Alppen perukirja 1888 (Jalasjärvi)

Yahoon Sukututkijat-postituslistalla keskusteltiin jälleen perukirjoista. Miten ymmärtää monasti ruotsinkielellä kirjoitettujen perukirjojen sisältö. Avuksi ehdotettiin ruotsinkielistä aiheeseen liittyvää sanastoa. Mikä on tietysti erittäin hyvä ehdotus!

Kielen lisäksi ongelmia aiheuttaa usein se, että meille nykypäivän ihmisille osa esineistä saattaa olla sellaisia, joita emme edes tunne. Minunkin täytyy myöntää, kun en ole mikään käsityöihminen, että esimerkiksi kangaspuusanasto on täysin hukassa. Mitä ovat vaikkapa "klihta" ja "häkilä"?

Kerropa, mitkä sanat sinulle ovat outoja. Esimerkki suomenkielisestä perukirjasta voisi olla Jalasjärviseen Köykkä-sukuun kuuluvan Albertiina Hakalan (o.s. Jussilan) perunkirjoitusasiakirja vuodelta 1888. Tässä linkki tavaralistaan.


(Vuonna 1888 Marraskuun 2 päivänä toimitettiin allekirjoittaneelta asianomaisten pyynnöstä kalunkirjoitus ja perinnönjako, torpan vaimon Jalasjärven Luopajärven kylästä Albertina Aapelintytär Hakalan jälkeen, joka viime elokuun 25 päivänä kuoleman kautta pois meni ja jälkeensä jätti, leskeksi puolisonsa Matti Matinpoika Hakalan ja 4 hänen kanssansa avioliitossa siitettyä lasta, nimittäin pojat: Juho (Kauppala), Matti ja Aapeli sekä tytär Maria....)

Myllärin Matin hairahtunut vaimo

Isonkyrön Orismalan Myllärin tilan isäntä Heikki Juhonpoika väistyi tilansa isännyydestä 1740-luvun alussa. Hänen poikansa Matti Heikinpoika asui ensin renkipoikana Ventälän kylässä ja pappilassa. Myöhemmin Matista tuli kyytirättäri eli kyyditsijä ja hän asui perheensä kanssa ensin Ventälän kylässä ja myöhemmin Tuuralassa.

Matin avioitumisesta kertovat kirkonkirjat (ja HisKi) seuraavaa:

28.4.1751 on vihitty Isossakyrössä renki Matti Heikinpoika Ventälästä ja naiseläjä (Qvp.) Priita Matintytär.

Olen kirjoittanut Myllärin suvusta viimeksi ilmestyneessä Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisussa 1/2007, mutta Priita-vaimon taustaa en siinä esitellyt.

Aina näet yritykset selvittää joku juttu eivät vain onnistu. Kerron kuitenkin nyt tässä, mitä sain selville.

No, siitä että Priita oli tituleerattu naiseläjäksi selviää, että hänet oli todennäköisesti käräjillä todistettu joko huoruutta tai salavuoteutta harrastaneeksi. Yleensä tällaista ei pystytty toteamaan, jollei nainen ollut näkyvästi raskaana tai saanut lapsen.

Siispä, etsin ajalta ennen naimisiinmenoa Pohjanmaan pitäjistä Priita Matintytär -nimistä naista, joka olisi saanut aviottoman lapsen.

Vuonna 1747 kymmenes maaliskuuta syntyy Orismalan Arkkolassa Heikki Heikinpojalle ja naiseläjä Priita Matintyttärelle Maria, joka kuitenkin näyttää kuolevan pienokaisena. Tuntuupa sopivalta!!!!

Ikävä kyllä, samana vuonna eli 1747 syntyy avioton lapsi myös toiselle Priita Matintyttärelle. Tämä Priita on Knuuttilassa Jaakko Iso-Palon palveluspiika, joka on saanut lapsensa isäntänsä kanssa. Heillekin syntyy 28.2 tytär Maria, joka myöskin kuolee pienokaisena.

Sopivia Priitoja on siis kaksi. Entäpä käräjäpöytäkirjat, mitä ne sanovat? No, ainakin sen, että Heikki Heikinpoika oli naimaton, mutta Iso-Palon isäntä Jaakko Matinpoika s.1699 oli naimisissa (Kaisa Jaakontytär Kaaran s.1699 kanssa). Jaakko oli Suur-Palon sukuseuran kantaisän Jaakko Jaakonpoika Suur-Palon isä. Priitan tausta ei käräjiltä selviä.

Kirjailija Englundin jäljillä

Monella sukututkijalla on tietokirjailijoiden joukossa omat ns. fanituksen kohteensa. Niin varmaan sinullakin?

Minuun puree vanhempi historia. Suosikkini on varmaankin ruotsalaishistorioitsija Peter Englund. Hänen jäljillään kuljin viikonloppuna, kun löysin Englundin kotisivun. Siellä oli mielenkiintoisia esseitä ja muita tekstejä. http://www.peterenglund.com/

Ja mikä upeinta, Peterkin bloggaa! http://peterenglund.wordpress.com/

Jos et tiedä mitään Peteristä, niin voin kertoa, että hän on kirjoittanut kirjan esim. Pultavan taistelusta 1709, kolmekymmentävuotisesta sodasta "Suuren sodan vuodet", 1650-luvun sodista Voittamattomassa. Tänä vuonna ilmestyi suomennos kirjasta Silvermasken eli Kuningatar Kristiina.

Erikoisempia etunimiä

Kun lukee henkikirjoja tai kirkonkirjoja, niin välillä aivan uuvuttaa nimien samankaltaisuus. On Mariaa ja Juhoa, Juhoa ja Mariaa, Mattia ja Liisaa, Liisaa ja Mattia.

Pienestä sitä sitten tulee iloiseksi, vaikka siitä, että jatkuvien Mattien, Erkkien, Simojen ja Juhojen putken keskeyttääkin Hieronymos tai vaikka Luukas. Kun Liisat, Aunet ja Kaisat antavat tilaa Rikitzalle tai Cecilialle "Sihlalle".

Vähän myöhemmältä ajalta, paras erikoinen nimi tähän mennessä on mieheni esiäiti Jakobiina Wilhelmiina. Mietin aina, että miksi häntä sitten oikeasti kutsuttiin. "Piinaksi"? vai Miinaksi?