Yhä kauemmaksi ajassa

Kesä on kohta ovella ja sukututkimuksellekin se tietää hieman enemmän aikaa.
Olen tietenkin säästänyt osan kesälomastani siihen, että pääsen käymään Vaasan maakunta-arkistossa. Sinnehän ei muuten niin yhtäkkiä täältä etelästä lähdetä.

Kesä tarkoittaa myös sukukokouksia. Näillä näkymin olen tosin menossa vain yhteen, eli Köykän-suvun sukukokoukseen Ilmajoen Kalajaisjärvelle heinäkuun alussa. Olen suvun esi-isän eli Valentin Simunanpoika Köykän sukua kolmea eri kautta. Eli kolminkertaisena on nämä Valentinin geenit siis minussa. Onko se hyvä juttu, vai huono juttu, sen saa kukin itse päätellä.

Mieheni Kalmi-suku puolestaan järjestää reissun heinäkuussa Silja Operalla Gotlantiin Visbyn kaupunkiin, mutta emme kyllä tiedä ehdimmekö.

Olen aika innostunut tutkimuksen teosta juuri tällä hetkellä. Tämä harrastus kun välillä tyyntyy sellaiselle pikku hiljaa -asteelle ja välillä taas tulee sellaisia intensiivisiä puuskahduksia. Välillä tuntuu, että jopa elää kahta aikaa, toista nyt ja toista sellaista, joka on kulunut pois jo kauan aikaa sitten. Kai tätä sitten kutsutaan eläytymiseksi.

Käräjäpöytäkirjat vievät minua yhä kauemmaksi eli 1600-luvun lopulta 1600-luvun puoliväliin. Samalla käsiala muuttuu koukeroisemmaksi ja asiakirjat tiiviimmiksi. Nyt kun on esimerkiksi lukenut runsaasti Isonkyrön käräjäpöytäkirjoja 1690-luvulta ja 1700-luvun alusta, niin alkaa oikeastaan jo vähän tuntea näitä kirjoissa esiintyviä ihmisiä. Nimet ovat kuin vanhoja tuttuja. Sitten taas kun avaa käräjäpöytäkirjan esimerkiksi vuodelta 1646, niin henkilöt ovat tyystin vieraita. Tulee sellainen tunne, että keitä nämä oikein ovat?