Valtaalan asukit vuonna 1705

Isonkyrön Valtaalan kylässä asuttuja taloja oli vuonna 1705 viisi kappaletta.
Näitä hallitsivat:

1 1/4 manttaalin Maunukselaa Juho Mikinpoika
3/4 manttaalin Nortusta Matti Kreinpoika vaimonsa Marian kanssa
1 manttaalin Waltaria Martti Simunanpoika vaimonsa Valpurin kanssa.
3/4 manttaalin Kalliota Erkki Simunanpoika vaimonsa Petronellan kanssa
3/4 manttaalin Lakaria Tuomas Lakari vaimonsa Susannan kanssa.

Näin siis kertovat Isonkyrön henkikirjat kyseiseltä vuodelta. Monen isännän elo lienee katkennut Napuen taisteluun vuonna 1714.

Antti ja vaimon kuolema

Tuo äskeisessä postauksessani "Yksinkertaista huoruutta" esitelty mies Antti Tuomaanpoika Kuivilasta näyttää olevan jälleen Isonkyrön käräjillä syksyllä 1690. Siellä hänen pitää "edeligen befria sigs att han ej warit wållande till hans hustrus död".

Huh huh hurjaa. Että mies on ensin piian kanssa heilastellut ja sitten pitää vielä vannoa, ettei ole aiheuttanut kuolemantuottamusta omalle vaimolleen. Kuulostaa ihan skandaalilta.

Minkähän Kuivilan kylän talon isäntä tuo Antti oikein oli, pitänee tutkia.

Huomio: Lehtiön Matti vinkkasikin jo, ennen kuin ehdin edes arkistoon. Eli Antti on Ritarin isäntä Isonkyrön Kuivilan kylästä. Anttia seuraa isäntänä toinen Antti eli Antti Heikinpoika.

Yksinkertaista huoruutta

Anno 1686 d. 13,15 och 16 februarij hölt ordinarie härads wintter Tings allmogen af Stoorekyro Socken.

Eli taas ollaan käräjillä Isossakyrössä, on talvi - helmikuu vuonna 1686. Lautakunnassa istuvat Antti Matinpoika Torkko, Matti Matinpoika Töyli, Matti Vilpunpoika Topparlan kylästä, Jaakko Toppari, Knuutti Kaustinen, Simuna Kristonpoika Palonkylästä, Perttu Jaakonpoika Pikkala, Matti Ollinpoika Knuuttila, Simuna Simunanpoika Riarehdon kylästä, Tuomas Heikinpoika Reini, Lauri Laurinpoika Turppa ja Juho Erkinpoika Orismalasta.

Ensimmäinen juttu on siveysasia ja siitä kerron nyt teille. Käräjillä oli usein mehukkaimmat jutut ihan ensiksi.

Kruunun nimismies Iisak Pietarinpoika Gombse (Kumsi)
syytti naimisissa olevaa miestä Antti Tuomaanpoikaa Kuivilankylästä, että hän oli tehnyt yksinkertaista huoruutta lesken Liisa Laurintyttären kanssa, joka oli oli ollut palveluksessa hänen luonaan ja lapsen synnyttänyt kuukausi sitten. Minkä teon molemmat myöntävät ja kukaan ei pystynyt näyttämään toteen, että he olisivat muita kertoja saman synnin tehneet, joten (...) tuomitaan Antti Tuomaanpoika 80 taalerin sakkoon ja naiseläjä 40 taalerin sakkoon, sekä molemmat kärsimään kirkonrangaistuksen. Saavat vissiin raippoja.

Seuraavan jutun mukaan lempi oli leiskunut myös Palonkylässä. Sotilas Jaakko Tanelinpoika Laurolankylästä, jota oltiin rangaistu jo talvella 1684 salavuoteudesta Palonkylässä asuvan Marketta Heikintyttären kanssa, olisi nimismies Gombsen mukaan toistanut teon helluntaina, jonka vuoksi Marketta on nyt raskaana. Jaakko tämän tyystin kieltää. Mutta oikeus päättää antaa Jaakolle 20 taaleria sakkoa, naiseläjälle sakkoa tulee 10 taaleria. Ja molemmille kirkonrangaistusta. Jaakolla ei ollut rahaa, joten hän saa raippoja. Naiseläjä taas lupasi maksaa sakkorahat.

Eli summa summarum, ensimmäinen oli siis tällainen tyypillinen isäntä ja palvelija -tapaus, toiseen taas liittyi sotilas ja naimaton nainen. Sekin sitten aika tyypillinen keissi.

Yksi asia harmittaa, se, että tuli otettua kopiot vain käräjäpöytäkirjasta. Tässä siis:

"Kun tutkit jonkun tietyn vuoden käräjiä, niin pistä ylös tai kopioi myös kyseisen vuoden henkikirjat. Näin pysyt paremmin kärryillä, keitä käräjillä esiintyvät henkilöt ovat."

Joku Olli ja joku Perttu, Isostakyröstä kumminkin

Harmittelen arkistossa, että Isonkyrön vuoden 1689 käräjistä ei saa mikrofilmillä selvää. Taas se joku kuparinoksidaatiojuttu eli sivut ovat tummuneet reagoidessaan ilman hapen kanssa.

Sieltä täältä erotan jotain. Näen, että Matti Jaakonpoika Hevonkoskelta on ilmiantanut naapurinsa Jaakko Laurinpojan jostakin, mutta en tiedä mistä.

Alempana sivulla sotilas Jaakko Iisakinpoika on jotenkin kytköksissä piika Valpuri Heikintyttäreen Valtaalassa. Jaakon tai Valpurin isännän nimi on Juho. Jassoo.

Sivulla 191 Joku Yrjänä tunnustaa, että on ollut Matti Vittingillä töissä. Matti on jonkun Pertun naapuri.

Olisikohan tuo Perttu muuten Perttu Matinpoika Nalli, josta Matti Lehtiö kirjoittaa Orisbergin rautaruukista tekemässään historiassa "Työ ja sen tekijät - Orisbergin rautaruukin 100 ensimmäistä vuotta".
Aika hieno teos muuten, myös sukututkimuskäyttöön! Ostin itse sen niiltä Seinäjoen sukumessuilta. Se on 64 sivua. Olen kuullut, että sitä saa tilata hintaan 12 euroa plus postikulut Sinikka Virkkuselta (sähköposti: vihasi miukumauku luukku piste com).

Lehtiön mukaan ruukki palkkasi ensimmäisiksi työntekijöikseen juuri Pertun ja Matin. Vittinki olisi ollut kaivoksen päällikkö.

Sofia Pertuntytär Hevonkoskelta on tehnyt testamentin Juho Franssinpojalle.

Siis on jotenkin lohduntonta tuijottaa mikrofilmillä valkoiseksi palaneita sivuja. Varsinkin kun tietää, että todellisuudessa niistä voisi siltikin saada jotain selvää. Mutta eivät siellä Kansallisarkistossa päästä kuitenkaan katsomaan orginaaleja. Nämä tämmöiset huonot mikrofilmiversiot (siis joissa alkuperäinen pöytäkirja on jonkinlaisessa lukukunnossa) pitäisi ehdottomasti korvata digikuvatiedostoilla. Kuten vaikka tämä mikrofilmi vuoden 1689 käräjäpöytäkirjoista, jossa on koko Etelä-Pohjanmaan eri käräjät yhtä suttua vaan.

Sivulla 204 Yrjänä Tuomaanpoika Pollarilla on anomus, joka liittyy verotalon 1/4 manttaaliin.

Sivulla 209 nähdään, että Matti Vakkisen leski elää, mutta on åldenstund. Äsh, miten sen nyt suomentaa - iäkäs, ehkä?

Seuraavalla sivulla ovat riitelemässä puolestaan Olli Yrjänänpoika Orismalasta ja isäntä Eskeli Jaakonpoika Mononen (samasta kylästä). Mutta enpä tiedä mistä asiasta. Eskeli on usein käräjillä...