Sukututkimus

Anno 1686 d. 13,15 och 16 februarij hölt ordinarie härads wintter Tings allmogen af Stoorekyro Socken. Eli taas ollaan käräjillä Isossakyrössä, on talvi - helmikuu vuonna 1686. Lautakunnassa istuvat Antti Matinpoika Torkko , Matti Matinpoika Töyli , Matti Vilpunpoika Topparlan kylästä, Jaakko Toppari , Knuutti Kaustinen , Simuna Kristonpoika Palonkylästä, Perttu Jaakonpoika Pikkala , Matti Ollinpoika Knuuttila , Simuna Simunanpoika Riarehdon kylästä, Tuomas Heikinpoika Reini , Lauri Laurinpoika Turppa ja Juho Erkinpoika Orismalasta. Ensimmäinen juttu on siveysasia ja siitä kerron nyt teille. Käräjillä oli usein mehukkaimmat jutut ihan ensiksi. Kruunun nimismies Iisak Pietarinpoika Gombse (Kumsi) syytti naimisissa olevaa miestä Antti Tuomaanpoikaa Kuivilankylästä, että hän oli tehnyt yksinkertaista huoruutta lesken Liisa Laurintyttären kanssa, joka oli oli ollut palveluksessa hänen luonaan ja lapsen synnyttänyt kuukausi sitten. Minkä teon molemmat myöntävät ja kukaan ei pystynyt...

Tsekkailin vaihteeksi käräjäpöytäkirjoja. Voit arvata, että mistä pitäjästä. No, jos olet lukenut tätä blogia yhtään pitempään niin tiedätkin, että vastaus on kyllästyttävän sama eli "Isonkyrön". Yksi asia herätti mielenkiintoni, samoilla käräjillä ja seuraavankin vuoden käräjillä oli ylistarolais isäntä Juho (kai voisi myös tuttavallisesti Jussiksi sanoa), kirkonkirjoissa kuitenkin ruotsinkieltä käyttäen "Johan". Niin tämä isäntä oli useasti käräjillä vähän samanlaisista asioista, henkilökunta kun ei tahtonut pysyä talossa pestikautensa loppuun. Piiat lähtivät muille palvelukseen, rengit muiden isäntien sotamiehiksi. Juho sitten käräjillä valitti, kuinka toiset isännät olivat ilkeästi " houkutelleet " pestiväen pois. Mutta kuinka lie asian todellinen laita. Tapauksia oli peräjälkeen useita ja voisi kuvitella, että jokin oli Juhonkin esimiehen roolissa tai hänen tarjoamissaan kannustimissa ainakin hieman pielessä. Yksi piikalikka sanoi käräjillä suoraan, ...

Pieni huomio vain. Itsellinen Pertti Savolainen näyttää asuvan vuonna 1626 Pyhäkoskella (Olisko se Topparlaa nykyisessä Ylistarossa?) ja 1627 Matti Savolainen asuu Isonkyrön Orismalan Mieltyssä. Eri asia sitten on, että mitä noina aikoina savolaisella tarkoitettiin. Kuvasta vielä sen verran, että ylimpänä näyttää olevan Birgitta huuskona (itsellisvaimo), sitten Birgitta knechts hustru (sotilaanvaimo), Silmä tai Silmu Gertrud h.k. (huuskona), Bertil Sawolainen, Erik (tuntematon sana) far ja sitten joku Tuomas. Voi mennä kyllä nämä tulkinnat ihan metsäänkin. Olen kyllä tänään tehnyt vähän muutakin sukututkimuksellista. Tapasin siellä Utahin syrjäkylillä Clear Creekissä yhden mukavan eteläpohjalaissukuisen naisen Lilyn eli pohojalaisittain Lilijan. Lupasin löytää hänelle isoisän vanhempien vanhemmat ja sisarukset. Näin myös kävi. Sellaisia nimiä löytyi kuin Erkkilä, Tikkuri, Alakarhu, Pöntinen, Karhu, Ritari ja Knaapi. Ehkä Lilja onkin jonkun tämänkin blogin lukijan sukulainen? Liljan e...

Näin vapun lähestyessä voi ottaa taas esiin yhden sukututkimuksellisen Vapun elikkä Valpurin. Isonkyrön ja Vähänkyrön kesäkäräjillä heinäkuussa 1659 kerrotaan Vappu Pertintyttären Riarehdosta vaativan perintöä Lempolasta olevan Kaisa Yrjänäntyttären luona. Tästä Vapusta en sitten oikein paljon tiedäkään. Tässä käräjäpöytäkirjassahan selviää hieman hänen sukuaan, onko se sitten Vapun äidin kautta vai isän kautta. Olisiko Vappu jonkun riarehtolaisisännän vaimo? Pitää huomata, että käräjäpöytäkirjassa ei lue että olisi vaimo tai leski. Vappu on ehkä siis sinkku, ehkä itsellinen tai piika? tai sitten titteli on vain unohduksessa jäänyt pois. Riarehdon kylä kuuluu nykyisin Ylistaroon ja tunnetaan Isokylänä. Kaisa sen sijaan on perinyt verotalonsa ilmeisesti veljeltään Antti Yrjänänpojalta. Siitä kerrotaan enemmän aiemmilla käräjillä. Nyt on muuten lähtenyt postiin uusi, tämän vuoden ensimmäinen Etelä-pohjalaiset Juuret -lehti. Siellä on yksi pieni artikkeli minultakin. Uuden julkaisun sisä...

Tässä pieni pala vuoden 1685 syyskäräjiltä (elokuussa 20-21. päivä) Isost akyröstä: "Tuomioistuimen päätöksellä pitäjänkirjuri Erich Rimahl sekä lautamiehet Antti (Matinpoika) Torkko ja Pertti Jaakonpoika (Pikkala) jakavat perinnön kuolleen Heikki Pertinpojan Napuesta jälkeen hänen jälkeensäjättämien perillisten kesken." "Antti Heikinpoika, vaasalaisen porvarin Oloff Isakssonin naimaton renki on myöntänyt harjoittaneensa salavuoteutta Kaisa Juhontyttären kanssa Kaukolankylästä, mistä seurauksena Kaisa on synnyttänyt lapsen."

Olen lukenut iltojen ratoksi Heikki Ylikankaan kirjaa "Valta ja väkivalta". Ylikangas kirjoittaa, että väkivaltarikollisuutta on ollut Suomessa suhteellisen paljon verrattuna Euroopan muihin maihin ainakin 1500-luvun puolivälin tuntumissa. Hän selittää sitä esimerkiksi "Impivaara-ilmiöllä" eli uudisasutuksia tehtiin aikamoisiin erämaihin ja ihmistä tuli sosiaaliseen yhdessäoloon tottumattomia. Itsetunto oli haavoittuva ja kunnianarkuus kärjistynyt. Kun luen seuraavan vuosisadan käräjäpöytäkirjoja, niin tämä on toki yksi seikka, mistä väkivallanteot kumpuavat. Pahoinpitelyjä edelsivät usein solvaukset ja herjaukset. Kunnia oli tärkeä asia. Tappelun aloittaja selitti usein tekoaan sillä, että toinen oli haukkunut milloin miksikin, usein ryöväriksi, varkaaksi tai kelmiksi. Naisia ja heidän aviomiehiään kismitti, jos joku syytti vaimoa huoraksi. Luulisin kuitenkin, että se yleisin syy päällekarkauksiin oli alkoholin käyttö ja humalahakuinen juominen, niinkuin nykyäänki...

Käräjäpöytäkirja vuodelta 1730 syksyltä Isostakyröstä paljastaa, että Heikkolan Kokin talossa epäiltiin luvatonta kanssakäymistä. Marketta Samulintytär Heikkolasta olisi ollut salavuoteudessa naimattoman Matti Erkinpojan kanssa. Molemmat olivat olleet Matti Kokilla palveluksessa. Käräjäpöytäkirjasta selviää, että Matti Erkinpoika oli kotoisin Kuortaneen Sysilammen talosta. 1729 syyskäräjillä on puolestaan juttu siitä, kuinka leskivaimo Maria Jaakontytär Isonkyrön Perälänkylästä oli ollut lihallisessa kosketuksessa vieraan miehen kanssa. Tämä vieras mies oli Pauli Heikinpoika, kotoisin Iisalmen seurakunnasta Onkivedeltä. Suuri ongelma tässä oli se, että Paulilla oli kotonaan elossa oleva vaimo, Maria Juhontytär.

Lueskelin eilen muutamia käräjäpöytäkirjaotteita 1600-luvun puolivälistä. Eräs isäntä, Sippo nimeltään, oli vähän - eikä niin kovinkaan vähän - velkaa eri puolille. Ei se maanviljelys ja karjatalous siihenkään aikaan niin helppoa näyttänyt olevan. Tilan lunastaminen muilta perillisiltä maksoi rutkasti, välillä oli huonot ilmat ja aika usein ikävät naapurit. Ostin aika spontaanisti viime viikolla taulun, joka sai kyllä hyvälle mielelle. Taulun nimi on " Kamelikurkia ja emäntä " ja se on vuodelta 1995. Öljyvärimaalauksen on tehnyt Ylistarossa asuva taidemaalari Heikki Mäki-Tuuri . Hän kertoo saaneensa innoituksen tauluun käytyään katsomassa Alajärven maatalousoppilaitokselle hankittuja strutseja. Ohessa kuva taulusta ja lisätietoja taiteilijasta löydät täältä . Tuskin Sippo isäntä 1600-luvulla oli tietoinen, että tämmöisiä strutsejakin joskus Etelä-Pohjanmaalla kasvatetaan. Todennäköisesti hänellä oli vetoeläimenä härkiä ja hevosia ja tuotantoeläiminä sikoja, lehmiä ja lampait...

Pohjanmaan reissulta tarttui automatkalle lukemiseksi esite Sodan ja Rauhan tiestä. Siinä kerrottiin, kuinka karjatalousvaltaista Etelä-Pohjanmaa on aikoinaan ollut. Nykypäivänähän asia lienee vähän toisin. Karjaa ei paljon näy ja sitten kun näkyy, lehmä- tai lihakarjat ovat sangen suuria taloa kohden. Lapsuudessani lähes joka talossa oli lehmiä, mutta niitä oli kuusi tai kymmenen, parhaimmassa tapauksessa kolmisenkymmentä. Nyt puhutaan jo viidenkymmenen elukan katraista. Nautoja Ylistaron Untamalassa Sukututkimuksessakin karja voi tulla vastaan, ainakin veroluetteloissa tulee. Tulevassa Juuret 2/2005 -julkaisussa olen kirjoittanut artikkelin Isonkyrön Laurolankylän Turpan lautamiesisännistä ja heistäkin toki löytää karjatietoja. Esimerkiksi Sippo Matinpoika Turppa omisti vuonna 1636 yksitoista lehmää. Kaikista hauskin juttu reissullamme sattui ajaessamme Kimon ruukilta kohti Kaurajärveä. Lammas seisoi keskellä tietä irronnut lieka kaulassaan. Tyytytimme ja talon isäntä keskeytti äkkiä...

Terveisiä Pohjanmaalta, Olin kesäajelulla tänään mieheni kanssa ja tournee oli mitä onnistunein. Aurinko porotti iloisesti, kun starttasimme Ilmajoelta ja ajoimme Vittingin tietä ensin Ylistaron asemalle ja sieltä edelleen Kyrönjoen toiselle puolelle. Tarkoituksena oli seurata jokea aina suistoon asti Vassorinlahdelle. Pysähdyimme Vähässäkyrössä ja kävimme kirkossa, joka vaikutti varsin valoisalta sekä kirkon vieressä sijaitsevassa museossa. Sieltä saimme seikkaperäisen selostuksen mahtavasta Ojaniemen talosta ja kirkon viereen jo 1600-luvun lopulla rakennetusta kiinteästä sillasta (muualla piti niihin aikoihin pärjätä färikaran avulla eli siis lautturin). Katselimme muutamat kosket ja jatkoimme matkaa Mustasaareen ja Koivulahden eli Kvevlaxin kirkonkylään. Sieltä menimme ihailemaan Tessen grillin edustalle Vassorfjärdeniä eli Vassorinlahtea. Matka jatkui hyvän uintipaikan etsinnässä Maxmoseen eli Maksamaalle - lopulta hyvä sellainen löytyi Vöyrin puolelta. Mieheni halusi käydä Oravais...

Tänään oli pari tuntia aikaa ennen työvuoron alkua käydä arkistossa kelaamassa mikrofilmejä. Varsinaista pikakelausta ja -lukua se olikin. Filmi oli ES 2078 ja täytyy myöntää, etten ehtinyt loppuun asti. Aihe oli tietysti Isonkyrön käräjät ja ajankohta talvikäräjiltä 1666 talvikäräjille 1669. Mitä sitten jäi käteen? No, hajanaisia tiedonmurusia eikä mitään läpimurtoja. Mutta ehkä joitain kiinnostaisi tietää, että: - Juho Paavalinpoika Orismalasta haki vuoden 1667 helmikuussa vaimonsa Marina Tuomaantyttären puolesta hänen isän ja äidinperintöään Yrjänä Tuomaanpojalta (i Riddarla), joka voi siis olla Isonkyrön Ritarista tai Ritaalasta. - Kaarina Matintytär Haapaluomalta ja Lapuan pitäjästä kanteli marraskuussa 1667 veljestään Sippo Matinpojasta Ylistaron Topparlasta. - Hannu Laurinpoika Napuesta esitti talvella 1667 appensa Matti Prusinpojan testamentin lokakuulta 1660 ja kertoi, että hänen (siis Hannun) vaimo oli nyt kuollut. Napuen kylässähän oli ollut Matti Prusinpoika -niminen isäntä...

Sain kuin sainkin sen tallennettavan paperinivaskan Suomen sukututkimusseuralta. Seurakunta oli Laihia , aihe kastetut ja ajankohta 1843-45 eli ei mikään kovin iso homma. Tai ei ainakaan olisi, jos kirjoittaisin vain isän, äidin ja lapsen tiedot. Mutta kun siellä on ne kummit. Ja vielä 1840-luvullakin lapsella (siis ainakin Laihialla) on usein kuusi kummia, tai ainakin neljä: normaalisti kaksi pariskuntaa ja sitten poikakummi ja tyttökummi. Nykyäänhän kummeja vaaditaan vain kaksi. Panen tähän nyt esimerkin sieltä Laihialta: Född 11.6.1843 döpt 16.6.1843 Torstila by Skinnar Bonden Mickel Joh:sons och hust: Marias barn: Seraphia. Fadd:n Torp: Otto Fr: Manni med hustru Maria; Bonden Jacob Tyki och hustru Maria, drengen Thomas Skinnar; B:de dott: Maria Manni af Herman Ingman (eli Ingman kastoi) Nykyäänhän kummeissa on myös vanhempien ystäviä, mutta taitaa sukulaiskummi olla edelleen yleisempi? Kummit olivat ennen vanhaankin usein sukulaisia tai naapureita. Tämä kummien sukulaisuus on aika ...

Yksi tämän viikon piristyksistä oli ehdottomasti vierailu Kotuksen nimistöarkistossa. Erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa opastusta... Arkistolaatikoita oli pilvin pimein, mutta aika mallikkaasti järjestettynä. Yksi hienouksista oli mielestäni kansallisarkistosta 1500-luvun asiakirjoista kerätty nimiarkisto asiakirjaviitteineen. Semmoinen jos mikä helpottaa kauemmas ajassa halajavan sukututkijan arkea, suosittelen! Ja ehdinhän minä tällä viikolla KA:ssakin pistäytyä, sieltä oli taas tuomisina sekavia muistiinpanoja ja mikrofilmiltä otettuja paperikopioita. Esimerkiksi: 9.3.1708 Isonkyrön käräjiltä Killisen veljekset sopivat, kuka mihinkin menee asumaan: "Minä Jaakko Jaakonpoika Killinen menen vanhempieni syntymäkotiin ja minä Matti Jaakonpoika menen vaimoni syntymäkotiin Tuurilaan." Plökin Pertin sisko hakee perintöä: "Vaimo Valpuri Pertintytär Tuiskulasta (i Tuiskulaby, Ilmola socken) vaatii sopimusta jäljelle jääneestä perinnöstä veljensä Pertti Plökin luona"

Yritin yksi päivä selvittää, mistä on kotoisin Tromparin Eliaksen (s. 1709 Ylistaro) vävy Juha Matinpoika. Hän menee naimisiin Eliaksen tyttären Marian kanssa ja vihittäessä hänen sanotaan olevan renkinä Isonkyrön Orismalan Mieltyssä. Syntymäaika rippikirjassa on 18.6.1758. Tälle päivälle sopiva Juha olisi kastettujen luettelon mukaan syntynyt Kaukolan Nyrhisen talossa armeijan varamiehen Matti Erkinpojan ja Liisa Antintyttären lapsena. Nämä puolestaan avioituvat 9.10.1757 Ylistarossa, Matti Erkinpojan ilmoitetaan asuvan tuolloin jo Nyrhisessä ja Liisa on puolestaan sotilaan leski Kaukolankylän Sorvarista. Mistä lienevät sitten alunperin ja kenen sotilaan leski Liisa oikein on, ehkä Kaukolassa asuneen sotilas Matts Roofhökin. Jos joku sivulle eksynyt tietää, niin painamalla "comment" voi kertoa lisää. Tromparin Maria Eliaantytär ja miehensä Juha Matinpoika ovat aluksi talon torppareina, myöhemmin talon omistusta jaetaan vävy Juhan ja Eliaan pojan Juha Eliaanpojan kesken. (täs...