Valta ja väkivalta

Olen lukenut iltojen ratoksi Heikki Ylikankaan kirjaa "Valta ja väkivalta". Ylikangas kirjoittaa, että väkivaltarikollisuutta on ollut Suomessa suhteellisen paljon verrattuna Euroopan muihin maihin ainakin 1500-luvun puolivälin tuntumissa. Hän selittää sitä esimerkiksi "Impivaara-ilmiöllä" eli uudisasutuksia tehtiin aikamoisiin erämaihin ja ihmistä tuli sosiaaliseen yhdessäoloon tottumattomia. Itsetunto oli haavoittuva ja kunnianarkuus kärjistynyt.

Kun luen seuraavan vuosisadan käräjäpöytäkirjoja, niin tämä on toki yksi seikka, mistä väkivallanteot kumpuavat. Pahoinpitelyjä edelsivät usein solvaukset ja herjaukset. Kunnia oli tärkeä asia. Tappelun aloittaja selitti usein tekoaan sillä, että toinen oli haukkunut milloin miksikin, usein ryöväriksi, varkaaksi tai kelmiksi. Naisia ja heidän aviomiehiään kismitti, jos joku syytti vaimoa huoraksi.

Luulisin kuitenkin, että se yleisin syy päällekarkauksiin oli alkoholin käyttö ja humalahakuinen juominen, niinkuin nykyäänkin. Juopottelu ei ollut harvinaista, sen kyllä käräjäpöytäkirjatkin kertovat. Ja koskas sitä ruvetaan solvaamaan toista, no, juovuspäissä tietenkin.

Ja sitten yksi tapaus piristeeksi:
Kalle Holkko Torkkolankylästä valittaa, että Iisakki Braski olisi häntä lyönyt, niin että oli aiheuttanut Holkolle verihaavan Karkmon niityllä Mustasaaressa.
Isonkyrön syyskäräjät 1729, s.938