Muistelun tueksi

Luin lehdestä, että joku oli kehittänyt hautajaisiin muistelukirjan. Vähän samantyylisen kun vauvoille, mutta ensiaskeleiden sijaan kirjaan olisi merkitty koko elämä.

Kun näitä hautajaisia on ollut, niin olen miettinyt jotain samanlaista. Että se olisi ollut kiva, joku valokuva-albumi edes koottuna. Ollaanko niin tapojen orjia, on vain se pöytä jossa on ne kaksi kynttilää ja yksi valokuva. Arvokasta ja pidättyväistä.

Elävillehän muistelukirjoja on myös tehty. Ja sukututkijoille ne voisivat olla mielestäni hyvä työkalu.

On Kai Linnilän Isovanhempien kirjaa ja Johanna Jokipaltion Elämäni tarina (sekä sinkkuversio Oman elämäni tarina) ja varmaan myös muitakin. Näitä voi mielestäni käyttää hyvänä muistinvirkisteenä ja apuna vanhoja sukulaistätejä ja -setiä haastatellessa.

Ja voihan sitä tosiaan kirjoittaa myös omasta elämästään. Itse kävin New York Cityssä ollessani Lower East Sidella paikallisessa vuokralaismuseossa.

Ostin sieltä Elämäkertalaatikon eli The Autobiography Boxin. Nimensä mukaisesti se on "A step-by-step Kit for examining the Life worth Living". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tämä on vielä yksi askel eteenpäin noista täytettävistä kirjoista. Laatikossa on näet kirjan lisäksi kortit.

Kortit houkuttelevat muistelemaan:

"Muistuttaako joku tietty musiikkikappale sinua jostain tietystä ajankohdasta tai paikasta elämässäsi?"

Tai muuttamaan rakennetta:

"Järjestä tapahtumat aikajärjestyksen sijasta teemoihin"

Tai miettimään jotain ihan uutta:

"Oletko jättänyt elämäkerrastasi jotain pois, koska ajattelit että se on liian ilmeistä tai tylsää"