Porvoon kirkkopalo

Kuulin aamulla, että Porvoon tuomiokirkko oli palanut viime yönä. Järkyttävää. En tiedä kummasta olisin enemmän järkyttynyt; tulella raiskatusta kirkosta vai veroprofessorin homomurhasta? Veroprofessori oli työni kautta tullut tutuksi. Kamala juttu.

Olin eilen pienellä reissulla Itä-Uudellamaalla, tosin Porvooseen emme menneet, kun siellä on käyty niin useasti. Viimeksi taisi olla marraskuussa, kun vanhemmat olivat kyläilemässä. Ehkä olisi eilenkin pitänyt, tosin kuulemma kirkon sisäosa on palosta huolimatta säilynyt hyvin.

Reitti oli sunnuntaina seuraava: Helsinki-Pernaja-Loviisa-Ruotsinpyhtää-Sipoo-Helsinki.
Pernajassa törmäsimme Mikael Agricolan syntymäpaikan muistomerkkiin. Pienessä kylässä viitta näytti kuusiaitaan ja kuusiaidan keskellä olikin rako josta oli kulku muistomerkille. Olisin halunnut käydä Pernajan kirkossa sisällä, mutta vanha kivikirkko oli kiinni. Kävelimme sitten hautausmaalla, jossa oli muutamia hautakammioita. Yksi niistä oli von Born -suvun. Siellä oli jopa Ruotsin entisen pääministerin Olof Palmen isoäiti Hanna Palme (o.s. von Born). Von Bornit ovat varmaankin Sursillin sukua - ja sitä kautta minunkin (ja aika monen muunkin) sukuani...

Loviisassa kävimme syömässä lounasta rannan kupeen suola-aittojen Saltbodan-ravintolassa. Ruotsinpyhtäällä ihailimme vanhaa ruukkialuetta. Kuulin, että vuodesta 1790 lähtien sitä oli viidenkymmenen vuoden ajan johtanut nainen Virginia af Forselles. En tiennytkään, että Ruotsinpyhtään nimi tulee siitä, että alue on kuulunut Ruotsin valtioon.

Ruotsinpyhtään kunnan kotisivut kertovat, että Turun rauhassa 1743 Venäjän ja Suomen raja siirrettiin kulkemaan Kymijoen läntisimpään haaraan. Pyhtään pitäjän Ruotsin puolelle jääneestä osasta tuli Ruotsinpyhtää.

Porvoon kirkon palosta enemmän Hesarissa.

Kuolinsyistä ja kyläkeinuista

Hollolan museon kyläkeinu 2006

Luin tänään Helsingin Sanomia ja siellä oli mielenkiintoinen juttu siitä, kuinka kuluttajaviranomaiset olivat kieltäneet Ruotsinpyhtään Tesjoella sijaitsevan kyläkeinun käytön alle 18-vuotiailta. Keinut voivat kuulemma olla varsinaisia tappovälineitä. Museovirastoltakin oli pyydetty lausunto ja viraston mukaan keinuista aiheutuneita kuolemantapauksia on rekisteröity jo 1700-luvulta.
No, eipä ole tullut tällaista kyläkeinu-kuolemaa minulla vastaan sukututkimuksissani. Onko teillä?

Yleensä aikuisissa kuolleissa vastaan tulee vain kaikenlaisia tauteja tai vanhuuden heikkoutta.

Tässä muutamia esimerkkejä esi-isistäni ja äideistäni Isonkyrön Orismalan Tromparista:

• Isäntä Elias Jaakonpoika Trompari, kuoli yskään 79-vuotiaana v.1788
• vmo Susanna Juhontytär, kuoli hengitystietulehdukseen 71-vuotiaana v.1790
• Isäntä Juho Eliaanpoika Trompari, kuoli hengitystietulehdukseen 64-vuotiaana v.1806
• vmo Maria Juhontytär, kuoli mätä- tai pilkkukuumeseen (rötfeber) 57-vuotiaana v.1809
• Isäntä Juho Juhonpoika Trompari, joko kaatumatautiin tai halvaukseen( fallandes. slag lukee kirkonkirjassa) 48-vuotiaana v.1829.
• vmo Anna Juhontytär, kuoli rintapistoksiin (håll och styng) mitä voi tulla esim keuhkokuumeesta, 64-vuotiaana s.1846.
  

• Ja sitten patrikaalista linjaani seuraten Kauhajoen Antti Kiviluoman jälkeläisiä:
  Isäntä Antti Niilonpoika Kiviluoma, kuoli 1758. Kuolinsyytä ei kirjoissa mainita, mutta Samuel Hannelius kirjoittaa muistopuheessaan seuraavaa: "Hän oli terve mies koko elämänsä, vaikka välillä oli ahdistusta rinnassa. Vuosi sitten kynttelinpäivänä hän sairasti kovaa yskäntautia ja siitävielä toipui mutta sai haavan alahuuleensa, jossa tulehdus paheni. Viime kesänä Jaakon päivänä hän sunnuntaina kirkossapalatessa putosi hevosen selästä ja sai tästä kovat pistoksetvasempaan kylkeensä, alkoi toipumaan mutta sittenheikkeni uudelleen."
• vmo Maria Tuomaantytär Kiviluoma, kuoli vanhuuden heikkouteen 90-vuotiaana v.1782.
• Yli-Halkolan isäntä Kristo Antinpoika, kuoli vanhuuden heikkouteen 68-vuotiaana v.1792.
• vmo Susannan kuolinpäivä ei ole minulla tiedossa.
• Isäntä Matti Kristonpoika Halkola, kuoli kivivaivaan (stenplåga) 70-vuotiaana v. 1825. Kivivaiva saattaa esim olla sappikivitautia.
• vmo Leena Pertintytär kuoli keuhkotautiin 51-vuotiaana 1810.
  
  

Tulipaloista

Nyt kun tuo ruma näky, eli palaneet VR:n makasiinit, osuu pakostakin silmään täältä työpaikkani ikkunasta, niin voisi miettiä tulipaloja myös sukututkimuksen näkökulmasta.

Tulipalouutisia löytää usein käräjäpöytäkirjoista, kun isännät pyytävät apua korjauksiin tai vapautuksia veroista ja maksuista. Paloapua kerättiin usein pitäjäkohtaisesti ja se oli vähän kuin nykyisten keskinäisten vakuutusyhtiöiden esiaste.
Toinen myöhempi lähde ovat toki sanomalehtiuutiset ja kylien tai pitäjien paloapuyhdistysten arkistot.

Tässä alla ruotsinkielinen uutinen vuodelta 1852 tulipalosta Tromparin tilalla (Orismala, Isokyrö). Palo oli sattunut siis 4.4.1852 klo 11 ja saanut alkunsa liiteristä. Se tuhosi päärakennuksen ja monta muuta rakennusta tilalla kuten tallin ja lampolan. Vaarana oli, että tuli olisi levinnyt tuolloin tiiviin Orismalan Peräkylän muihin taloihin. Kylähän oli tuohon aikaan tiivinä rykelmänä molemmin puolin ns. Peräkylän raittia. Raittikylä tai ryhmäkylä purkautui vasta Isonjaon täydennysjaon myötä 1900-luvun alussa (täydennysjako tehtiin Orismalassa vuonna 1913).

-------------------------

Isonkyrön Napuen kylän tuhoisa palo 15. kesäkuuta 1877
Vakuutuskorvauksia Isonkyrön paloapukomitealta hakivat ja saivat:

Killilä: Niiles Killinen
Wakkila: Kustaa Rinta-Wakkinen
Wuotila: Juha Wuotila vanhempi
Sippola: Juha Sippola
Mäki: Jaakko Mäki
Jussila: Jaakko Mäki
Jussila: Juha Jussila
Jussila: vuokraviljelijä Juha Komsi
Rautio: Kustaa Rautio
Perttula: Jaakko Perttula
Perttula: Juha Perttula
Mäkelä: Jaakko Mäkelä
Kellomestari Matti Hägglund

Kaikki hakijoista menettivät talonsa, jotkut jopa toisenkin "tuparivin". Palossa tuhoutui myös navetat, tallit, ladot, liiverit ja paljon irtaimistoa, kuten työkaluja, ajoneuvoja, huonekaluja, vaatteita ja viljaa.
Palo alkoi Killisen liiteristä iltapäivällä, jossa oli yksi "riitta" olkia. Palon alku jää epäselväksi, koska isäntä Killinen toteaa liiterin oven olleen lukossa. Hän heittää myös epäilyksen naapuritalon väen niskaan mahdollisesta vahingonteosta.
"Tulen syytä alkuun en voi ymmärtää muuta kuin jos Raution kartanon väestä joku olisi valkiaa vahvistanut, vaan ketään ei näkynyt"
Lähde: Isonkyrön paloapukomitean tutkintapöytäkirjat

"Napuen palo alkoi Killisen liiteristä perjantaina 15. kesäkuuta 1877. Kovassa myrskyssä se levisi Killisen päärakennukseen. Sieltä se levisi koko kylään, jossa talot olivat hyvin lähellä toisiaan. Palo tuhosi 11 tilan rakennuksia ja 128 ihmistä menetti kotinsa. Ihmiset eivät ehtineet hakea tavaroitaan palavista rakennuksista, joten he jäivät ilman ruokaa ja ylläkin oli vain normaalit työvaatteet."Vasabladet 48, 23.6.1877

Perimätieto kertoo, että myöhemmin Raution talon renki olisi kuolinvuoteellaan tunnustanut sytyttäneensä Napuen kylän tuhonneen tulipalon.
---------------

Isonkyrön käräjäpöytäkirja talvelta 1746 (mf ES2108) puolestaan paljastaa seuraavaa:

Isonkyrön Orismalan Laurilan vävy ja tuolloin jo isäntä Matti Simonpoika (syntyjään Laihialta) kertoo oikeudessa, että Laurilan kruununtilalla on sattunut tulipalo 30.10.1745.