Turhaa työtä?

... Niin, onko se sitä?
Sukututkimuksessa käy usein niin, että huomaa tehneensä jotain sellaista, mitä joku muukin on jo tehnyt. Esiinkaivetut sukulaiset löytyvätkin jostain sukukirjasta. Löydetty käräjäjuttu onkin kerrottu jo 30-luvulla kirjoitetussa pitäjänhistoriassa.

Minusta sukututkimuksessa ei oikeastaan voi tehdä turhaa työtä. Etsiminen on hauskinta, ei lopputulos. En minä ainakaan saa ilonväristyksiä mistään valmiista nimilistoista - olivat ne sitten omia tai jonkun toisen. On mielenkiintoisempaa tavata käräjäjuttuja arkiston hämärissä mikrofilmiltä kuin lukea niitä jostain kirjasta.
Sitäpaitsi, eihän sukututkimus ylipäätään ole työtä. Ainakaan tällaiselle amatöörille ("amator" on siis latinaa ja tarkoittaa rakastavaa). Se on tarkasti varjeltua vapaa-aikaa. Rauhoitettu hetki.
-----------------------------

Mietiskely sikseen, tässä osapuilleen käännettynä palanen lauantain arkistosessiosta. Olen menossa ensi lauantaina Naishistoria -seminaariin Isoonkyröön, joten käräjäpala kertoo tällä kertaa naisen arjesta ja on Isonkyrön talvikäräjiltä 1724.

"Naiseläjä Maria Eliaantytär Palhojaisista vaatii Matti Varolta elatusta hänen kanssaan laitetusta lapsesta, joka vielä elää. Varo suostuu hoitamaan osansa elatuksesta. Käräjäoikeuden mukaan Varon on kahden vuoden aikana annettava vuosittain 12 taaleria lapsen elatukseen"

Varon lehtolapsi Antti Matinpoika oli syntynyt 29.11.1723. Hän ei elänyt kovin pitkään, vaan kuoli hieman yli 9 kuukauden ikäisenä 1.9.1724. Avioton lapsi ei ollut Maria Eliaantyttären ensimmäinen. Vuonna 1721 syntyi Bathseba venäläisen luutnantin Ivan Popowin kanssa.

Varolle lapsi tuli varmaankin ikävään aikaan. Olihan hän juuri mennyt naimisiin Turppalan tyttären Liisa Matintyttären kanssa. Häitä oli vietetty 26.5.1723.

Mitenkähän nuorikko oli asiaan reagoinut? Eivät he ainakaan eronneet, mikä nykyään kai olisi hyvin yleinen ratkaisu. Sen sijaan pariskunnan ensimmäinen lapsi, isänsä kaima Matti, syntyi 4.8.1724.