torstaina, toukokuuta 17, 2007

Alppen perukirja 1888 (Jalasjärvi)

Yahoon Sukututkijat-postituslistalla keskusteltiin jälleen perukirjoista. Miten ymmärtää monasti ruotsinkielellä kirjoitettujen perukirjojen sisältö. Avuksi ehdotettiin ruotsinkielistä aiheeseen liittyvää sanastoa. Mikä on tietysti erittäin hyvä ehdotus!

Kielen lisäksi ongelmia aiheuttaa usein se, että meille nykypäivän ihmisille osa esineistä saattaa olla sellaisia, joita emme edes tunne. Minunkin täytyy myöntää, kun en ole mikään käsityöihminen, että esimerkiksi kangaspuusanasto on täysin hukassa. Mitä ovat vaikkapa "klihta" ja "häkilä"?
POHDIN on eräänlainen sihti
Kerropa, mitkä sanat sinulle ovat outoja. Esimerkki suomenkielisestä perukirjasta voisi olla Jalasjärviseen Köykkä-sukuun kuuluvan Albertiina Hakalan (o.s. Jussilan) perunkirjoitusasiakirja vuodelta 1888. Tässä linkki tavaralistaan.


(Vuonna 1888 Marraskuun 2 päivänä toimitettiin allekirjoittaneelta asianomaisten pyynnöstä kalunkirjoitus ja perinnönjako, torpan vaimon Jalasjärven Luopajärven kylästä Albertina Aapelintytär Hakalan jälkeen, joka viime elokuun 25 päivänä kuoleman kautta pois meni ja jälkeensä jätti, leskeksi puolisonsa Matti Matinpoika Hakalan ja 4 hänen kanssansa avioliitossa siitettyä lasta, nimittäin pojat: Juho (Kauppala), Matti ja Aapeli sekä tytär Maria....)

7 kommenttia:

Risto kirjoitti...

Tätyy sanoa, ettei omaisuutta kovin runsaasti ollut.Esimerkiksi rahavaroista ei ole minkäänlaista mainitaa. Se ero nykyisiin perukirjoihin on, että omaisuus luetteloidaan pikkutarkasti, mitä ei nykyään tehdä.

Riikka kirjoitti...

Itse kiinnitin huomiota siihen, ettei perukirjassa ole mainittu vihkisormuksia. Oliko niitä ollenkaan, vai olivatko ne jotain arvottomampaa metallia.

Toinen asia mihin kiinnitin huomiota, oli pellavan tuottamiseen ja kutomiseen tarvittavat työkalut. On kangaspuita, häkilää, pellavaloukkua jne.

Kolmas asia oli kirjat eli raamattu ja ne 17 vähempää kirjaa yms. Nimittäin jompikumpi, Alppen mies tai appi (molemmat olivat Matti Matinpoikia) opetti Luopajärvellä lapsia lukemaan koulussa. Perheessä siis luettiin. Mitähän nuo 17 kirjaa olivat. Senpä tietäisi...

Anonyymi kirjoitti...

Hauska esine, löytyi oman esiäitini perukirjassa vuodelta 1907 otsikon "läkki ynnä kalvaniseerattuja astioita" alla oli "paatitiinu puupohjan kanssa", aikani mietin mikä ihme se voi olla, sitten tajusin!; sehän on kylpyamme, sellainen peltipalju jossa suomalaisittain väännettynä "paatattiin". Vai meniköhän arvaus sittenkin ihan metsään?

Riikka kirjoitti...

Kylpyamme kuulostaa ihan uskottavalta !!!! Kyllä tässä aina oppii jotain uutta (tai siis vanhaa!!!).

hh kirjoitti...

Klihta ja häkilä ovat pellavan käsittelyssä tarvittavia välineitä. Oheisissa osoitteissa löytyvät videot, joissa niitä käytetään:

http://openetti.aokk.hamk.fi/mkuivalahti/SeOppi/jutut/pellava/lihtaus.wmv

http://openetti.aokk.hamk.fi/mkuivalahti/SeOppi/jutut/pellava/Hakilointi.wmv

Riikka kirjoitti...

Kiitos! On hienoa, että asia havainnollistuu!

Riitta V kirjoitti...

Vanhan sanaston tulkintaan saa loistavaa apua Toivo Vuorelan teoksesta Kansanperinteen sanakirja (543 sivua, WSOY, oma toinen painokseni on vuodelta 1981). Kirjan lopussa on myös ruotsi-suomi- ja venäjä-suomi-sanahakemistot. Kirja sisältää myös runsaasti piirroskuvia, esim. lihta ja häkilä löytyvät.

Uskoisin, että kankaan tekemiseen tarvittavat välineet olivat ennen vanhaan välttämättömyys jokaisessa talossa ja torpassa. Kangaspuilla kudottiin liinavaate- ja muutkin kankaat, matot ja ryijyt. Esim. pyyhkeet tehtiin pellavasta, jota viljeltiin itse.

Kun oltiin omavaraisia, ei rahaa juurikaan tarvittu. Meillä maalla muistellaan, että lähes ainoat ostettavat tavarat olivat kahvi ja suola vielä 1900-luvun alkupuolella.