Siirry pääsisältöön

Perustutkimusta

Työvuoroni alkoi tänään vähän myöhemmin ja päätin varata aamun kaksi tuntia kansallisarkistolle. Siellä oli kovin hiljaista (voisiko arkistossa muunlaista ollakaan?), poikkeuksellisen vähän ihmisiä. Ehkäpä sukututkijatkin malttavat viettää juhannusta??

Tein semmoista perustutkimusta 1700-luvun puolivälistä, selaten rippikirjoja ja kastettujen kirjoja edestakaisin. Onko tämä renki Tuomas nyt tuon Mikin veli vai eikö? Kummilistat olivat taas apuna, sieltähän se vahvistus vielä löytyi kun kerran syntymäajat suurinpiirtein täsmäsivät.

Mutta herää taas kysymys, miksi arkistojen pitää palaa? Itken mielessäni Vaasan tuhonnutta tulipaloa 3.8.1852. Samalla meni lähes koko lääninarkisto ja maaherran paperit. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos vanhat dokumentit olisivat tallella. Tietäisi nämä kruununtilan isännänvaihdoksetkin. Nyt on vain musta aukko. Tutkin sitten sellaista mitä voi tutkia. Käräjäpöytäkirjat ajalta eivät kerro mitään. Olihan se levontonta aikaa muutenkin, pikkuvihan (1741-43) aikaa. Kts. Wikipedia "Hattujen sota".

Kansallisarkiston sisäpihalla alppiruusu kukki valtaisasti.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tuli on aina ollut hyvä renki, mutta huono isäntä. Arkistoja on palanut maailman sivu ja eri syistä niitä tuhotuu yhä edelleenkin. Myöhemmät sukupolvel varmaan manaavat nykyisten tunareiden digiarkistoja, jotka pian korruptoituvat lukemiskelvottomiksi.

Maailman melskeet ja levottomat ajat ovat tuhonneet myös paljon arkistoja. Muun muassa Napoleonin armeija poltteli lämpimikseen Moskovan arkistot, jotka olivat jääneet evakuoimatta venäläisten paettua kaupungista. Sen seurauksena Venäjän n. vuotta 1700 varhaisemman historian asiakirjalähteet perustuvat yksityisten ja luostareiden haltuun jääneisiin sirpaleisiin. Laajempia kokonaisuuksia ajan lähteistä saa hakea Saksasta ja Itävallasta.

Luuppi
Riikka sanoi…
Tuo mitä sanot nykyajan sähköisistä arkistoista on todennäköisesti valitettavan totta tulevaisuudessa. Paperi, niin paloherkkää kun onkin, on mielestäni edelleen ylivoimainen "käyttöliittymä". Tosin digitalisoinnin ihmeisiin kuuluu se, että sähköisessä webbiympäristössä sukututkimuksestakin tulee aikaan ja paikkaan sitoutumatonta. Tietyssä mielessä se nytkin on jo osaltaan näin, mutta digitalisoinnin myötä ei olisi sidottu kansallisarkistoihin tai maakunta-arkistoihin. Vaikka täytyy myöntää, että aukioloajat ovat ihan kohtuulliset. Siltikin, kaikki eivät asu arkiston vieressä. Luulenpa, että minunkin tutkimukseni olisi sitä hitaampaa, mitä kauempana arkistosta olisin.
Anonyymi sanoi…
Epäilemättä netin kautta pääsee käsiksi sellaisiin lähteisiin, joita ei muuten mitenkään pystyisi tai jaksaisi kaivaa esiin. Mutta. Jatkuvasti saa odotttaa jännityksellä pääseekö vielä uudelleen tutkimaan kerran löytämiään lähteitä. Vaikka säntillisesti otankin lähdeviitteet talteen en koskaan voi olla aivan varma löydänkö kyseisiä sivuja uudelleen. Monia laajojakin sivustoja on pitkäksi aikaa tai kokonaan poistettu netistä operaattorisopimusten päättyessä, järjestelmien kaaduttua tai joskus viranomaisten toimesta.

Esim. Latvian kansalliskirjastolla on digitoituna erinomainen Brocen kokoelma, joka käsittää tuhansia dokumentteja Baltian historiaa. Kokoelma siirrettiin nettiin 90-luvun lopulla Soros-säätiön tuella. Järjerjestelmä on kuitenkin lähes aina nurin tai toimii serverikapasiteetin äärirajoilla. Varminta olisi matkustaa Riikaan selailemaan arkistoa.

Kaikkein hankalimpia ovat tietenkin yksityisten asianharrastajien sivustot. Kun voimat ja innostus hiipuvat häviävät sivutkin pian netistä. Tai sitten siirtyvät tuntemattomaan osoitteeseen.

Luuppi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orisberg 1899

ORISBERGIN KARTANON VÄKEÄ, henkikirja 1899 Maanviljelysneuvos Edv. Björkenheim 1856, v. Ingred 1859, L. Rafael 1880, Ruth 1882 Neiti Ina Ramkin (Ramshen?) 1855, p. Liisa Nylund 1872, Hilda Lind 1878, Sanna Björklund 1876, Edla Humlin 1881, Josefiina Tuuri 1857, Liisa Rönn 1827. Agronomi F.O. Rautell 1855, v. Helena 1866, p. Agatha Ruuskanen 1881 Meijerikoulun oppilaat: Alma (Spetz?) 1876, Aino Sundholm 1872, Sanna Erkkilä 1879, Jenny Båsk 1879, Hilda Nieminen 1873, Maria Fant 1879, Hilma Raukkola 1873, Sofia Kangaskolka(?) 1877, Fanny Nieminen 1879, Aina Paasio 1878, Edla Panula 1877, Sanna Ollinkoski(?) 1877. Karjakko Lydia Nikander 1878 Karjakko Leena Johansson 1849 Opettajatar Eufrosyne Nevadworsky 1863 Pehtori W.K. Nederström 1861, v. Hilda 1866 Vouti Kustaa Malkamäki 1846, v. Maria 1847, L. Juho 1875, Kustaa 1879, Hedvig 1882 Vouti Juho Allén 1837, v. Anna 1837 Vouti Matti Åberg 1868, v. Serafia 1865 Puutarhuri A. Farselius 1874 Lukkarin tytär Hanna Petell 184...

Isonkyrön rippikirja nyt 1891-1900 excel-tiedostona!

Eteläpohjalaiset Juuret ry on puhtaaksikirjoittanut Isonkyrön rippikirjan kymmenen vuoden jaksolta 1891–1900 ja tallentanut sen tietokannaksi excel-muotoon. Rippikirjatiedosto löytyy yhdistyksen verkkosivuilta www.etelapohjalaiset-juuret.fi kohdasta "sukututkimus". Tiedosto on julkinen, eli kaikki isokyröläisistä suvuista kiinnostuneet voivat selata rippikirjaa tai tehdä siitä hakuja. (suora linkki: http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/isonkyron_rk.html ) Yhdistyksen puhtaaksikirjoittama rippikirjajakso sisältää 1670 sivua. Puhtaaksikirjoitetusta rippikirjasta on mahdollista hakea henkilöitä normaaliin tapaan erilaisilla hakusanoilla. Normaalilla manuaalisella etsinnällä henkilön hakemiseen vaikkapa mikrokorteilta voisi kulua jopa päiviä, kun taas yhdistyksen sähköisestä tietokannasta henkilön voi löytää sekunnissa. Haun voi suorittaa Eteläpohjalaisten Juurten verkkosivuilla erilaisin kriteerein: syntymänimen, syntymäajan, syntymäpaikan tai asuinpaikan m...

Tuntematon hääkuva

Hääkuvani, jonka vieraissa on isoisäni. Missäköhän tämä kuva on otettu ja kuka on hääpari? Lisää kuvateksti