Olen miettinyt, että mikä merkitys aavistuksella on sukututkimuksellisten löytöjen tekemisessä. Kuinka monta kertaa sitä on aluksi vain sellainen tunne, että tämä sukulaissuussuhde voisi mennäkin näin - ihan ilman mitään todisteita.
Mistä se aavistus sitten oikein tulee...
Ehkä se on jokin häilyvä rajalinja siinä, milloin erilaisista lähteistä aikojen saatossa pieniin sukututkija-aivoihin koottu tietomassa alkaa poimia kaaoksesta rakenteita ja yhdentekevistä sattumista muodostuu malleja.
Mistä se aavistus sitten oikein tulee...
Ehkä se on jokin häilyvä rajalinja siinä, milloin erilaisista lähteistä aikojen saatossa pieniin sukututkija-aivoihin koottu tietomassa alkaa poimia kaaoksesta rakenteita ja yhdentekevistä sattumista muodostuu malleja.
Kommentit
Mutta vain raaka työ tuottaa tuloksia. Intuitiot kun pitää todistaa oikeiksi.
Ihan totta, että varsinkin noissa paikkakunnan vaihdoksissa aavistukset saattavat hyvinkin vähentää sitä työmäärää.
Puhdas logiikkakin toimii usein sukututkijan hyödyksi. Jos esimerkiksi sisäänmuuttopitäjä ja -kylä on ison järven rannalla niin kannattaa usein katsoa mieluummin muut pitäjät järven rannalla, kuin että lähtisi tarkastelemaan muita naapuruskuntia. Käräjäjutuissa mietin usein, että miksi A kylästä X on velkaa juuri B:lle kylästä Y. Sattumaa, sukulaisuutta, pankkiiriutta, kaveruutta?