Politiikkaa ja valtapeliä

Oletkos sinä koskaan käynyt Suomen kirjallisuuden seuran (SKS) kansanrunousarkistossa?

Aika paikka myös sukututkijalle. Löysin sieltä esimerkiksi äitini sukuun suoraan liittyvää muistiperinnettä 1900-luvun taitteesta. Ja tietysti myös kylään, missä he asuivat.

Suosittelen, saatat vielä yllättyä siitä, mitä arkisto kätkee.

Kun saa apua, niin haluaa myös itse antaa. Nyt siihen on loistava mahdollisuus. SKS:ssä on parhaillaan menossa POLITIIKKAA JA VALTAPELIÄ, keruukilpailu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvästä muistitiedosta. Keruuaika 1.9.2006 - 1.6.2007.

"Keruun tarkoituksena on selvittää, miten suomalaiset ovat kokeneet politiikan ja yhteiskunnallisen elämän. Suomalaisten naisten ja miesten, nuorten ja vanhempien ajatukset ja käsitykset yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta vaihtelevat eri aikoina. Jokaisella on esimerkiksi kotiin ja kotiseutuun, kouluun tai työpaikkaan liittyviä muistoja politiikasta arjessa. Poliittiseen historian vaiheet voivat kiteytyä myös poliittisia johtajia koskeviksi tarinoiksi, vitseiksi ja arvoituksiksi".

Vastaajien toivotaan pohtivan seuraavia aihepiirejä: Politiikka perheessä ja kotiseudulla; vaikuttamismahdollisuudet eri aikoina; äänestäminen ja ehdokkaat; sukupuoli ja politiikka; nuoriso ja politiikka, puolueet, valta ja politiikan haastajat; politiikka, alueellisuus ja kansalaisyhteiskunta.

Itse aloin vain viattomasti pohtia, mitä tällaiseen tarinaan kirjoittaisin. Ja täytyy myöntää, että mielessäni on käynyt varsinainen aivomyrsky sen jälkeen, olen saanut ahaa-elämyksiä ja ymmärtänyt sen kautta menneestä ja itsestäni enemmän. Tietysti näin sukututkijana lähdin lapsuuteni sijasta jo suvun asennoitumisesta politiikkaan. Se kuitenkin aina jollain tavalla on vaikuttamassa omaan poliittiseen kokemiseen.

Vanhasuomalaisuutta ja maalaisliittolaisuutta, maakauppiaita ja osuustoimintaväkeä, talonpoikaismarssia, vuotta 1918, torpparin elämää ja sinimustaa.

Kokeile sinäkin! ja osallistu keruukilpailuun.

Kts. Suomen kirjallisuuden seura www.finlit.fi

SKS:n keruukilpailu www.finlit.fi/kra/keruut/politiikka.htm

Seinäjoen tuliaisia

Seinäjoen sukumessuilla riitti vilskettä. Sen huomasi muun muassa siitä, että kun menin hieman myöhässä Heikki Rantatuvan vanhat kartat -luennolle, niin iso auditorio oli niin täynnä, että ihmiset istuivat lattiallakin.

Eli olivat eteläpohjalaiset ja seinäjokiset innostuneet sukujen tutkimuksesta. Hienoa!


Jäimme kuitenkin pohtimaan sitä, mitä seuraa kun yhä useammat ihmiset ottavat sukututkimuksen harrastuksekseen - pysyvätkö siis fasiliteetit perässä? Eräskin mies kertoi, että on joutunut lähtemään arkistosta heti kättelyssä pois, kun paikat ovat olleet niin täynnä. Näinhän sitä saattaa käydä. Eräs vaihtoehto lisääntyvän sukututkimuksen haasteeseen olisi laittaa nettiin niin paljon materiaalia kuin mahdollista.

SSHY:n ihmiset, jotka digitoivat rippikirjoja nettiin, kertoivat muun muassa, että jotkut kirjastot ovat olleet tässä työssä hyvin mukana, mutta sitten taas esimerkiksi Kansallisarkisto ei ole kiinnostunut asiasta lainkaan. Yhdistys olisi jopa tuonut oman mikrofilmiskannerinsa Kansallisarkistoon, jotta sukututkijat olisivat voineet tehdä vapaaehtoistyötä projektin eteen, mutta sekään ei kuulemma onnistunut. Joustamattomuutta ja piittaamattomuutta sanon minä. En kylläkään kiellä, etteikö Kansallisarkisto tekisi omalta osaltaan hienoa työtä muissa digitointihankkeissa. Mutta onko se riittävästi, siitä voi olla monta mieltä.

Sanomalehti Ilkka kirjoitti myös sunnuntaisessa lehdessään sukumessuista.
Lehden mukaan messuille oli osallistunut noin vajaa tuhat ihmistä. Lehti kirjoittaa myös siitä, että messuilla otettiin verikokeita DNA-tutkimusta varten. Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisen laitoksen alaisuudessa tehtävä tutkimus yrittää paikallistaa eri geenien maantieteellistä sijaintia. Verikokeisiin halukkaita löytyi messuilta yli sata.

Jos muuten tekee itse mieli siellä kotioloissa testata DNA:taan, niin Amerikoista löytyy useampikin palvelu sitä varten. Family Tree DNA:lla on jopa Suomi-projekti.

Tavataan Seinäjoen messuilla!

Nyt pitää mainostaa. Eteläpohjalaisia sukuja tutkivan sukututkimusamatöörin talven kohokohta on pikapikaa käsillä!

Seinäjoella on nimittäin ensi lauantaina (17.2. klo 9-16) sukumessut. Sisäänpääsy ilmainen, järjestäjätaho on Seinäjoen Sukututkijat ry ja paikka Seinäjoen ammatti-oppilaitos Kirkkokadulla.

Ohjelma:
Klo 10.00-10.20
Etelä-Pohjanmaan Karjalaisseurojen piirin puheenjohtaja, näyttelijä Pekka Räty avaa messut

Klo 10.30-11.30
professori, LT, Antti Sajantilan ja dosentti, FT, Jukka Palon esitelmä aiheesta: "Sukututkimus ja DNA"

Klo 12.15-13.15
dosentti, FT, tutkimusohjelmapäällikkö Sulevi Riukulehdon esitelmä:"Kotiseutukeitaita koivun ja puolikuun alla"

Klo 13.30-14.30
dosentti, FT, Heikki Rantatuvan esitelmä: "Vanhat kartat sukututkimuksen apuna"

Klo 14.45-15.45
intendentti, FM, Teppo Ylitalon esitelmä: "1700-luvun eteläpohjalaiset lautamiehet"

Minä ainakin menen suureksi osaa päivää messuille, tuttujakin varmaan löytyy... Näistä esitelmistä kiinnostavat etenkin nämä kaksi viimeistä, karttalehtiä ja niiden selityksiä tykkään mietiskellä ja sitten aika monta omaakin esi-isää oli aikoinaan lautamiehinä, joten mielenkiintoista olisi kuulla, mitä Ylitalo näistä lautamiehistä oikein kertoo.

Tässä vielä linkki, josta löydät messujen näytteilleasettajat eli sukuseurat ja muut.

Huonoa henkilöstöjohtamista Ylistarossa?

Tsekkailin vaihteeksi käräjäpöytäkirjoja. Voit arvata, että mistä pitäjästä. No, jos olet lukenut tätä blogia yhtään pitempään niin tiedätkin, että vastaus on kyllästyttävän sama eli "Isonkyrön".

Yksi asia herätti mielenkiintoni, samoilla käräjillä ja seuraavankin vuoden käräjillä oli ylistarolaisisäntä Juho (kai voisi myös tuttavallisesti Jussiksi sanoa), kirkonkirjoissa kuitenkin ruotsinkieltä käyttäen "Johan". Niin tämä isäntä oli useasti käräjillä vähän samanlaisista asioista, henkilökunta kun ei tahtonut pysyä talossa pestikautensa loppuun.

Piiat lähtivät muille palvelukseen, rengit muiden isäntien sotamiehiksi. Juho sitten käräjillä valitti, kuinka toiset isännät olivat ilkeästi "houkutelleet" pestiväen pois. Mutta kuinka lie asian todellinen laita.

Tapauksia oli peräjälkeen useita ja voisi kuvitella, että jokin oli Juhonkin esimiehen roolissa tai hänen tarjoamissaan kannustimissa ainakin hieman pielessä.

Yksi piikalikka sanoi käräjillä suoraan, että uudessa paikassa on huomattavasti mukavammat oltavat kuin Juhon huushollissa.

Pestihän oli piioilla ja rengeillä usein yhden vuoden mittainen. Mikkelinpäivä 29.9 oli vanhastaan se palvelussuhteen vaihtamisen aika. Ns. "muuttopäivä". Mikkelin jälkeen palkollisilla oli normaalisti jonkinsortin vapaaviikko.