Raution kartanon väestä joku olisi valkiaa vahvistanut, vaan ketään ei näkynyt"
Lähde: Isonkyrön paloapukomitean tutkintapöytäkirjat

"Napuen palo alkoi Killisen liiteristä perjantaina 15. kesäkuuta 1877. Kovassa myrskyssä se levisi Killisen päärakennukseen. Sieltä se levisi koko kylään, jossa talot olivat hyvin lähellä toisiaan. Palo tuhosi 11 tilan rakennuksia ja 128 ihmistä menetti kotinsa. Ihmiset eivät ehtineet hakea tavaroitaan palavista rakennuksista, joten he jäivät ilman ruokaa ja ylläkin oli vain normaalit työvaatteet."Vasabladet 48, 23.6.1877

Perimätieto kertoo, että myöhemmin Raution talon renki olisi kuolinvuoteellaan tunnustanut sytyttäneensä Napuen kylän tuhonneen tulipalon.
---------------

Isonkyrön käräjäpöytäkirja talvelta 1746 (mf ES2108) puolestaan paljastaa seuraavaa:

Isonkyrön Orismalan Laurilan vävy ja tuolloin jo isäntä Matti Simonpoika (syntyjään Laihialta) kertoo oikeudessa, että Laurilan kruununtilalla on sattunut tulipalo 30.10.1745.

Vappu

Näin vapun lähestyessä voi ottaa taas esiin yhden sukututkimuksellisen Vapun elikkä Valpurin.

Isonkyrön ja Vähänkyrön kesäkäräjillä heinäkuussa 1659 kerrotaan Vappu Pertintyttären Riarehdosta vaativan perintöä Lempolasta olevan Kaisa Yrjänäntyttären luona.

Tästä Vapusta en sitten oikein paljon tiedäkään. Tässä käräjäpöytäkirjassahan selviää hieman hänen sukuaan, onko se sitten Vapun äidin kautta vai isän kautta. Olisiko Vappu jonkun riarehtolaisisännän vaimo? Pitää huomata, että käräjäpöytäkirjassa ei lue että olisi vaimo tai leski. Vappu on ehkä siis sinkku, ehkä itsellinen tai piika? tai sitten titteli on vain unohduksessa jäänyt pois. Riarehdon kylä kuuluu nykyisin Ylistaroon ja tunnetaan Isokylänä.

Kaisa sen sijaan on perinyt verotalonsa ilmeisesti veljeltään Antti Yrjänänpojalta. Siitä kerrotaan enemmän aiemmilla käräjillä.

Nyt on muuten lähtenyt postiin uusi, tämän vuoden ensimmäinen Etelä-pohjalaiset Juuret -lehti. Siellä on yksi pieni artikkeli minultakin. Uuden julkaisun sisällysluettelo löytyy täältä.
Jos kiinnostaa, niin vuosikertatilaushan maksaa 20 euroa.

Wanhat walokuvat

Kävin tänään valokuvaamo Atelier Nyblinissä täällä Helsingissä. Norjalainen Daniel Nyblinhän avasi tämän valokuvaamon jo vuonna 1877. Tuli puhetta vanhoista valokuvista ja minulle kerrottiin, että Nyblin on luovuttanut vanhat negatiivinsa Kansallismuseon kuva-arkistoon henkilönimineen. Hieno kulttuuriteko.

Se herätti ajatuksia, että pitäisiköhän minunkin skannailla vanhoja valokuvia ja laittaa niitä osin internettiin.
Jotain minulla onkin jo skannattuna, tässä esimerkiksi äidinäitini äiti Maria Mielty o.s. Vuotila s. 15.6.1879 Napue, Isokyrö.

Syyskäräjien kertomaa

Tässä pieni pala vuoden 1685 syyskäräjiltä (elokuussa 20-21. päivä) Isostakyröstä:

"Tuomioistuimen päätöksellä pitäjänkirjuri Erich Rimahl sekä lautamiehet Antti (Matinpoika) Torkko ja Pertti Jaakonpoika (Pikkala) jakavat perinnön kuolleen Heikki Pertinpojan Napuesta jälkeen hänen jälkeensäjättämien perillisten kesken."

"Antti Heikinpoika, vaasalaisen porvarin Oloff Isakssonin naimaton renki on myöntänyt harjoittaneensa salavuoteutta Kaisa Juhontyttären kanssa Kaukolankylästä, mistä seurauksena Kaisa on synnyttänyt lapsen."

Haave vuodesta 1685

Elättelen edelleenkin haavetta, että saisin käsiini alkuperäisen käräjäpöytäkirjan Isonkyrön käräjiltä vuodelta 1685. Esi-isäni Juho Erkinpoika oli tuolloin ensimmäistä kertaa lautamiehenä käräjillä.
Nyt minulla on väridigitiedostona kaksi ensimmäistä aukeamaa ja ne ovat täysin luettavia, toisin kuin käräjäpöytäkirjasta olevat mikrofilmit. Filmit ovat nimittäin pelkkää valkoista suttua, johtuen kuparin oksidoitumisesta tms. Antaisivatkohan alkuperäisen kirjan luettavaksi? Ehkä tämä jääkin vain haaveeksi.

Katsoin myös viikonloppuna Helsingin Seudun Kesäyliopiston tarjontaa. Huomasin, että Kesäyliopisto järjestää vanhojen käsialojen kurssin heinä-elokuun vaihteessa. Hinta oli luvalla sanoen korkea (120 euroa) ja kurssiesitteessä sanottiin, että kurssilla mennään läpi 1700- ja 1800-lukujen asiakirjatekstejä.
Opettajana on FL Kari-Matti Piilahti. Tämmöinen kurssi olisi ollut hyvä minulle silloin kun aloitin käräjäpöytäkirjojen kahlaamisen, nyt luulen, että se on liian helppo minulle. Mutta ehkä tämä on hyvä vinkki jollekin muulle. Ilmoittautuminen kurssille alkaa 18.4.

Lempi Kanadassa ja Juho kateissa

Amerikan sukulaisten haku on edistynyt hieman. Isäni isoisän Einon serkku Aksel Hakala s. 30/1 1886 Jalasjärvi ja hänen veljensä Frans Hakala (joka mainittiin tuossa edellisessä kirjoituksessa) s.20.12.1880 Jalasjärvi ja kolmas veli Juho Jaakko (Jacob), s.16/9 1879 matkasivat tosiaan kaikki vuosisadan vaihteen jälkeen Minnesotaan Yhdysvaltoihin. Jaakko asui ainakin aluksi kaupungissa nimeltä Floodwood ja myöhemmin aivan Floodwoodin lähellä Haldenissa, jossa hänellä oli oma tila.

Frans ja Aksel menivät Chisholmin rautakaivoskaupunkiin. Sekin Minnesotassa ja St Louisin countyssä. Aksel oli Chisholmin rautatien jarrumiehenä. Akselilla ja Jaakolla näyttää olevan myös Amerikoissa syntyneitä jälkeläisiä.

Sen sijaan kateissa ovat edelleen Einon veljentytär Lempi Ester (Hakala) Raja, hänestä viimeinen tieto minulla on muutto Kanadaan vuonna 1929. Hän löytyy kyllä Kanadan sisäänmuuttaneiden siirtolaisten luettelosta. Sukulaiset ovat kertoneet, että olisi asunut USA:ssa ja olisi naimisissa ja lapsiakin. Lempi Esterin veli Johannes Matinpoika (Hakala) Raja s. 7.4.1895 Jalasjärvi on myös kateissa. Hän muuttaa vuonna 1912 USA:han.

Vasemmalla kuva vesitornista Floodwoodissa Minnesotassa.

Siirtolaisuustietojen linkkejä USAssa:
www.ellisisland.org
www.ancestry.com

Sukututkimusta Vaasassa ja Jalasjärvellä

Viime viikkoinen talviloma kului kuin siivillä. Tiistaina kävin Jalasjärven kirkkoherran virastossa tutkimassa vähän läheisempää sukua. Sukulaiset kun halusivat tietää enemmän lähisuvustaan.

Onhan se totta, että olen viime aikoina tutkinut enimmäkseen 1600-lukua ja nämä ajat ovat heille jo niin kaukaisia. Fakta on myös se, että mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä enemmän rempsallaan tutkimukseni on. Mutta nyt siitä on osa ainakin tehty.

Sitä aina jaksaa hämmästellä kuinka nopeaa sukututkimuksen tekeminen on 1800-luvun loppupuolella verrattuna aiempiin vuosisatoihin. Kuin hujaus vain - no, meni minulta siellä kirkkoherran virastossa ainakin viisi tuntia.

Selvisi, että isoisäni isoisän Jalasjärven Luopajärven kylässä syntyneistä sisaruksista ja heidän jälkeläisistään kovin moni oli matkannut Amerikkaan. Heidän jäljittämisensä onkin sitten hieman haasteellisempaa. No, eräs Frans Matinpoika Hakala oli valitettavasti edesmennyt heti muutama kuukausi sen jälkeen kun oli Amerikan kamaralle astunut, nimittäin Chisholmin rautakaivosonnettomuudessa Minnesotassa.

Lauantaina 26.3 vuorossa oli Vaasassa pidetyt sukututkimuspäivät. Oli mukava taas tavata sukututkimustuttuja ja vaihtaa kuulumisia sekä tietenkin tietoa. Juuret-toimikunnan uudet julkaisut menivät kuin kuumille kiville.

Yllä olevassa kuvassa Etelä-Pohjalaiset Juuret -toimikunta Vaasan sukututkimuspäivillä. Vasemmalla Pauliina Talvitie, tiskin takana Matti Lehtiö ja Tarja Ollila.

Sukututkimuspäivät

Kivaa tekemistä on tiedossa taas kerran eli ensi viikolla Vaasassa on valtakunnalliset Sukututkimuspäivät (25-26.3). Pohjalaisteemoiksi on luvattu sotamiehiä, merimiehiä ja pitäjänkirjureita.

Minä aion mennä Vaasaan näillä näkymin koko lauantaiksi. Tässäpä ohjelmaa:

Lauantai 25.3.2006
9.00 Näyttely avataan
10.15-10.45 Päivien avaus ja tervehdykset
10:45-11.15 Vuoden sukukirja -kilpailun tulosten julkistaminen

12.30-13.15 Tutkija Sari Vähämäki: Siirtolaisuustutkimuksen lähteet
13.45-14.30 Författare K-G Olin: Finlandssvenska emigrantöden i Oregon
14.45-15.30 Lehtori Heikki Vuorimies: Entä jos esi-isäni on 1700-luvun ruotusotamies?
17.00 Näyttely suljetaan

Sunnuntai 26.3.2006
9.00 Näyttely avataan
9.30-10.15 Sahateollisuusteknikko Markku O. Kuorilehto: Merimiehet ja sukututkimus
10.30-11.15 FM Aino Nevala: Kylähistoria - lähteet ja tutkimusmenetelmät
11.30-12.15 Rikosylikonstaapeli Tapani Tikkala: Kauhan ja kynänkin varresta
13.15-14.00 Maakunta-arkiston johtaja Arja Rantanen: Pohjanmaan pitäjänkirjurit
14.30-15.15 Paneelikeskustelu
15.15-15.30 Sukututkimuspäivien päätöstilaisuus
16.00 Näyttely suljetaan

Valta ja väkivalta

Olen lukenut iltojen ratoksi Heikki Ylikankaan kirjaa "Valta ja väkivalta". Ylikangas kirjoittaa, että väkivaltarikollisuutta on ollut Suomessa suhteellisen paljon verrattuna Euroopan muihin maihin ainakin 1500-luvun puolivälin tuntumissa. Hän selittää sitä esimerkiksi "Impivaara-ilmiöllä" eli uudisasutuksia tehtiin aikamoisiin erämaihin ja ihmistä tuli sosiaaliseen yhdessäoloon tottumattomia. Itsetunto oli haavoittuva ja kunnianarkuus kärjistynyt.

Kun luen seuraavan vuosisadan käräjäpöytäkirjoja, niin tämä on toki yksi seikka, mistä väkivallanteot kumpuavat. Pahoinpitelyjä edelsivät usein solvaukset ja herjaukset. Kunnia oli tärkeä asia. Tappelun aloittaja selitti usein tekoaan sillä, että toinen oli haukkunut milloin miksikin, usein ryöväriksi, varkaaksi tai kelmiksi. Naisia ja heidän aviomiehiään kismitti, jos joku syytti vaimoa huoraksi.

Luulisin kuitenkin, että se yleisin syy päällekarkauksiin oli alkoholin käyttö ja humalahakuinen juominen, niinkuin nykyäänkin. Juopottelu ei ollut harvinaista, sen kyllä käräjäpöytäkirjatkin kertovat. Ja koskas sitä ruvetaan solvaamaan toista, no, juovuspäissä tietenkin.

Ja sitten yksi tapaus piristeeksi:
Kalle Holkko Torkkolankylästä valittaa, että Iisakki Braski olisi häntä lyönyt, niin että oli aiheuttanut Holkolle verihaavan Karkmon niityllä Mustasaaressa.
Isonkyrön syyskäräjät 1729, s.938

Salattua lempeä Ylistaron Heikkolassa

Käräjäpöytäkirja vuodelta 1730 syksyltä Isostakyröstä paljastaa, että Heikkolan Kokin talossa epäiltiin luvatonta kanssakäymistä.
Marketta Samulintytär Heikkolasta olisi ollut salavuoteudessa naimattoman Matti Erkinpojan kanssa. Molemmat olivat olleet Matti Kokilla palveluksessa. Käräjäpöytäkirjasta selviää, että Matti Erkinpoika oli kotoisin Kuortaneen Sysilammen talosta.

1729 syyskäräjillä on puolestaan juttu siitä, kuinka leskivaimo Maria Jaakontytär Isonkyrön Perälänkylästä oli ollut lihallisessa kosketuksessa vieraan miehen kanssa. Tämä vieras mies oli Pauli Heikinpoika, kotoisin Iisalmen seurakunnasta Onkivedeltä. Suuri ongelma tässä oli se, että Paulilla oli kotonaan elossa oleva vaimo, Maria Juhontytär.

Rakkaus syntyi 1734

Eilinen Nainen Historiassa -seminaari Isossakyrössä oli varsin mielenkiintoinen. Yleisöäkin oli kovasta pakkasesta huolimatta tullut paikalle lähes satakunta.

FT, dosentti Anneli Mäkelä-Alitalon mukaan naisen ja miehen rakkaus Ruotsi-Suomessa syntyikin vasta vuonna 1734. Tuolloin nimittäin laki määritteli yhteiskunnan perustaksi miehen ja naisen välisen parisuhteen. Avioliitto ei ollut enää sukujen välistä kauppaa, vaan myös vaimo sanoi "tahdon". Ydinperheelle haluttiin yhteinen sukunimikin, joten vaimon suvun nimi katosi "Vaimo seuraa miehensä tilaa ja säätyä."

Markku Pihlajaniemi kertoi naisista käräjillä 1600- ja 1700-luvuilla ja höysti esitystään lukuisilla esimerkeillä Etelä-Pohjanmaan eri pitäjien käräjäpöytäkirjoista.
Yleisö näytti olevan eniten kiinnostunut noitien polttamisesta roviolla. "Tapettiinko ne ensin, vai poltettiinko elävinä?"
Itselleni oli uutta se, että koreudesta todellakin rangaistiin. Silkkiliinan pitämisestä saattoi joutua vankilaan kahdeksaksi päiväksi.

Oheisessa kuvassa Anneli Mäkelä-Alitalo pitämässä esitystä "Nykynaisen roolien synty 1800- ja 1900-luvuilla" Isonkyrön koulukeskuksessa 21.1.2006

Turhaa työtä?

... Niin, onko se sitä?
Sukututkimuksessa käy usein niin, että huomaa tehneensä jotain sellaista, mitä joku muukin on jo tehnyt. Esiinkaivetut sukulaiset löytyvätkin jostain sukukirjasta. Löydetty käräjäjuttu onkin kerrottu jo 30-luvulla kirjoitetussa pitäjänhistoriassa.

Minusta sukututkimuksessa ei oikeastaan voi tehdä turhaa työtä. Etsiminen on hauskinta, ei lopputulos. En minä ainakaan saa ilonväristyksiä mistään valmiista nimilistoista - olivat ne sitten omia tai jonkun toisen. On mielenkiintoisempaa tavata käräjäjuttuja arkiston hämärissä mikrofilmiltä kuin lukea niitä jostain kirjasta.
Sitäpaitsi, eihän sukututkimus ylipäätään ole työtä. Ainakaan tällaiselle amatöörille ("amator" on siis latinaa ja tarkoittaa rakastavaa). Se on tarkasti varjeltua vapaa-aikaa. Rauhoitettu hetki.
-----------------------------

Mietiskely sikseen, tässä osapuilleen käännettynä palanen lauantain arkistosessiosta. Olen menossa ensi lauantaina Naishistoria -seminaariin Isoonkyröön, joten käräjäpala kertoo tällä kertaa naisen arjesta ja on Isonkyrön talvikäräjiltä 1724.

"Naiseläjä Maria Eliaantytär Palhojaisista vaatii Matti Varolta elatusta hänen kanssaan laitetusta lapsesta, joka vielä elää. Varo suostuu hoitamaan osansa elatuksesta. Käräjäoikeuden mukaan Varon on kahden vuoden aikana annettava vuosittain 12 taaleria lapsen elatukseen"

Varon lehtolapsi Antti Matinpoika oli syntynyt 29.11.1723. Hän ei elänyt kovin pitkään, vaan kuoli hieman yli 9 kuukauden ikäisenä 1.9.1724. Avioton lapsi ei ollut Maria Eliaantyttären ensimmäinen. Vuonna 1721 syntyi Bathseba venäläisen luutnantin Ivan Popowin kanssa.

Varolle lapsi tuli varmaankin ikävään aikaan. Olihan hän juuri mennyt naimisiin Turppalan tyttären Liisa Matintyttären kanssa. Häitä oli vietetty 26.5.1723.

Mitenkähän nuorikko oli asiaan reagoinut? Eivät he ainakaan eronneet, mikä nykyään kai olisi hyvin yleinen ratkaisu. Sen sijaan pariskunnan ensimmäinen lapsi, isänsä kaima Matti, syntyi 4.8.1724.

Pohjanmaan vierailulla

Olen ollut koko viikonlopun Etelä-Pohjanmaalla. Sukututkimus on siis ollut vähemmällä, mutta jonkinlaisia herätyksiä on hyvä aina välillä saada. Niiden kuolleiden sukulaisten pohtimisen sijasta on vaihteeksi kiva nähdä eläviä.

Kävin isotädilläni Helvillä Ilmajoella ja hän patisteli minua ottamaan selvää pikkuserkuistaan ja sokeriserkuistaan. Pitääpä tehdä niin, mutta se vaatii kyllä sitten reissua (ainakin) Jalasjärvelle kirkkoherran virastoon. Suku on lähtöisin Luopajärvenkylästä ja levinnyt sitten ympäristökuntiin.

Kirjoitin PohjalaisSuvut -postituslistallekin, kun joku kyseli Luopajärvestä, että isoisäni nuorena poikana (20-luvulla) souteli siellä veneellä. Järvi kuivattiin myöhemmin ja nyt siellä on enää viljava laakso jäljellä.

Helvi-täti kertoi, että tekevät Jalasjärvellä Kohtamäen suvusta kirjaa. Mielenkiintoista. Yli-Kohtamäestä vai Kohtamäestä, sitä en tiedä. Me olemme näitä Yli-Kohtamäkiä, joissa esi-isä oli kotoisin Pirkkalan Villilästä.

"Torppari Juho Mikonpoika Kiviniemi muutti 11.4.1813 Virroilta Jalasjärvelle Kohtamäen isäntäväeksi. Juho Kiviniemi oli syntynyt 20.3.1782 Villilässä, Pirkkalassa. Virroilta muuttaessa hänellä oli vaimo ja kolme lasta."

Täällä Ilmajoella oli muuten aika hieno auringonlasku eilen (ja tänäänkin). Kuva ylhäällä on otettu Röyskölänkylässä, Ilmajoki 7.1.2006.

Juho Rengon perillisiä

Vuoden 1746 talvikäräjillä Isossakyrössä esiteltiin Juho
Tuomaanpoika Rengon (ent. Arkkola) testamentti päivätty 18.5.1745.
Rengon talohan oli Isonkyrön Palhojaisten kylässä.
Avioliitosta "rakkaan vaimon" Sofia Simunantyttären kanssa
rintaperillisiä olivat poika Iisakki ja tyttäret Priita ja Maria.
Aiemmasta avioliitosta (ilmeisesti Valpuri Matintyttären kanssa)
olivat tytär Susanna, joka oli naimisissa Juho (Mikonpoika) Monosen
kanssa Orismalankylässä sekä pojat lukkari Jaakko (eli Jakob
Arklin) sekä Jaakon veli Israel, joka asui naapuritalossa
Ala-Rengossa.

Entäpä mitä HisKi asiasta kertoo?
Löytyy ainakin Juhon ja Sofian vihkimismerkintä:
23.8.1724 Isossakyrössä vihittiin Johan Thom.s. Arckolanen ja Änck.
Sophia Simonsd:r i Neder Riddarla.

Sitten löytyy toki Juhon ja Sofian lasten kastemerkintöjä:
7.9.1725 Brita
27.2.1727 Maria
15.9.1728 Sophia (k.17.6.1730)
25.10.1729 Lijsa (k.12.1.1735)
2.3.1732 Walborg (k.8.3.1732)
14.2.1734 Matts (k. 16.12.1739)
Iisakin kastemerkintää ei löydy, mutta hän on toki olemassa. Menee
naimisiin Mieltyn Simunan tyttären Margetan eli Kreetan kanssa ja
isännöi sitten myöhemmin Rinta-Ikolan taloa.

Arkkolan Juhon edellinen vaimo Valpuri Matintytär kuolee 9.2.1724
42-vuoden, 3 kuukauden ja kahden viikon iässä, eli hän olisi
syntynyt lokakuussa 1682.

HisKistä löytyvät heidän yhteisistä lapsistaan:
27.2.1719 Jakob (k.21.12.1757 klåck Jacob Arklin)
10.4.1722 Israel (k. 1.4.1756 Rengola husb. Israel Rengo)

tytär Susanna näyttää syntyneen aiemmin. Hän kuolee Monolan vanhana
emäntänä 10.9.1781 ja iäksi ilmoitetaan 78 vuotta. Joten hän olisi
syntynyt vuonna 1703. Juholla ja Valpurilla on varmaankin ollut
muitakin lapsia, mutta ilmeisesti isonvihan aika on katkaissut
näiden elontaipaleen.

Tätä Arkkolan/ Rengon Juhon tarinaa voisi jatkaa vaikka kuinka,
mutta tiedot olisi tarkistettava alkuperäislähteistä eli Hiskin
sijasta kastettujen kirjoista. Joten suhtautukaa varauksella
oikeellisuuteen.

Lopuksi vielä Juhon ja Sofian kuolinajat.
12.11.1745 kuolee Gl:a k.värd.nämbdem. Johan Rengo 70 vuoden 4
kk:den, 3 vkon ja 4 pvän ikäisenä. Eli olisi siis syntynyt vuonna
1675.

5.3.1775 kuolee Palhojaisten Yli-Rengossa änka Soph. Simonsd:r
vanhuuden vaivoihin 84-vuotiaana. Siis syntymävuosi olisi 1691.

Hyvää Joulua

Kademielin kaihoten

No, nyt minä sitten olen nähnyt sellaisen kotiarkiston, kun itsellenikin haluaisin.

Kävimme ennen itsenäisyyspäivää sunnuntaina herra E:n luona naapurikunnassa. Hän on mieheni sirpaleserkku - sokeriserkku - kaukainen sukulainen kuitenkin. Miehellä on äidinäidin äidinäiti Maria ja hänellä isänäiti Ida, joka on Marian sisko.

Herra E kirjoittaa ammatikseen ja harrastuksekseen. Puhumattakaan, että hän on tinkimätön kotiseutumies.

Hänellä on kirjoittamistyöhönsä oma työtila, joka kai ennen on ollut osa torppaan kuulunutta navettaa. Torpan ostivat aikoinaan herra E:n vanhemmat. Seinät ovat korkeat, ikkunat tuovat valoa ja tila on kertakaikkiaan niin viihtyisä, ettei sitä voi muistellakaan kuin pienellä kateudella.

Seiniä peittävät maasta kattoon asti ulottuvat hyllyt. Ja hyllyillä on täydelliset, nimetyt arkistolaatikot. Sivuseinän kirjahylly on järjestetty teemoittain. Kaikki on ihanan selkeää.

Mikrofilmijumppaa

Varastin tänään alkuillasta pari tuntia arkistolle. Ryntäsin sinne suoraan Motivuksen kuntosalista, jossa hauikset (ne, joita ei siis vielä oikein ole) saivat kyytiä.

Omalla mikrofilmilaitteellani istui kuitenkin joku mies.

Teki mieli sanoa "kääk" kuten mieheni aina kovasti yllättyessään, jolloin hän taantuu Aku Ankka -ikäiseksi.
Mihin minä nyt menen? Pitääkö minun tuijottaa niiden toisten uudehkojen koneiden jättiruudulta vai tihrustaa vanhan mallisesta puupäällysteisestä, jossa valoteho on heikentynyt aikojen saatossa. Valitsin jättipömpelin.

Tai siis, eihän se mikrofilmilaite ole varsinaisesti minun omani, mutta käyn aina sillä samalla, jonka ovat lahjoittaneet Kansallisarkiston ystävät. Se on semmoinen sopiva.

Otin rullan numero ES2108, vuosi 1745. Kirjurilla oli semmoinen leveä käsiala, jossa yhdelle riville mahtuu kaksi sanaa. Niin ja semmoinen hassu d, jonka voisi ajatella kahdeksi erilliseksi kirjaimeksi. Ehkä se oli sitä sen ajan muotia. Rulla itsessään oli vanhaa mallia semmoinen letru harmaa. Pömpeliä sai veivata olan takaa, hetken mietin, että tämä taitaa olla jopa rankempaa kuin kuntosalin hauiskääntölaitteessa. Iltapäivystäjäkin tuli katsomaan kun laite nitisi ja natisi, mutta hänkin huomasi, että sukututkijan tekniikassa ei ollut erhettä - rulla vain oli huono.

Olisivatpa kaikki lukulaitteet sähköisiä, eli samanlaisia kuin ne, jotka on tarkoitettu kopiointia varten.

Ei tarvitsisi kuin kääntää pyöreää nappia oikeaan suuntaan ja rulla pyörisi itsestään halutulla hitaudella.
Hyvästi niskajumitus.

Lautamiehiä katsastamassa

Käräjäpöytäkirjoja selatessa silmäilen usein vähän tarkemmin käräjillä toimineita lautamiehiä. Ihan jo siitäkin syystä, että omien esi-isien joukkoon on tupsahtanut useampi lautamiehenä toiminut isäntä. (Välillä miettii, että taisi se lautamiehenä toimiminen olla myös vähän sen ajan kunnallispolitiikkaakin... jaksoivatkin olla päällään joka asiassa, syynätä rajapyykkejä ja laskea perintöjä).

Lautakunta eli Nämden saattoi hieman vaihtua asian mukaan. Normaaleilla syyskäräjillä lautamiesten joukko saattoi olla hieman toisenlainen kuin esimerkiksi ylimääräisillä käräjillä, joita usein järjestettiin, kun sattui jotain sellaista, mistä olisi saanut tekaistua Iltasanomien lööpinkin.

Lautakunta saattoi poiketa siitä tavallisesta myös silloin, kun tarkoitus oli käsitellä nimenomaan vain käräjäkunnan tietyn osan asioita. Kyrön käräjillä esimerkiksi kesällä 1655 on vähän supistettu otos - ilmeisesti vain isokyröläisiä lautamiehiä eikä lainkaan vähäkyröläisiä tai ylistarolaisia. Vielä tuohon aikaan koko Kyrönmaan asiat käsiteltiin normaalisti yksillä ja samoilla käräjillä.

Yhä tehokasta meno on jälleen nykypäivänkin Suomessa, ei puhettakaan pitäjäkohtaisista käräjistä. Kyrönmaan käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluvat Isokyrö, Jurva, Laihia, Vähäkyrö ja Ylistaro.

Laitan nyt tähän näytteeksi lautakunnan koostumuksen Isossakyrössä 13.8.1655.

Simo Antinpoika, Vaismaa
Lauri Siponpoika, Laurolan kylä
Heikki Ollinpoika, Topparlan kylä
Paavali Gabrielinpoika
Sippo Tuomaanpoika
Erkki Markuksenpoika, Ritaalan kylä
Matti Tuomaanpoika
Matti Niileksenpoika, Palhojaisten kylä
Pertti Yrjänänpoika
Jaakko Yrjänänpoika, Orismalan kylä
Mikko Antinpoika

Koulupoikia vuonna 1722

Vaasan triviaalikoulu v.1722
sisäänkirjautuneet talollisten pojat

-Simon Simonis
-Michael Johannis Granberg, Vähäkyrö
-Andreas Michaelis, Mustasaari
-Gustavus Erici Rimahl, Maalahti
-Jacobus Erici, Mustasaari
-Laurentinus Laurentii, Vähäkyrö
-Jacobus Johannis Wikar, Kruunupyy
-Andreas Andreae, Mustasaari
-Isaacus Georgii, Isokyrö
-Mathias Johannis, Mustasaari
-Mathias Andreae Släthår, Mustasaari

Lähde: Liber Scholae Wasensis 1722-1830, Olavi Vanne, Helsinki 1947

Kauhajokelaispohdintaa

Viikonloppu oli hieman sukututkimusköyhä, mutta sunnuntaina ehdin pohtia Mikki Heikinpoika Kiviluoman taustaa. Mikki oli Kauhajoella Kiviluoman talon vävy ja rippikirjan mukaan syntynyt 27.9.1736 Kauhajoella. Mikin vaimo oli Kiviluoman Antin tytär Maria s. 4.1.1734. Pariskunta oli vihitty 28.10.1759 Kauhajoella. Tuolloin Mikki oli ollut sotilaana Yli-Korhosen talossa Kauhajoella ja kantoi sotilasnimeä Forsman.
Korhosessa oli vanhana isäntänä Heikki Korhonen, lieneekö Mikki ollut hänen poikansa?
Tämä ei ihan selvinnyt, vaikka minulla on painettuna kirjana Kauhajoen ensimmäiset rippikirjat eli vuodet 1732-1782.

15.11. 2005
Jatkan tätä viestiä, sillä Korhosen Heikki ei ole Mikin isä. Hänen isänsä on todennäköisesti Kauhajoen Panulan talon sotilas Heikki Eliaanpoika Pahlman s. 20.1.1709.
PohjalaisSuvut -postituslistalla on asiasta lisää keskustelua, jos kiinnostaa.

Vaasan arkistossa

Olin maanantaina työmatkalla Vaasassa ja ehdin käväistä iltapäivällä Vaasan maakunta-arkistossa. Tällä kertaa tarkastelin karttoja, lähinnä iso-jakokarttoja 1700-luvun alkupuolelta, mutta myös myöhempiä 1700-luvun eri tilojen lohkomiskarttoja.

Åkermanilla ja muilla maanmittareilla oli ihanan selkeää piirrosjälkeä ja käsialaa. Olisin myös halunnut saada käsiini isonjaon täydennysjaon karttoja, mutta etsimältäni paikkakunnalta kartat oli piirretty (ja täydennysjako toteutettu) vasta vuonna 1913. Joten joudun lähestymään maanmittauslaitosta.

No eipä tule uutta Vaasan matkaa sen takia, sillä paikallisten maanmittaustoimistojen vanhat kartat on siirretty Jyväskylään. Onneksi ei sentään tarvitse Jyväskylään matkata, sillä maanmittaustoimistot ovat ottaneet käyttöön sähköiset tiedostot ja voin kaiketi tilata ne (kartat) tänne Helsingin maanmittaustoimistoon. Hieno juttu.

Kiista puolukkapaikasta

Vaikka ne ruotsinkieliset kirjurit käänsivät käräjäpöytäkirjoissakin ihmisten nimet ruotsiksi, niin paikannimiä ei aina sentään.

Esi-isäni isokyröläinen Juho Erkinpoika kiisteli ilmajokisen isännän Lassen kanssa 1680-luvun alkupuolella niitystään, joka sijaitsi "Sutikan näfvalla". Olin ihan riemastunut, kyseessähän on minulle niin tuttu paikka: hyvä puolukkapaikka, jossa olen käynyt monena syksynä.

Niin, tuo nevahan on Sutikanneva ja se sijaitsee Isonkyrön ja Laihian rajamaastossa, nykyisin ainakin Laihian puolella, melko lähellä Vaasa-Tampere tietä. Noin 28 kilometriä kaakkoon Laihian keskustasta. Kyseessä on melkoisen iso suoalue.

Sitä on nykyään ojitettu raskaalla kädellä, mutta varmaan Juhon aikaan se oli aikamoisen upottava suo.

Jännää ylipäätään, että Juholla oli siellä niittyä. Myöhemmin kyröläisten metsät loppuivat aika pitkälle Laihianjokeen ja joen toisella puolella metsät kuuluivatkin sitten laihialaisille.

Hiljaiset maan perivät

Istuin tänään KA:n mikrofilmisalissa peri tuntia ennen töihin menoa. Yritin keskittyä suttuiseen mikrofilmiin vuodelta 1685, mutta olin ihan ärsyyntynyt, kun tutkijapariskunta kälätti kovaan ääneen melkein korvan juuressa. Teki mieli sanoa, että ei kuule kiinnosta.

Ärsytti vielä enemmän, kun en saanut sutusta mitään selkoa. Käräjäpöytäkirjassa oli ilmeisesti ollut paha vesivaurio. Antaisivatkohan ne (KA:n virkailijat) minulle alkuperäisen katsottavaksi, josko siitä saisi edes osittain paremmin selvää.

Yleensä mikrofilmisalit ja arkistot ylipäätäänkin pakkaavat olla hipihiljaisia. Puhelinäänet on kielletty, samoin ruuan mussuttaminen tai juomilla läträäminen.
.


Maanantaina olisi vuorossa työmatka Vaasaan ja olisi ihan kiitettävästi aikaa mennä käymään työtapaamisten jälkeen Vaasan Maakunta-arkistossa, sillä kone lähtee vasta viideltä

Hienoja herroja

Vaikka sitä kuinka lukee maaseutupitäjän käräjiä, niin kyllä niitä hienoja herroja pukkaa.
Syyskäräjillä 1693 Isossakyrössä Rector Scholae i Wasa eli Vaasan triviaalikoulun rehtori, maisteri Georgius Aenelius sai ensimmäisen lainhuudon anoppinsa tilaan Isossakyrössä jota Pakkalaksi sanotaan.

Georgius oli syntyjään vaasalainen ja naimisissa
Katariina Kristianintytär Backmanin kanssa. Enemmän tietoa heistä löytää vaikka Backman sukuseuran sivuilta.
Joka tapauksessa appi oli Vaasan pormestari Kristian Backman ja anoppi hänen vaimonsa Ingrid Rothovius.

Arkistointiongelma ja ylioppilas Leerman

Sukututkimuspäivää!
Mitäs jos vaikka kertoisin kaiken mitä tein tänään noin sukututkimukseen liittyen.

Aamulla: Lähdin töihin ja metrossa silmäilin viikonloppuna ilmaiseksi saamaani Sukuviesti-lehteä. Se oli tosin vuodelta 2004, mutta ei se haittaa. Uusi minulle. Tykkäsin erityisesti vieraskynäpalstasta. Siellä naiskirjoittaja muistutti, kuinka tärkeää on kertoa lapsille sukutarinoita.

Päivällä:
Mainitsin työtoverille Vantaan "Kuulutko sukuuni" -tapahtumasta. Kerroin kuinka olin jutellut monen sukututkijan kanssa kotiarkistoinnin ongelmista. Esimerkiksi vanhempi herra A kertoi, että on pienempään asuntoon muuttaessaan joutunut siirtämään sukututkimusarkistojaan vaimonsa sängyn alle - kun eivät ne muuallekaan mahdu. Hän on niitä, jotka eivät ole siirtyneet sähköiseen tallentamiseen.

Rouva S puolestaan kertoi, että ei edes halua muuttaa suuresta lukaalistaan pienempään asuntoon, koska on niin mukavaa, että sukumateriaalillekin on tilaa.

Itselläni on kaappiongelma - yksi vaatekaapeistani on täynnä kaikenlaista matskua - A4-pinkkoja, kopioituja käräjäpöytäkirjoja, sukumonisteita, kierrevihkoja täynnä huonoa harakanvarvaskäsialaa, sukututkimuslehtiä, valokuvia hautapaaseista ja ammoin kuolleista sukulaisista. Voisi ehkä olla parempikin tapa säilyttää sitä kaikkea, tai ehkä ainakin organisoidumpi. Tässä saattaa lähiaikoina olla edessä jonkinlainen saneeraus.

Mietin, kun puhuin messuilla herra L:n kanssa siitä, kuinka epävarmaa sukutietojen säilyttäminen ja pitäminen sähköisessä muodossa oikein on. Kuka tuon käyttämäni sukututkimusohjelman saa enää auki 10 tai 20 vuoden kuluttua? Paperi taitaa olla edelleen ylivertainen tallennusmuoto. Siksi esimerkiksi sukukirjojakaan ei kannata julkaista pelkästään cd:nä.

Alkuillalla: Kävin kansallisarkistossa ja selvisi viimein, mitä numerosarja VA4954 tarkoittaa. Voudintilejähän ne. Kiitos päivystäjälle. Tutkin filmiä ES 2084. Sivulla 504 fullmäktiga studiosus Ericus Leerman valitti Kaarina Sifferintyttärestä Orismalan kylästä Isossakyrössä. Kaarina oli ollut ylioppilas Erkin langolla kappalainen Jacob Peldanilla palveluksessa, mutta oli ottanut ja lähtenyt Petri Pauli tideninä.(mikähän tuo Pietari Paavalin aika oikein oli vuodesta?) Kappalainen oli siitä nyreissään, ja Kaarina oli selittänyt, että hän oli mennyt naimisiin ja siksi keskeyttänyt työnteon.

Katsoin nyt Helsingin yliopiston matrikkelista, kyllä se Erkki siellä oli. Näin hänestä sanotaan:

"1686/87 Erik Leerman Ericus Laurentii, Pemarensis 3354.
Vht: Halikon kappalainen Lars Leerman 1386 (yo 1659/60, † 1673) ja Katarina Pihl tämän 1. avioliitossa (pso 2:o Paimion kirkkoherra Henrik Florinus, † 1705). Ylioppilas Turussa 1686/87 Leerman Eric Pemarens _ 170. — Henkikirjoitettu sotatuomarina Turun Kirkkokorttelissa 1704. Mainitaan asianajajana Vaasassa 1708. Tituloitu ylioppilaaksi vielä 1712 (Kolehmainen 1995). Hovilakeija. † sotavankina Kazanissa.
Pso: 1708 Malin Eggers.
Lanko(?): ylioppilas Henrik Eggers 3488 (yo 1688)"

Jotenkin minulle tuli sellainen käsitys, että studiosus Leerman oli noihin aikoihin (eli helmikuussa 1693) asunut Isossakyrössä. Olisiko asunut jossain virkatalossa vai Orisbergin ruukilla? Hänestä näyttää olevan muutakin juttua Isonkyrön käräjillä. Ja ylioppilas pääsi muuten rikkaisiin naimisiin. Vaimon isä lienee ollut rykmentinvälskäri, sittemmin vaasalainen kauppias ja raatimies Henrik Eggers (kotoisin Holsteinista, † 1702) ja äiti mahtavaa skottisukua Katarina Williamsdotter Ross.

Myöhään illalla: kirjoitin vastauksen yhteen postituslistakysymykseen ja vaihteeksi päivitin tätäkin blogia.

Yhteisön kaipuu

On taas se aika vuodesta, jolloin sukututkijoilla ja kaikilla suvuista kiinnostuneilla on mahdollisuus harjoittaa yhteisöllisyyttä.

En voi väittää, ettenkö minäkin aina välillä tuntisi sellaista yhteisön kaipuuta.

Minusta esimerkiksi joku pieni vanhojen käsialojen piiri olisi optimaalisin omassa tilanteessani, mutta kun sellaista ei ole kätevästi saatavilla, niin tämä internetin virtuaalinen yhteisö eri muodoissaan (kotisivuineen, sähköposteineen, postituslistoineen jne) saa luvan olla erinomainen korvike.

Nyt on voi kuitenkin tavata monta sukututkijaa kasvotusten eli puhun Vantaan Seudun Sukututkijoiden järjestämästä Kuulutko Sukuuni -tapahtumasta, joka pidetään puolentoista viikon kuluttua eli 15-16.10 aamu kymmenestä alkaen ja (yllätys yllätys) Vantaalla, tällä kertaa tosin Myyrmäessä. Tapahtumasta lisätietoa tältä nettisivulta. Näyttelyosastoja on varattu tähän mennessä 60 ja molempina päivinä kuullaan kolme luentoesitystä. Lauantaina esimerkiksi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio puhuu tietosuojasäädösten vaikutuksista sukututkimukseen ja toimittaja Eila Lahti-Argutina kertoo Venäjän suomalaisten kohtaloista asiakirjoissa. Sunnuntaina mm. maistraatin päällikkö Kari Ranta kertoo maistraattien palveluista sukututkijoille.

Väkeä tässä tapahtumassa on yleensä käynyt kolmisentuhatta. Itse lupasin mennä tällä kertaa muuksikin kuin vain yleisöksi.

Aavistus

Olen miettinyt, että mikä merkitys aavistuksella on sukututkimuksellisten löytöjen tekemisessä. Kuinka monta kertaa sitä on aluksi vain sellainen tunne, että tämä sukulaissuussuhde voisi mennäkin näin - ihan ilman mitään todisteita.

Mistä se aavistus sitten oikein tulee...
Ehkä se on jokin häilyvä rajalinja siinä, milloin erilaisista lähteistä aikojen saatossa pieniin sukututkija-aivoihin koottu tietomassa alkaa poimia kaaoksesta rakenteita ja yhdentekevistä sattumista muodostuu malleja.

Mether

Luin Suomen sukututkimusseuran postituspalstalta, että seuran toiminnanjohtaja Leif Mether on kuollut. En ole seuran jäsen, enkä edes mikään aktiivi, mutta kyllä vain minäkin Leifin olen henkilökohtaisesti tavannut. Juttelimme kerran tieteiden yössä - kun Suomen sukututkimusseuran toimitilat Liisankadulla olivat varsin myöhään auki. Toki olen nähnyt hänet muuten useasti - luentotilaisuuksissa, SSS:n kirjastossa, arkistossa yms.

Kuvan Leif Metheristä löytää täältä.

Kukahan hänen seuraajakseen valitaan? toivottavasti joku yhtä aktiivinen ja asioihin paneutunut henkilö.

Heikki Simunanpoika Waltari

Hykerryttää...
Arkisto avaa salatut elämänsä. Tällä kertaa Isonkyrön tuomiokirjoista vastaan tulee Hindrich Simonson i Waldiala. Elikkä Heikki Simunanpoika Valtaalan kylästä. Tämä Heikki on Waltarin eli Valtarin isäntä vuosina 1627 - 1641.

Juttu kertoo Heikin äidin Getrudin eli Kertun testamentista. Isäntäluetteloista vaimoja ei nimeltä noihin aikoihin aina löydä - siksi äidin nimikin on arvokas. Kuolinaikakin haarukoituu hieman, kun tietää, että testamentti on tehty 14.11.1632.
Heikin isä lienee ollut tilan aiempi isäntä Simo Erkinpoika. Kaikki esi-isiäni ja -äitejäni.

Arkistosyksy

Yksi mukava juttu syksyssä on. Kansallisarkiston aukioloajat pitenevät!

Arkisin tutkijasali on auki ruhtinaallisesti kahdeksaan illalla ja lauantaisinkin 9-15.

En ole pitkään aikaan ehtinyt lempipaikkaani Rauhankatu seitsemääntoista ja se jos mikä ärsyttää. Tutkimuskin on ihan jumissa ilman KA:ssa käyntejä.

Jakobiina Wilhelmiinan varsinaissuomalaiset juuret

Mieheni suvun tutkimus on jäänyt tänä vuonna vähemmälle, mutta ehkä asiaa voi muuttaa nyt loppuvuoden aikana.

Yksi vähemmän tutkituista esiäideistä on Jakobiina Wilhelmiina Lind o.s. Palmroos. Minusta jo erikoinen etunimi antaa lisämotivaatiota vähän paremmalle tutkimukselle kuin pelkät nimet, ajat ja paikat. Ettei aina olisi vain sitä matrikkelia tai nimiluetteloita. Sehän on tylsää.

Nimistä ja paikoista ja ajoista on kuitenkin aloitettava. Eli Jakobiina syntyi 26. marraskuuta 1850 Kalvolassa, hänen isänsä Jaakko Juhanpoika Palmroos oli renkinä ja myöhemmin itsellisenä Simolan tilalla, Heinun kylässä Kalvolassa. Äiti oli Margareta Christina eli Kreetta Stina o.s. Sink (tai Sinck) syntyisin (16.7.1823) Hattulan Leinilän kylästä. Äidin isä oli sotilas Simo Sinck ja äidin äiti Justiina Heikintytär Hauhon Kirkonkylästä.

Jakobiina oli Vanajalla syntyneen Juho Kustaa Lindin vaimo. Juho Kustaa oli Hämeenlinnassa (maalaiskunnassa) Hätilän kartanon torppari.

Jakobiina sai varmaankin nimensä isänsä Jaakon mukaisesti tai ehkä Palmroosin perheeseen odotettiin ensimmäiseksi lapseksi poikaa, tyttö kuitenkin tuli. Sai Jakobiina tosin kaksi vuotta myöhemmin veljenkin eli Johan Viktorin.

Jakobiinan isä ei suinkaan ollut kotoisin Kanta-Hämeestä. Jaakko Palmroos syntyi Turussa 29.1.1816 kirvesmies Jaakko Palmroosin ja hänen rouvansa Kreetta Antintyttären perheeseen. Kirvesmies Jaakko Palmroos tuli Turkuun Kiskosta vuonna 1814 ja hän ehti asua Turussa esimerkiksi Kirkkokaupungin osan kortteleissa 69,78 ja korttelissa 155 sekä itäisen kaupunginosan korttelissa 100 vuonna 1817. Olisipa mielenkiintoista tietää, mihin kohtiin nykyistä Turkua nuo korttelit nykyään sijoittuvat. Ilmeisesti jonnekin lähelle kirkkoa ja Aurajoen rantaa. Sekä Jaakko Palmroos että hänen rouvansa Kreetta olivat syntyisin Paimiosta.
Kreetta-rouva ilmeisesti sairasteli pitkään, jopa niin, että ei ollut paikalla lapsensa kastetilaisuudessa. Hän kuoli vuonna 1817.
Jaakko Palmroos vanhempi s. 17.7.1787 Paimiossa
Kreetta Antintytär s.30.8.1789 Paimiossa.

Niin, miten tästä eteenpäin. Jakobiinan elämänpolkua voisi tutkailla tarkemminkin rippikirjoista. Miten hän päätyi Kalvolasta Hätilään? Kuolinaikaakaan ei vielä ole. Kertovatko tuomiokirjat hänestä ja miehestään mitään? Entäpä Jakobiinan isän tulo Turusta Kalvolaan, mikä sille oli syynä. Selvittämätön arvoitus on myös äidinisä Simo Matinpoika Sink, sotilas, syntynyt rippikirjan mukaan 1796. Vuonna 1821 hänen sanotaan olevan sotilas Suomen keisarillisessa armeijassa: nro 116, toinen rykmentti, Hämeenlinnan pataljoona, Hauhon komppania.
Kerron kun saan jotain lisää selville.

Tyhmää käsialaa

Voiko niin sanoa? Että tyhmää käsialaa...

Siltä minusta on tuntunut koko päivän, kun olen tavannut arkistosta löytämiäni aarteita 1600-luvulta. Miten kaikki muut pääsevät tämän yli? Olenko ainoa joka ei koskaan opi näitä kirjaimia ja hassuja vanharuotsalaisia oikeustermejä. Uskonpuutetta, joku ehkä sanoisi tai että kun aloittaa nollasta, niin se vie hieman aikaa. Mieluiten syyttäisin kuitenkin sitä kirjuria.

Viimeisin tänään mitä luin oli käräjäpöytäkirjanote autuaasta Matti Prusinpojasta Isonkyrön syyskäräjiltä 1668. Matti on kotoisin Napuen kylästä ja asiakirjasta selviää, että Matin pojan leski on nimeltään Petronella Yrjänäntytär, yksi pojista on nimeltään Antti Matinpoika ja perillisenä on ilmeisesti myös Hannu Laurinpoika. En voi kehua, että kukaan näistä henkilöistä olisi tuttu. Perintöä selvittämään ryhtyivät ilmeisesti främmande män eli Antti Torkko ja Matti Kausti.

Talonpoika ennen ja nyt

Lueskelin eilen muutamia käräjäpöytäkirjaotteita 1600-luvun puolivälistä. Eräs isäntä, Sippo nimeltään, oli vähän - eikä niin kovinkaan vähän - velkaa eri puolille. Ei se maanviljelys ja karjatalous siihenkään aikaan niin helppoa näyttänyt olevan. Tilan lunastaminen muilta perillisiltä maksoi rutkasti, välillä oli huonot ilmat ja aika usein ikävät naapurit.

Ostin aika spontaanisti viime viikolla taulun, joka sai kyllä hyvälle mielelle. Taulun nimi on "Kamelikurkia ja emäntä" ja se on vuodelta 1995. Öljyvärimaalauksen on tehnyt Ylistarossa asuva taidemaalari Heikki Mäki-Tuuri. Hän kertoo saaneensa innoituksen tauluun käytyään katsomassa Alajärven maatalousoppilaitokselle hankittuja strutseja. Ohessa kuva taulusta ja lisätietoja taiteilijasta löydät täältä.

Tuskin Sippo isäntä 1600-luvulla oli tietoinen, että tämmöisiä strutsejakin joskus Etelä-Pohjanmaalla kasvatetaan. Todennäköisesti hänellä oli vetoeläimenä härkiä ja hevosia ja tuotantoeläiminä sikoja, lehmiä ja lampaita ja ehkä vuohia, hanhia ja kanojakin.

Katoavaa kansanperinnettä

Pohjanmaan reissulta tarttui automatkalle lukemiseksi esite Sodan ja Rauhan tiestä. Siinä kerrottiin, kuinka karjatalousvaltaista Etelä-Pohjanmaa on aikoinaan ollut. Nykypäivänähän asia lienee vähän toisin. Karjaa ei paljon näy ja sitten kun näkyy, lehmä- tai lihakarjat ovat sangen suuria taloa kohden.
Lapsuudessani lähes joka talossa oli lehmiä, mutta niitä oli kuusi tai kymmenen, parhaimmassa tapauksessa kolmisenkymmentä. Nyt puhutaan jo viidenkymmenen elukan katraista.
Nautoja Ylistaron Untamalassa

Sukututkimuksessakin karja voi tulla vastaan, ainakin veroluetteloissa tulee. Tulevassa Juuret 2/2005 -julkaisussa olen kirjoittanut artikkelin Isonkyrön Laurolankylän Turpan lautamiesisännistä ja heistäkin toki löytää karjatietoja.
Esimerkiksi Sippo Matinpoika Turppa omisti vuonna 1636 yksitoista lehmää.

Kaikista hauskin juttu reissullamme sattui ajaessamme Kimon ruukilta kohti Kaurajärveä. Lammas seisoi keskellä tietä irronnut lieka kaulassaan. Tyytytimme ja talon isäntä keskeytti äkkiä ikkunanpesuhommansa ja lähti juoksemaan lampaansa perässä.

Sodan ja Rauhan tie

Terveisiä Pohjanmaalta,
Olin kesäajelulla tänään mieheni kanssa ja tournee oli mitä onnistunein. Aurinko porotti iloisesti, kun starttasimme Ilmajoelta ja ajoimme Vittingin tietä ensin Ylistaron asemalle ja sieltä edelleen Kyrönjoen toiselle puolelle. Tarkoituksena oli seurata jokea aina suistoon asti Vassorinlahdelle.
Pysähdyimme Vähässäkyrössä ja kävimme kirkossa, joka vaikutti varsin valoisalta sekä kirkon vieressä sijaitsevassa museossa. Sieltä saimme seikkaperäisen selostuksen mahtavasta Ojaniemen talosta ja kirkon viereen jo 1600-luvun lopulla rakennetusta kiinteästä sillasta (muualla piti niihin aikoihin pärjätä färikaran avulla eli siis lautturin).

Katselimme muutamat kosket ja jatkoimme matkaa Mustasaareen ja Koivulahden eli Kvevlaxin kirkonkylään. Sieltä menimme ihailemaan Tessen grillin edustalle Vassorfjärdeniä eli Vassorinlahtea. Matka jatkui hyvän uintipaikan etsinnässä Maxmoseen eli Maksamaalle - lopulta hyvä sellainen löytyi Vöyrin puolelta. Mieheni halusi käydä Oravaisissa - joten sinne siis ja Suomen sodan (1808) muistomerkille. Ohessa kuva korkealla mäellä sijaitsevasta muistomerkistä - sieltä Adlercreutz johti miehensä valitettavasti tappioon.


Kävimme myös Kimon ruukilla (perustettu 1703), jonka monet sepät olivat alunperin valloonisukua. Matka jatkui Isonkyrön Lehmäjoen kautta Ylistaron Untamalaan, Kitinojalle ja Munakkaan ja sieltä takaisin Ilmajoelle.

Matkailu avartaa

Olen pitänyt pari viikkoa taukoa sukututkimuksesta. Olin kesälomamatkalla aurinkoisessa ja kovin helteisessä Provencessa. Kiersimme autolla eteläisen Ranskan kaupunkeja ja ihastelimme vanhoja linnoja, luostareita ja kirkkoja sekä tietysti maaseudun viehättäviä pikkukyliä.

Matkamuistoksi ostin varsin kiinnostavan pienen kirjasen: "Genealogy of the Kings of France and their wives", eli Ranskan kuninkaiden ja heidän vaimojensa sukuhistoriaa. Kirjassa on runsaasti kuvia ja mielenkiintoisia sukupuita aina frankeista Bourbonien sukuun asti.

Perukirja ja eläimet

Matts Johansson Trombar, bouppteckning och värdering 8/1883

Perukirjoissa minun mielestäni yksi hauskimmista jutuista on ehdottomasti eläimet. Ohessa olevassa kuvassa on lueteltuna vuonna 1883 kuolleen Matti Juhanpoika Tromparin eläimet. Siitä nähdään, että isännällä on ollut:

- punainen ruuna
- ruskea tamma
- vanha ruuna
- 11 lehmää
- 2 vanhempaa vasikkaa
- 2 nuorempaa vasikkaa
- 10 lammasta

Mukavinta on tietysti, kun joskus löytää sellaisia perukirjoja, jossa eläimien nimetkin on merkitty. Mieheni sipoolaisella esi-isällä oli esimerkiksi tavallisten mustikkien ja mansikkien lisäksi lehmä nimeltä "Halta" sanahan on ruotsia ja tarkoittaa "ontua".

Keisarinna Maria Feodorovna ja suomalainen Juho Vilhelmi

Mieheni suvussa yksi kiinnostavimpia henkilöitä on hänen isoäitinsä isoisän serkku Johan Wilhelm Sigell s.24.02.1844 Pietari k. 22.1.1913 Pietari.

Johan Wilhelmin tai Vasili Ivanovitsin (kuten häntä venäjäksi kutsuttiin) isä Erkki Sigell oli muuttanut Päijät-Hämeen Hollolasta vuonna 1830. Erkki oli Hollolan kirkon suntion elikkä kirkonvartijan poika. Hän lähti Pietariin värjärimestariksi kuolleen setänsä värjäriliikettä pitämään ja avioitui vuonna 1842 ruotsalaisen tullipäällysmies Åbergin tyttären Hedvigin kanssa. Heidän ensimmäinen lapsensa oli Johan Wilhelm.

Johan Wilhelm lähti Pietarissa virkauralle, hän avioitui Hollolassa syntyneen serkkunsa Idan kanssa (joka oli siis mieheni isoäidin isotäti). Virkaura tarkoitti uraa keisarillisessa hovissa Pietarissa ja perhe asuikin Aniskovin palatsissa. Johan Wilhelm työskenteli keisarinna Maria Feodorovnalle, joka siis oli aiemmin Tanskan prinsessa Dagmar. Johan Wilhelm oli lapsuudestaan asti kaksikielinen eli suomi ja ruotsi olivat kotikieliä. Toki hän puhui venäjää ja arvatenkin myös ranskaa.

Johan Wilhelm ei vaimoineen koskaan nähnyt tsaariperheen sortumista Venäjän vallankumouksessa, hän ehti kuolla muutama vuosi aiemmin. Heillä ei myöskään ollut aikuisiksi eläneitä lapsia.

Tässä vielä 5.2.1913 Helsingin Sanomissa ollut kuolinkirjoitus:
" Pietarissa kuollut suomalainen. Tammikuun 22. p:nä kuoli Pietarissa hänen majesteettinsa Leskikeisarinna Maria Feodorownan kanslian päällikön apulainen, todellinen valtioneuvos Johan Wilhelm Sigell 68 vuoden vanhana. Wainaja oli kotoisin Hollolan pitäjästä. Palveltuaan useissa eri toimistoissa Pietarissa pääsi Sigell viimein yllämainittuun toimeen, jossa oli noin 40 vuotta. Wainajaa, joka oli leski, jäivät lähinnä suremaan sukulaiset täällä Suomessa.
Sigellin ruumis haudattiin Smolenskin luterilaiseen hautausmaahan. Arkulle laskettiin useita seppeleitä. Niitten joukossa oli myöskin H. M. Leskikeisarinna Maria Feodorownan seppele."

Kaikille Pietarissa asuneista suomalaisista kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Max Engmanin kirjaa Pietarinsuomalaiset

Kauppalan faari

Isoisäni isoisä oli maakauppias Juho Matinpoika Hakala, joka sai kuulemma kirkkoherralta ihan oman sukunimen "Kauppala" sen ajan lähikauppias kun oli siellä Jalasjärven Luopajärvenkylässä. Hänestä on kosolti juttuja, kuten vaikka se miten tuo torppari Matti Matinpoika Hakalan Juho-poika yleensä kauppiaaksi ryhtyi.

Alussa oli tietysti suo, kuokka ja Jussi.

Isäni kertoo, että Juho oli vaimoineen raivannut suota pelloksi juhannuspäivänä - työ oli varsin raskasta ja kerrotaan Juhon sanoneen vaimolleen, että "Kyllä elämässä pitää olla jotakin muuta kuin tämä"
niin hän oli lähtenyt keräämään hevosellaan voita ympäri pitäjää ja vienyt ne markkinoille kaupunkiin. Sieltä kaupungistä oli sitten vastaavasti ostanut tavaroita Luopajärvellä kaupattavaksi.
Kuva Juho Kauppalan kauppaliikkeestä ja muuta tietoa löytyy kotisivultani
http://www.geocities.com/riikkahakala/kauppala.html

Mistä se yritteliäisyys ja kauppialta vaadittu luku- ja laskupää sitten kumpuaa?

Törmäsin jokin aika sitten artikkeliin, jossa kerrottiin kiertokoulun perustamisesta Jalasjärvellä ja eikö vain Juhon isä (saattaa myös olla isoisä, koska oli ihan samanniminen) eli Kauhajoella syntynyt Matti Matinpoika Kock (elikkä sittemmin Hakala) ollut yksi ensimmäisistä kiertokoulun opettajista 1800-luvun puolivälissä Jalasjärvellä. Eli jos siis Matin isä osasi jo lukea, niin miksei sitten Juho-poikakin.

Juhon reissut kaupungien markkinoille olivat välillä vaarallisia, suuressa Hämeenmetsässä (eli siellä Parkanon, Ikaalisten tienoilla oleva iso metsäalue) vaani rosmoja. Niinpä Juhollakin oli oma amerikkalaisvalmisteinen rullarevolverinsa turvanaan.

Maunukselan leskirouva 1668

Anders Simonssons enkia Liisa Sigfredsdåtter i Waldarla tilltalte Mats Larsson ibid: om ett åkerstycke (1668 Storkyrö)

Antti Simonpojan leski Liisa Sipontytär Isonkyrön Valtaalankylästä on siis käräjillä. Mutta siis kuka Antti ja kuka Liisa?

Ainakin kun katson Valtaalan kylästä kirjoitettua kyläkirjaa "Valtaala ennen ja nyt. Kylän historiaa, elämää ja asukkaita" vuodelta 2001, niin Ilpo Lagerstedtin kirjoittamassa luvussa "Historiallinen aika Ruotsin vallan loppuun" kerrotaan, että Antti Simonpoika -niminen isäntä isännöi Maunukselan taloa vuonna 1660 ja vuonna 1669 mainitaan Antti Simonpojan kohdalla sana leski - eli Antti oli tuolloin kuollut.

Eli Antti Simonpoika Maunuksela k. 1668
pso Liisa Sipontytär

leskeä seurasi isäntänä Erkki Matinpoika vuonna 1671.

Entä kuka oli tuo asiakirjan Matti Laurinpoika samasta kylästä? Myöhemmin tuossa samassa asiakirjassa kerrotaan, että Matti Laurinpoika on ottanut tilan autiosta. Valtaalan kyläkirja kertoo, että Matti Laurinpoika on Palosen eli Lakarin isäntänä vuonna 1669 ja että tätä ennen tila on ollut monena vuonna pois veroluettelosta.

Eli Matti Laurinpoika Palonen/ Lakari
hän ei sitten isäntänä ollut pitkään, vain pari vuotta.

On muuten ihan parhaimmasta päästä tuo kyläkirja. Kovasti on nähnyt Valtaalan historiapiiri vaivaa ja kuvamateriaali on runsasta. Ehdoton täky kirjassa on lapsuudenkuva Jorma Ollilasta!

Katson vielä omista sukutiedostoistani, että millaisia Maunukselan talon asukkaita omassa suvussani on:

Minulla näyttää olevan ainakin Petteri Erkinpoika Varo, myöhemmin Maunuksela. s. 1682 Ruovesi k. 7.6.1758 Isokyrö Valtaala ja hänen jälkeläisiään. Isännät ovat talossa näemmä kovasti vaihtuneet.

Arkistoaamu ja pikalukua

Tänään oli pari tuntia aikaa ennen työvuoron alkua käydä arkistossa kelaamassa mikrofilmejä. Varsinaista pikakelausta ja -lukua se olikin. Filmi oli ES 2078 ja täytyy myöntää, etten ehtinyt loppuun asti.
Aihe oli tietysti Isonkyrön käräjät ja ajankohta talvikäräjiltä 1666 talvikäräjille 1669. Mitä sitten jäi käteen? No, hajanaisia tiedonmurusia eikä mitään läpimurtoja.
Mutta ehkä joitain kiinnostaisi tietää, että:

- Juho Paavalinpoika Orismalasta haki vuoden 1667 helmikuussa vaimonsa Marina Tuomaantyttären puolesta hänen isän ja äidinperintöään Yrjänä Tuomaanpojalta (i Riddarla), joka voi siis olla Isonkyrön Ritarista tai Ritaalasta.

- Kaarina Matintytär Haapaluomalta ja Lapuan pitäjästä kanteli marraskuussa 1667 veljestään Sippo Matinpojasta Ylistaron Topparlasta.

- Hannu Laurinpoika Napuesta esitti talvella 1667 appensa Matti Prusinpojan testamentin lokakuulta 1660 ja kertoi, että hänen (siis Hannun) vaimo oli nyt kuollut. Napuen kylässähän oli ollut Matti Prusinpoika -niminen isäntä, jolla oli ainakin 1640-luvulla ollut 1/2 manttaalin kokoinen tila.

On aika mielenkiintoista, että käräjäjuttuja nostavat usein tiettyjen sukujen jäsenet, kun taas monet muut suvut elävät näissä dokumenteissa varsinaista hiljaiseloa. Monasti näyttää siltä, että käräjöinti liittyy sukuun tulleeseen uuteen isäntään (vävypoikaan tms) tai muuten yritteliääseen suvun jäseneen, joka yrittää laajentaa elintilaansa.

Naisia käräjillä esiintyy harvemmin perintöjutuissa muuta kuin miehiensä edustamina vaimoina, enemmän on kuolleiden sotilaiden palkkoja perääviä leskiä tai semmoisia "löskonan" -tittelin omaavia naikkosia, jotka ovat tehneet lihallista syntiä. Näitä naikkos-juttuja sitten retostellaan sivutolkulla jopa ylimääräisten käräjien aiheina. Eikä kysymyksessä ole kuitenkaan mikään muu kuin joku Matin, Juhon ja Kallen salarakkaaksi ruvennut Liisa tai Kaisa.

Murteiden mansikkapaikka

Olin eilen pitkästyttävässä työseminaarissa Sörnäisissä. Hereillä pysyin vain vahvan teen voimalla...
Sukututkijan onneksi seminaari loppui jo 15.40 joten ehdin pistäytyä viereisessä talossa hakemassa täsmätietoa.
Sörnäisten rantatie 25:ssä sijaitsee Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, missä vierailin jo aiemmin huhtikuussa (kts. blogini arkisto 22.4 "Nimiarkistossa on laatikoita monta"). Tällä kertaa vierailin kerrosta alempana eli Suomen murteiden sana-arkistossa.
Arkistossa on yli 8 miljoonaa murresanatietoa noin 400 000 sanasta sekä 1,4 miljoonan sananparren kokoelma.
Kokemus henkilökunnan auttamishalukkuudesta oli yhtä myönteinen kuin nimiarkistossa käydessäni. Kiireettömyyden ilmapiiri oli raikas tuulahdus muuten niin hektiseen päivään!

Löydöksetkin olivat lupaavia. Pohjalaistalon nimelle löytyisi selitykseksi kivasti maastopaikkaa kuvaileva murresana. Suurin esiintymä oli Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta sanaa oli käytetty myös 1500-luvulla Martin maanlaissa ja Gananderin 1700-luvun lopun sanakirjassa.

Kansallisarkisto toukokuussa 2005/rk

Yhä kauemmaksi ajassa

Kesä on kohta ovella ja sukututkimuksellekin se tietää hieman enemmän aikaa.
Olen tietenkin säästänyt osan kesälomastani siihen, että pääsen käymään Vaasan maakunta-arkistossa. Sinnehän ei muuten niin yhtäkkiä täältä etelästä lähdetä.

Kesä tarkoittaa myös sukukokouksia. Näillä näkymin olen tosin menossa vain yhteen, eli Köykän-suvun sukukokoukseen Ilmajoen Kalajaisjärvelle heinäkuun alussa. Olen suvun esi-isän eli Valentin Simunanpoika Köykän sukua kolmea eri kautta. Eli kolminkertaisena on nämä Valentinin geenit siis minussa. Onko se hyvä juttu, vai huono juttu, sen saa kukin itse päätellä.

Mieheni Kalmi-suku puolestaan järjestää reissun heinäkuussa Silja Operalla Gotlantiin Visbyn kaupunkiin, mutta emme kyllä tiedä ehdimmekö.

Olen aika innostunut tutkimuksen teosta juuri tällä hetkellä. Tämä harrastus kun välillä tyyntyy sellaiselle pikku hiljaa -asteelle ja välillä taas tulee sellaisia intensiivisiä puuskahduksia. Välillä tuntuu, että jopa elää kahta aikaa, toista nyt ja toista sellaista, joka on kulunut pois jo kauan aikaa sitten. Kai tätä sitten kutsutaan eläytymiseksi.

Käräjäpöytäkirjat vievät minua yhä kauemmaksi eli 1600-luvun lopulta 1600-luvun puoliväliin. Samalla käsiala muuttuu koukeroisemmaksi ja asiakirjat tiiviimmiksi. Nyt kun on esimerkiksi lukenut runsaasti Isonkyrön käräjäpöytäkirjoja 1690-luvulta ja 1700-luvun alusta, niin alkaa oikeastaan jo vähän tuntea näitä kirjoissa esiintyviä ihmisiä. Nimet ovat kuin vanhoja tuttuja. Sitten taas kun avaa käräjäpöytäkirjan esimerkiksi vuodelta 1646, niin henkilöt ovat tyystin vieraita. Tulee sellainen tunne, että keitä nämä oikein ovat?

Kummit, Faddrar, Testes

Sain kuin sainkin sen tallennettavan paperinivaskan Suomen sukututkimusseuralta. Seurakunta oli Laihia, aihe kastetut ja ajankohta 1843-45 eli ei mikään kovin iso homma. Tai ei ainakaan olisi, jos kirjoittaisin vain isän, äidin ja lapsen tiedot.

Mutta kun siellä on ne kummit.

Ja vielä 1840-luvullakin lapsella (siis ainakin Laihialla) on usein kuusi kummia, tai ainakin neljä: normaalisti kaksi pariskuntaa ja sitten poikakummi ja tyttökummi. Nykyäänhän kummeja vaaditaan vain kaksi.

Panen tähän nyt esimerkin sieltä Laihialta:
Född 11.6.1843 döpt 16.6.1843 Torstila by
Skinnar Bonden Mickel Joh:sons och hust: Marias barn: Seraphia.
Fadd:n Torp: Otto Fr: Manni med hustru Maria; Bonden Jacob Tyki och hustru Maria, drengen Thomas Skinnar; B:de dott: Maria Manni
af Herman Ingman (eli Ingman kastoi)

Nykyäänhän kummeissa on myös vanhempien ystäviä, mutta taitaa sukulaiskummi olla edelleen yleisempi? Kummit olivat ennen vanhaankin usein sukulaisia tai naapureita. Tämä kummien sukulaisuus on aika hyvä juttu sukututkijalle, ainakin silloin, kun muut lähteet eivät oikein tunnu vievän oikeaan suuntaan. Usein varsinkin vanhimman lapsen kummiksi laitettiin tosi läheisiä sukulaisia (tämmöinen tuntuma ainakin minulla on, kun olen niitä kastekirjoja lueskellut). Ainakin silloin voi epäillä sukulaisuutta, kun kummi on toisesta kylästä tai jopa pitäjästä.
Näin minä ainakin selvitin esi-isäni Eliaksen syntymäkodin, tietona oli vain, että hän oli syntynyt 1709 Ylistarossa ja patronyymi oli Jaakonpoika. Elias oli naimisissa kaksi kertaa ja molempien vaimojen kanssa tehtyjen lapsien kummeina oli väkeä ylistarolaisesta Asun talosta. Kuinka ollakaan monilla oli patronyymi Jaakonpoika tai Jaakontytär ja Jaakko-isäntähän sieltä Asusta kuoli 1730-luvulla. Rippikirjoissa tai henkikirjoissa Eliasta ei Asussa koskaan näy. Mutta kummit olivat hyvä osviitta ja myöhemmin löysin käräjäpöytäkirjoista asialle oikein virallisen ja selkeän todisteen eli käräjäjutun, jossa Elias puhuu veljestään Juho Asusta.

Hollolan kirkko

Hollolan kirkon kellotapuli. Empiretapuli on rakennettu vuosina 1829-31 C.L. Engelin mukaan. Mieheni esi-isät eli Sigellit toimivat kirkonvartijoina isonvihan ajoista lähtien monessa sukupolvessa. Todennäköisesti tätä kellotapulia tuli rakentamaan kirvesmies Johan Lindroos Helsingistä. Ehkä kortteeri oli suntion elikkä kirkonvartijan lesken Eeva Pentintytär Sigellin luona, mutta niin siinä vain kävi, että kahden aikuisen liitto siitä tuli. Lisää Sigelleistä voi lukea kotisivultani http://www.angelfire.com/yt/sivuni/HOLLOLAN_SUNTIOT.htm.

Tallennustalkoot

Suomen sukututkimusseuran HisKi-projektissa tallennetaan kirkonkirjoja tietokoneelle ja ne viedään kaikkien iloksi nettipohjaiseen tietokantaan. Nyt minäkin olen vihdoin vuoden odottelun jälkeen pääsemässä mukaan tallennustalkoisiin.

Varaamisesta on tosin vierähtänyt niin kauan aikaa, etten oikein enää muista, mitä seurakuntaa varasin tallennettavaksi. Ainoastaan sen, että urakka ei näyttänyt aivan ylisuurelta. Kyseessä ei ollut ns. mustien kirjojen tallentaminen, vaan uudempia tietoja 1800-luvun vaihteen jälkeen.

On mukava auttaa sellaisessa, mistä on ollut itsellekin selkeää hyötyä. Kunhan vain kaikki muistaisivat sen, että netti ei missään nimessä korvaa alkuperäislähteitä.

Sotilaat - kartoittamaton alue

Esi-isissäni ja ylipäätään sukututkimuksessani esiintyy muutamia sotilaita, mutta ne ovat usein sellaista kartoittamatonta erämaata. Ensinnäkään, en ole vielä tutustunut yhteenkään sotilasrullaan. Niitä kaiketi löytyisi mikrofilmiltä KA:sta. Mutta ensimmäistä kertaa etsiminen on aina haasteellista.

Toisaalta, sota-arkistossa en ole käynyt kertaakaan. Vaikka voisin hakea esimerkiksi kopiot isoisäni kantakortista. Muutakin voisi löytyä.

Mieheni suvussa minua askarruttaa eräs Simo Matinpoika Sink (esiintyy myös muodossa Sinck) Vihittäessä tapaninpäivänä 1821 Hattulassa hän on sold. vid kejs Finska andra regem nro 116 Thus bat Hauho comp. Rippikirjan mukaan Simo Sink on syntynyt vuonna 1796, enempää tietoa ei ole, paitsi että tietysti, hän avioituu silloin 1821 Justiina Heikintyttären kanssa. Vaimo on ilmeisesti hauholaisen Heikki Eklundin tytär.

Omassa suvussani minulla on esimerkiksi Antti Simunanpoika Trast, isokyröläinen sotilas syntynyt 1.11.1768 Orismalan kylässä. Hän on kotoisin Sukan talosta (mahtavia nämä kyröläisnimet! Sukka tosin saattaa olla etymologisesti peräisin nimestä Sven) ja vanhemmat ovat tiedossa.

Isäni miespuolista linjaa seuraten päädyn puolestaan Matti Kock -nimiseen sotilaaseen (s.13.3.1794 Kauhajoki). Kock-nimi arvatenkin tulee siitä, että hän on sotilaana kauhajokisessa Ala-Kokon talossa. Eikä mitenkään siitä, että Matti olisi ollut vaikka armeijan kokkina. Matti on syntyjään Kauhajoen Ala-Halkolasta.

Sotilassukunimet eivät usein kestä. Toisin sanoen, ne eivät ole sukunimiä siinä mielessä että ne periytyisivät kovinkaan pitkälle. Ehkä lapsiin, mutta harvoin enää lapsenlapsiin. Esimerkiksi Mattini tapauksessa, oma tyttönimeni onkin peräisin hänen pojaltaan, joka muutti Jalasjärven Luopajärvenkylään torppariksi. Eli torpan nimestä kehkeytyi sitten se pysyvä nimi.

Hyvää vappua 2005! 

Walborgs afton

Ensi viikonloppuna koittaa jälleen kerran Walborgin aatto. Joten sen kunniaksi listaan tähän muutaman Valpurini sukututkimuksen liepeiltä:

Olisiko esi-isäni Orismalan Mieltyn Jaakko-vävyn sisar Valpuri? Valpuri Juhontytär s. 15.11.1824 ja Jaakko olivat molemmat ylihärmäläisiä syntyjään. Isä Juho Kustaanpoika s. noin 1785/86 oli naimisissa Ylihärmän Yliluoman talon Susanna Jaakontyttären (7.12.1784) kanssa. Mutta mistä Juho oli kotoisin, se on edelleen varsin epäselvää. Oletettavaa olisi että jostain Lapua/Alahärmä/Ylihärmä -akselilta. Juho siis oli torpparina Ylihärmässä, sitten myöhemmin asui mm. Moskassa Laihialla ja lopulta päätyi perheineen Isonkyrön Orismalan Kannastoon. Juho tunnettiin siellä Pinaatin pappana eli virkatalon yrttimaan hoitajana. Mitä Valpurille tapahtui, sitä en kyllä valitettavasti tiedä... Ehkä olisi näin tämän vuoden Valpurin kunniaksi löydettävä hänen elämänkohtalonsa. Menikö emännäksi vai jäikö neiti-ihmiseksi?

Nimiarkistossa on laatikoita monta

Yksi tämän viikon piristyksistä oli ehdottomasti vierailu Kotuksen nimistöarkistossa. Erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa opastusta...
Arkistolaatikoita oli pilvin pimein, mutta aika mallikkaasti järjestettynä.

Yksi hienouksista oli mielestäni kansallisarkistosta 1500-luvun asiakirjoista kerätty nimiarkisto asiakirjaviitteineen. Semmoinen jos mikä helpottaa kauemmas ajassa halajavan sukututkijan arkea, suosittelen!

Ja ehdinhän minä tällä viikolla KA:ssakin pistäytyä, sieltä oli taas tuomisina sekavia muistiinpanoja ja mikrofilmiltä otettuja paperikopioita.
Esimerkiksi:

9.3.1708 Isonkyrön käräjiltä

Killisen veljekset sopivat, kuka mihinkin menee asumaan:
"Minä Jaakko Jaakonpoika Killinen menen vanhempieni syntymäkotiin ja minä Matti Jaakonpoika menen vaimoni syntymäkotiin Tuurilaan."

Plökin Pertin sisko hakee perintöä:
"Vaimo Valpuri Pertintytär Tuiskulasta (i Tuiskulaby, Ilmola socken) vaatii sopimusta jäljelle jääneestä perinnöstä veljensä Pertti Plökin luona"

Sonniavustus

Aina sitä ei kaikkea tiedä vähän läheisimmistä esivanhemmistaankaan. Otetaanpa vaikka isoisäni isä Matti.

Pohjankyrö-lehdessä nro 44 vuodelta 1936 kerrotaan että aina todellinen "lehmämies" Matti oli meijerikokouksessa pyytänyt sonnille tuhannen markan avustusta ja kauniisti asiaansa perustellut. Siihen ei oltu suostuttu, koska äkkiäkös se sonni sen tuhatlappusen satakertaansa nielisi. (Näin siis letkauttelee lehden pakinoitsija Hörön-Lörönen) mutta Orismalan kylälle kuitenkin, jos vaikka sonniosuuskunnan perustaisivat. Niin siinä sitten kävi, kovan keskustelun, esitelmänpidon ja makkaravoileipien syönnin jälkeen, että sonni jäi ilman rahaa, mutta orismalankyläiset saivat avustusta.

Matista löytyy myös oiva pakina yhdestä 30-luvun Helsingin Sanomista, sen on kirjoittanut lehden tunnettu pakinoitsija Tiitus. Siinä kerrotaan kuinka Matin lehmät päättivät jäädä metsään ja julistaa sen itsenäiseksi...

Matti on siis alun perin Matti Tuomaanpoika Wiik Laihian Käyppälästä, joka päätyi vävyksi mummolaani Isonkyrön Orismalaan. Hänet on esimerkiksi osuuskunta Itikka aikoinaan palkinnut kunniajäsenyydellä, koska hän keräsi eniten jäseniä osuuskuntaan.

Autuas Sihla Sipontytär ja Orismalan Mielty

Eilen olin pari tuntia kansallisarkistossa. Törmäsin yhteen Sihlaan elikkä kai Sesiliaan tai Cesiliaan.

Siis käräjädokumentti jossa Sihla, patronyymiltään Sipontytär oli vuodelta 1683 elokuulta. Kyseessä oli Isonkyrön käräjät.
Käräjäjutussa Yrjänä Pertinpoika Ilmajoelta vaimonsa ja vaimonsa kanssaperillisten puolesta vaatii autuaan Sihla Sipontyttären perintöä Isonkyrön Orismalan Mieltylän talosta, jota Yrjänä Matinpoika asuu.

Mitä me siis Orismalan Mieltystä tiedämme, no ainakin Juuret 1/2003 kertoo, että Orismalan Mieltyä asuu 1676-1686 Yrjänä Matinpoika, joka ei ole talon oikea perillinen.
Aiempi ja oikeaa sukua oleva isäntä oli Krister Siponpoika Mielty, joka kuoli 1668, hänen isänsä lienee puolestaan ollut Sippo Ollinpoika Mielty, joka on vaikuttanut isäntänä 1600-luvun puolivälissä ja sitä ennen. Myöhemmin Kristerin poika eli Juha Kristerinpoika saa talon isännyyden itselleen eli juuri Yrjänän jälkeen 1686.

Onko Sihla Kristerin sisar ja Sippo Ollinpojan tytär?

Juho Wuotila sai sakkoa viinan myynnistä 1872

Lepopäivä

Sunnuntai on kyllä yleensä minulla sellainen päivä, kun on kerrankin niitä hiljaisia hetkiä ja pääsen tekemään vähän sukututkimusta.

Tosin tämä viikonloppu on mennyt kaiken muun kuin sukututkimuksen merkeissä - paremminkin suvun merkeissä, sillä sekä äitini ja veljeni kyläilivät täällä meillä muinaisen linnavuoren kupeessa. Ja juuria (tai siis lähinnä erilaisia juurakoita) tutkittiin lähinnä Messukeskuksen puutarhamessuilla.

Ensi viikolla pääsen ehkä taas arkistoon pengastamaan. Etsin jatkuvasti lisätietoja yhden 1700-luvun alussa Juho Erkinpoika nimisen vävypojan ja isännän elämästä Isostakyröstä. Tämä Juho oli niitä kyläkuntansa merkkimiehiä, mutta ei aina niin tykätty. Ilmeisesti Juholla oli vähän sellainen suora tapa ilmaista asioita - joutui välillä siitä käräjillekin ja naapureiden kanssa oli pientä sotaa milloin mistäkin asiasta. Sitten tietysti riiteli vävypoikiensakin kanssa. Vaimon sisartenkin piti käräjien kautta hakea kaikki talon perinnöt ja muut saamiset morsiuskirstuista alkaen.

Tätä kuvaa katsellessa tulee ehdottomasti koti-ikävä. Voisin siteerata isoisäni pikkuserkkua eli sanomalehtimiestä ja näytelmäkirjailijaa Ilmari Turjaa ja sanoa, että
"Siellä katoaa se levottomuus, joka ihmistä muuten seuraa tällä ajallisella retkellä. Siellä on vain kaukainen piirto metsän rajana ja paljon taivasta."

Alajokimaisemaa Ilmajoella kesällä 2004 

Matti Juhanpoika vävy ilman kotia Ylistarosta

Yritin yksi päivä selvittää, mistä on kotoisin Tromparin Eliaksen (s. 1709 Ylistaro) vävy Juha Matinpoika. Hän menee naimisiin Eliaksen tyttären Marian kanssa ja vihittäessä hänen sanotaan olevan renkinä Isonkyrön Orismalan Mieltyssä.

Syntymäaika rippikirjassa on 18.6.1758. Tälle päivälle sopiva Juha olisi kastettujen luettelon mukaan syntynyt Kaukolan Nyrhisen talossa armeijan varamiehen Matti Erkinpojan ja Liisa Antintyttären lapsena. Nämä puolestaan avioituvat 9.10.1757 Ylistarossa, Matti Erkinpojan ilmoitetaan asuvan tuolloin jo Nyrhisessä ja Liisa on puolestaan sotilaan leski Kaukolankylän Sorvarista. Mistä lienevät sitten alunperin ja kenen sotilaan leski Liisa oikein on, ehkä Kaukolassa asuneen sotilas Matts Roofhökin. Jos joku sivulle eksynyt tietää, niin painamalla "comment" voi kertoa lisää.

Tromparin Maria Eliaantytär ja miehensä Juha Matinpoika ovat aluksi talon torppareina, myöhemmin talon omistusta jaetaan vävy Juhan ja Eliaan pojan Juha Eliaanpojan kesken. (tästä voi katsoa miesten puumerkkejä) Juha Matinpoika ja Maria Eliaantytär aloittavat oman sukuhaaransa eli Vähä-Tromparin.

Perimätietojen arkku

Kävin ennen pääsiäislomaani Suomen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkistossa. Sieltä löytyy todella monta mielenkiintoista juttua ja perimätietoa. Ajattelin ensin, että löytäisin sieltä korkeintaan tarinoita kummituksista ja vuorenpeikkoisista, mutta olihan siellä muutakin.

Löysin esimerkiksi 12 sivua tarinaa isokyröläisen Trompari-sukuni henkilöistä vuosisadan vaihteen molemmin puolin sekä monta sivua juttua Orismalan kylän isonjaon järjestelyistä. Ja jopa kansanlauluja (semmoisia hieman pirullisia) kyläyhteisön ihmisistä...Kansanrunousarkistohan kerää perinne- ja muistitietoaineistoja. Siellä on pitäjäkohtaiset kortistot, josta pääsee sitten käsikirjoitusten jäljille. Ainoa hankala asia on aukioloaika, sekun on se virka-aika eli yhdeksästä neljään, jolloin jotkut meistä joutuvat arkiston sijasta istumaan työpaikallaan.

t. Riikka

Kasa käräjäpöytäkirjoja

Edessä odottaa käräjäpöytäkirjoja 1600-luvun lopusta ja 1700-luvun alusta. Esimerkiksi

Isonkyrön syyskäräjillä1686 (ES 2081) sivulla 216 kerrotaan muun muassa Simuna Laurinpojan Isonkyrön Valtaalan kylästä tapelleen veljensä sotilas Pertti Laurinpojan kanssa.

Isonkyrön käräjillä 1731 (ES2100) s.919 kuolleen Jaakko Hannunpoika Killisen Isonkyrön Napuen kylästä perilliset ovat hänen kuolleen poikansa Jaakko Jaakonpojan vävyt Simo Annala ja Yrjänä Jussila sekä kuolleen pojan Matti Jaakonpojan poika Simo Matinpoika Tuuri. Nämä vaativat perintöään Jaakko Hannunpoika Killisen vävyltä Elias Eliaanpoika Killiseltä.
(tähän voi huomauttaa, että Jaakko Hannunpoika Killinen kuoli Isonkyrön haudattujen luettelon mukaan 6.7.1722 60-vuotiaana. Orismalaisen Simo Annalan vaimo oli nimeltään Riitta Jaakontytär ja Vähäkyröläisen Yrjänä Jussilan vaimo oli Maria Jaakontytär. Vävy Eliaan vaimo oli puolestaan Susanna Jaakontytär)

Olin aina ollut hieman epäileväinen sen suhteen, että opinko ikinä tulkitsemaan tuota saksalaistyyppistä fraktuuraa ja varsinkin 1600-luvulle menemisessä oli selvä rimakauhu. Näyttää kuitenkin olevan hirveästi kirjurista kiinni kuinka selkeää käsiala on, ei niinkään siitä ollaanko 1700-luvulla tai 1600-luvulla. Olen jo luottavaisempi ja hieman olen edistynytkin.
Onhan minulla ollut apua.


AddMe.com, Search Engine Optimization and Submission