Hienoja herroja

Vaikka sitä kuinka lukee maaseutupitäjän käräjiä, niin kyllä niitä hienoja herroja pukkaa.
Syyskäräjillä 1693 Isossakyrössä Rector Scholae i Wasa eli Vaasan triviaalikoulun rehtori, maisteri Georgius Aenelius sai ensimmäisen lainhuudon anoppinsa tilaan Isossakyrössä jota Pakkalaksi sanotaan.

Georgius oli syntyjään vaasalainen ja naimisissa
Katariina Kristianintytär Backmanin kanssa. Enemmän tietoa heistä löytää vaikka Backman sukuseuran sivuilta.
Joka tapauksessa appi oli Vaasan pormestari Kristian Backman ja anoppi hänen vaimonsa Ingrid Rothovius.

Arkistointiongelma ja ylioppilas Leerman

Sukututkimuspäivää!
Mitäs jos vaikka kertoisin kaiken mitä tein tänään noin sukututkimukseen liittyen.

Aamulla: Lähdin töihin ja metrossa silmäilin viikonloppuna ilmaiseksi saamaani Sukuviesti-lehteä. Se oli tosin vuodelta 2004, mutta ei se haittaa. Uusi minulle. Tykkäsin erityisesti vieraskynäpalstasta. Siellä naiskirjoittaja muistutti, kuinka tärkeää on kertoa lapsille sukutarinoita.

Päivällä:
Mainitsin työtoverille Vantaan "Kuulutko sukuuni" -tapahtumasta. Kerroin kuinka olin jutellut monen sukututkijan kanssa kotiarkistoinnin ongelmista. Esimerkiksi vanhempi herra A kertoi, että on pienempään asuntoon muuttaessaan joutunut siirtämään sukututkimusarkistojaan vaimonsa sängyn alle - kun eivät ne muuallekaan mahdu. Hän on niitä, jotka eivät ole siirtyneet sähköiseen tallentamiseen.

Rouva S puolestaan kertoi, että ei edes halua muuttaa suuresta lukaalistaan pienempään asuntoon, koska on niin mukavaa, että sukumateriaalillekin on tilaa.

Itselläni on kaappiongelma - yksi vaatekaapeistani on täynnä kaikenlaista matskua - A4-pinkkoja, kopioituja käräjäpöytäkirjoja, sukumonisteita, kierrevihkoja täynnä huonoa harakanvarvaskäsialaa, sukututkimuslehtiä, valokuvia hautapaaseista ja ammoin kuolleista sukulaisista. Voisi ehkä olla parempikin tapa säilyttää sitä kaikkea, tai ehkä ainakin organisoidumpi. Tässä saattaa lähiaikoina olla edessä jonkinlainen saneeraus.

Mietin, kun puhuin messuilla herra L:n kanssa siitä, kuinka epävarmaa sukutietojen säilyttäminen ja pitäminen sähköisessä muodossa oikein on. Kuka tuon käyttämäni sukututkimusohjelman saa enää auki 10 tai 20 vuoden kuluttua? Paperi taitaa olla edelleen ylivertainen tallennusmuoto. Siksi esimerkiksi sukukirjojakaan ei kannata julkaista pelkästään cd:nä.

Alkuillalla: Kävin kansallisarkistossa ja selvisi viimein, mitä numerosarja VA4954 tarkoittaa. Voudintilejähän ne. Kiitos päivystäjälle. Tutkin filmiä ES 2084. Sivulla 504 fullmäktiga studiosus Ericus Leerman valitti Kaarina Sifferintyttärestä Orismalan kylästä Isossakyrössä. Kaarina oli ollut ylioppilas Erkin langolla kappalainen Jacob Peldanilla palveluksessa, mutta oli ottanut ja lähtenyt Petri Pauli tideninä.(mikähän tuo Pietari Paavalin aika oikein oli vuodesta?) Kappalainen oli siitä nyreissään, ja Kaarina oli selittänyt, että hän oli mennyt naimisiin ja siksi keskeyttänyt työnteon.

Katsoin nyt Helsingin yliopiston matrikkelista, kyllä se Erkki siellä oli. Näin hänestä sanotaan:

"1686/87 Erik Leerman Ericus Laurentii, Pemarensis 3354.
Vht: Halikon kappalainen Lars Leerman 1386 (yo 1659/60, † 1673) ja Katarina Pihl tämän 1. avioliitossa (pso 2:o Paimion kirkkoherra Henrik Florinus, † 1705). Ylioppilas Turussa 1686/87 Leerman Eric Pemarens _ 170. — Henkikirjoitettu sotatuomarina Turun Kirkkokorttelissa 1704. Mainitaan asianajajana Vaasassa 1708. Tituloitu ylioppilaaksi vielä 1712 (Kolehmainen 1995). Hovilakeija. † sotavankina Kazanissa.
Pso: 1708 Malin Eggers.
Lanko(?): ylioppilas Henrik Eggers 3488 (yo 1688)"

Jotenkin minulle tuli sellainen käsitys, että studiosus Leerman oli noihin aikoihin (eli helmikuussa 1693) asunut Isossakyrössä. Olisiko asunut jossain virkatalossa vai Orisbergin ruukilla? Hänestä näyttää olevan muutakin juttua Isonkyrön käräjillä. Ja ylioppilas pääsi muuten rikkaisiin naimisiin. Vaimon isä lienee ollut rykmentinvälskäri, sittemmin vaasalainen kauppias ja raatimies Henrik Eggers (kotoisin Holsteinista, † 1702) ja äiti mahtavaa skottisukua Katarina Williamsdotter Ross.

Myöhään illalla: kirjoitin vastauksen yhteen postituslistakysymykseen ja vaihteeksi päivitin tätäkin blogia.

Yhteisön kaipuu

On taas se aika vuodesta, jolloin sukututkijoilla ja kaikilla suvuista kiinnostuneilla on mahdollisuus harjoittaa yhteisöllisyyttä.

En voi väittää, ettenkö minäkin aina välillä tuntisi sellaista yhteisön kaipuuta.

Minusta esimerkiksi joku pieni vanhojen käsialojen piiri olisi optimaalisin omassa tilanteessani, mutta kun sellaista ei ole kätevästi saatavilla, niin tämä internetin virtuaalinen yhteisö eri muodoissaan (kotisivuineen, sähköposteineen, postituslistoineen jne) saa luvan olla erinomainen korvike.

Nyt on voi kuitenkin tavata monta sukututkijaa kasvotusten eli puhun Vantaan Seudun Sukututkijoiden järjestämästä Kuulutko Sukuuni -tapahtumasta, joka pidetään puolentoista viikon kuluttua eli 15-16.10 aamu kymmenestä alkaen ja (yllätys yllätys) Vantaalla, tällä kertaa tosin Myyrmäessä. Tapahtumasta lisätietoa tältä nettisivulta. Näyttelyosastoja on varattu tähän mennessä 60 ja molempina päivinä kuullaan kolme luentoesitystä. Lauantaina esimerkiksi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio puhuu tietosuojasäädösten vaikutuksista sukututkimukseen ja toimittaja Eila Lahti-Argutina kertoo Venäjän suomalaisten kohtaloista asiakirjoissa. Sunnuntaina mm. maistraatin päällikkö Kari Ranta kertoo maistraattien palveluista sukututkijoille.

Väkeä tässä tapahtumassa on yleensä käynyt kolmisentuhatta. Itse lupasin mennä tällä kertaa muuksikin kuin vain yleisöksi.

Aavistus

Olen miettinyt, että mikä merkitys aavistuksella on sukututkimuksellisten löytöjen tekemisessä. Kuinka monta kertaa sitä on aluksi vain sellainen tunne, että tämä sukulaissuussuhde voisi mennäkin näin - ihan ilman mitään todisteita.

Mistä se aavistus sitten oikein tulee...
Ehkä se on jokin häilyvä rajalinja siinä, milloin erilaisista lähteistä aikojen saatossa pieniin sukututkija-aivoihin koottu tietomassa alkaa poimia kaaoksesta rakenteita ja yhdentekevistä sattumista muodostuu malleja.