Kuulin aamulla, että Porvoon tuomiokirkko oli palanut viime yönä. Järkyttävää. En tiedä kummasta olisin enemmän järkyttynyt; tulella raiskatusta kirkosta vai veroprofessorin homomurhasta? Veroprofessori oli työni kautta tullut tutuksi. Kamala juttu.Olin eilen pienellä reissulla Itä-Uudellamaalla, tosin Porvooseen emme menneet, kun siellä on käyty niin useasti. Viimeksi taisi olla marraskuussa, kun vanhemmat olivat kyläilemässä. Ehkä olisi eilenkin pitänyt, tosin kuulemma kirkon sisäosa on palosta huolimatta säilynyt hyvin.
Reitti oli sunnuntaina seuraava: Helsinki-Pernaja-Loviisa-Ruotsinpyhtää-Sipoo-Helsinki.
Pernajassa törmäsimme Mikael Agricolan syntymäpaikan muistomerkkiin. Pienessä kylässä viitta näytti kuusiaitaan ja kuusiaidan keskellä olikin rako josta oli kulku muistomerkille. Olisin halunnut käydä Pernajan kirkossa sisällä, mutta vanha kivikirkko oli kiinni. Kävelimme sitten hautausmaalla, jossa oli muutamia hautakammioita. Yksi niistä oli von Born -suvun. Siellä oli jopa Ruotsin entisen pääministerin Olof Palmen isoäiti Hanna Palme (o.s. von Born). Von Bornit ovat varmaankin Sursillin sukua - ja sitä kautta minunkin (ja aika monen muunkin) sukuani...
Loviisassa kävimme syömässä lounasta rannan kupeen suola-aittojen Saltbodan-ravintolassa. Ruotsinpyhtäällä ihailimme vanhaa ruukkialuetta. Kuulin, että vuodesta 1790 lähtien sitä oli viidenkymmenen vuoden ajan johtanut nainen Virginia af Forselles. En tiennytkään, että Ruotsinpyhtään nimi tulee siitä, että alue on kuulunut Ruotsin valtioon.
Ruotsinpyhtään kunnan kotisivut kertovat, että Turun rauhassa 1743 Venäjän ja Suomen raja siirrettiin kulkemaan Kymijoen läntisimpään haaraan. Pyhtään pitäjän Ruotsin puolelle jääneestä osasta tuli Ruotsinpyhtää.
Porvoon kirkon palosta enemmän Hesarissa.
Kommentit