Pohjanmaan reissulta tarttui automatkalle lukemiseksi esite Sodan ja Rauhan tiestä. Siinä kerrottiin, kuinka karjatalousvaltaista Etelä-Pohjanmaa on aikoinaan ollut. Nykypäivänähän asia lienee vähän toisin. Karjaa ei paljon näy ja sitten kun näkyy, lehmä- tai lihakarjat ovat sangen suuria taloa kohden.
Lapsuudessani lähes joka talossa oli lehmiä, mutta niitä oli kuusi tai kymmenen, parhaimmassa tapauksessa kolmisenkymmentä. Nyt puhutaan jo viidenkymmenen elukan katraista.
Nautoja Ylistaron Untamalassa
Sukututkimuksessakin karja voi tulla vastaan, ainakin veroluetteloissa tulee. Tulevassa Juuret 2/2005 -julkaisussa olen kirjoittanut artikkelin Isonkyrön Laurolankylän Turpan lautamiesisännistä ja heistäkin toki löytää karjatietoja.
Esimerkiksi Sippo Matinpoika Turppa omisti vuonna 1636 yksitoista lehmää.
Lapsuudessani lähes joka talossa oli lehmiä, mutta niitä oli kuusi tai kymmenen, parhaimmassa tapauksessa kolmisenkymmentä. Nyt puhutaan jo viidenkymmenen elukan katraista.
Nautoja Ylistaron UntamalassaSukututkimuksessakin karja voi tulla vastaan, ainakin veroluetteloissa tulee. Tulevassa Juuret 2/2005 -julkaisussa olen kirjoittanut artikkelin Isonkyrön Laurolankylän Turpan lautamiesisännistä ja heistäkin toki löytää karjatietoja.
Esimerkiksi Sippo Matinpoika Turppa omisti vuonna 1636 yksitoista lehmää.
Kaikista hauskin juttu reissullamme sattui ajaessamme Kimon ruukilta kohti Kaurajärveä. Lammas seisoi keskellä tietä irronnut lieka kaulassaan. Tyytytimme ja talon isäntä keskeytti äkkiä ikkunanpesuhommansa ja lähti juoksemaan lampaansa perässä.
Kommentit