Isonvihan seurauksia

Palaan taas jälleen kerran Isonkyrön Orismalan Trompariin. Isoviha 1714-1721 jätti jälkensä tilaan. Isäntä Simuna Simunanpoika Trompari menehtyi Napuen taistelussa ja hänen poikansa jäi vihollisen vangiksi. Leskivaimo Maria Krekintytär (vihitty Laihialla 1698 Simon Trompari ja Maria Jåki) yritti saada kruununtilaa pidetyksi itsellään, mutta turhaan. Simunan sisar Aune Simunantytärkin yritti tilaa itselleen uuden miehensä Samuelin kanssa, sekään ei onnistunut.

Uusiksi asukkaiksi isonvihan jälkeen tulivat Yrjänä Matinpoika ja vaimonsa Kaisa Matintytär. Heilläkään ei ollut helppoa. Yrjänä anoi sodan runtelemalle tilalle viiden vuoden verovapautta.
Käräjäpöytäkirjan mukaan tilan kaikki rakennukset olivat palaneet. Yrjänä oli rakentanut uuden lampolan, saunan, ladon ja puuliiverin. Kuusi tynnyrinalaa peltoa oli heikolla viljelyksellä ja kaksi tynnyrinalaa oli niittynä. Yrjänän mukaan ojat olivat romahtaneet ja muut niityt metsittyneet. Kylällä ei ollut metsää, mutta kylläkin välttämättömimmät laitumet. Isäntä Yrjänällä oli 1/7 osaa myllystä, 5 nautaa - suurempia ja pienempiä, sekä 7 lammasta.


Yrjänän lapsiakin kuoli pieninä, 1718 tytär, 1720 poika, 1723 Iisakki tai Israel ja tytär Priita. Vanhin tytär Sofia sentään eli aikuiseksi ja meni naimisiin Antti-nimisen miehen kanssa Laihialle. Sen sijaan 3.10.1725 syntyneestä Kaisa Yrjänäntyttärestä ei ole mitään tietoa. Yrjänän vaimo Kaisa kuoli 1740.

Vapaavuosista huolimatta Yrjänä ei saanut taloa pidetyksi pystyssä. Hän joutui luopumaan isännyydestään vuonna 1733 Ylistarosta tulleelle Elias Jaakonpoika Asulle. Elias onnistui Tromparin isäntänä Yrjänää paremmin ja sai viimein 1760-luvulla lunastettua talon takaisin perintötilaksi.