Kademielin kaihoten
No, nyt minä sitten olen nähnyt sellaisen kotiarkiston, kun itsellenikin haluaisin.
Kävimme ennen itsenäisyyspäivää sunnuntaina herra E:n luona naapurikunnassa. Hän on mieheni sirpaleserkku - sokeriserkku - kaukainen sukulainen kuitenkin. Miehellä on äidinäidin äidinäiti Maria ja hänellä isänäiti Ida, joka on Marian sisko.
Herra E kirjoittaa ammatikseen ja harrastuksekseen. Puhumattakaan, että hän on tinkimätön kotiseutumies.
Hänellä on kirjoittamistyöhönsä oma työtila, joka kai ennen on ollut osa torppaan kuulunutta navettaa. Torpan ostivat aikoinaan herra E:n vanhemmat. Seinät ovat korkeat, ikkunat tuovat valoa ja tila on kertakaikkiaan niin viihtyisä, ettei sitä voi muistellakaan kuin pienellä kateudella.
Seiniä peittävät maasta kattoon asti ulottuvat hyllyt. Ja hyllyillä on täydelliset, nimetyt arkistolaatikot. Sivuseinän kirjahylly on järjestetty teemoittain. Kaikki on ihanan selkeää.
2 kommenttia:
Meillä on mielenkiintoisia serkkuja mielenkiintoisine harrastuksineen joko tiedossamme tai tietämättämme. Olen joskus nuorempana tavannut väittää, että kun keskustelen riittävän pitkään kenen tahansa suomalaisen kanssa huomaamme lopulta omaavamme yhteisen tuttavan. Nykyisin uskallan jo sanoa, että löydämmekin yhteisen sukulaisen. Olen tutkimut n. 15 vuotta sukuani, joka ulottuu mm. Etelä-Pohjanmaalle, mutta en vielä ole havainnut meille yhteistä sukulaista. Vielä. Löysinhän ranskalaisen tuttavanikin kanssa yhteiset sukujuuret.
Kun vaan tarpeeksi kauas mennään, niin kyllä se yhteinen esi-isä tai -äiti sieltä löytyy. Riippuu tietenkin vähän siitä, mistä päin Etelä-Pohjanmaata esivanhempasi ovat. Minulla ei juurikaan ole esivanhempia järviseudulla(Lehtimäki, Soini, Vimpeli jne) aliedustettuina ovat myös Kortesjärvi, Evijärvi ja Kauhava.
Lähetä kommentti