Kummit, Faddrar, Testes

Sain kuin sainkin sen tallennettavan paperinivaskan Suomen sukututkimusseuralta. Seurakunta oli Laihia, aihe kastetut ja ajankohta 1843-45 eli ei mikään kovin iso homma. Tai ei ainakaan olisi, jos kirjoittaisin vain isän, äidin ja lapsen tiedot.

Mutta kun siellä on ne kummit.

Ja vielä 1840-luvullakin lapsella (siis ainakin Laihialla) on usein kuusi kummia, tai ainakin neljä: normaalisti kaksi pariskuntaa ja sitten poikakummi ja tyttökummi. Nykyäänhän kummeja vaaditaan vain kaksi.

Panen tähän nyt esimerkin sieltä Laihialta:
Född 11.6.1843 döpt 16.6.1843 Torstila by
Skinnar Bonden Mickel Joh:sons och hust: Marias barn: Seraphia.
Fadd:n Torp: Otto Fr: Manni med hustru Maria; Bonden Jacob Tyki och hustru Maria, drengen Thomas Skinnar; B:de dott: Maria Manni
af Herman Ingman (eli Ingman kastoi)

Nykyäänhän kummeissa on myös vanhempien ystäviä, mutta taitaa sukulaiskummi olla edelleen yleisempi? Kummit olivat ennen vanhaankin usein sukulaisia tai naapureita. Tämä kummien sukulaisuus on aika hyvä juttu sukututkijalle, ainakin silloin, kun muut lähteet eivät oikein tunnu vievän oikeaan suuntaan. Usein varsinkin vanhimman lapsen kummiksi laitettiin tosi läheisiä sukulaisia (tämmöinen tuntuma ainakin minulla on, kun olen niitä kastekirjoja lueskellut). Ainakin silloin voi epäillä sukulaisuutta, kun kummi on toisesta kylästä tai jopa pitäjästä.
Näin minä ainakin selvitin esi-isäni Eliaksen syntymäkodin, tietona oli vain, että hän oli syntynyt 1709 Ylistarossa ja patronyymi oli Jaakonpoika. Elias oli naimisissa kaksi kertaa ja molempien vaimojen kanssa tehtyjen lapsien kummeina oli väkeä ylistarolaisesta Asun talosta. Kuinka ollakaan monilla oli patronyymi Jaakonpoika tai Jaakontytär ja Jaakko-isäntähän sieltä Asusta kuoli 1730-luvulla. Rippikirjoissa tai henkikirjoissa Eliasta ei Asussa koskaan näy. Mutta kummit olivat hyvä osviitta ja myöhemmin löysin käräjäpöytäkirjoista asialle oikein virallisen ja selkeän todisteen eli käräjäjutun, jossa Elias puhuu veljestään Juho Asusta.