Salattua lempeä Ylistaron Heikkolassa

Käräjäpöytäkirja vuodelta 1730 syksyltä Isostakyröstä paljastaa, että Heikkolan Kokin talossa epäiltiin luvatonta kanssakäymistä.
Marketta Samulintytär Heikkolasta olisi ollut salavuoteudessa naimattoman Matti Erkinpojan kanssa. Molemmat olivat olleet Matti Kokilla palveluksessa. Käräjäpöytäkirjasta selviää, että Matti Erkinpoika oli kotoisin Kuortaneen Sysilammen talosta.

1729 syyskäräjillä on puolestaan juttu siitä, kuinka leskivaimo Maria Jaakontytär Isonkyrön Perälänkylästä oli ollut lihallisessa kosketuksessa vieraan miehen kanssa. Tämä vieras mies oli Pauli Heikinpoika, kotoisin Iisalmen seurakunnasta Onkivedeltä. Suuri ongelma tässä oli se, että Paulilla oli kotonaan elossa oleva vaimo, Maria Juhontytär.

Rakkaus syntyi 1734

Eilinen Nainen Historiassa -seminaari Isossakyrössä oli varsin mielenkiintoinen. Yleisöäkin oli kovasta pakkasesta huolimatta tullut paikalle lähes satakunta.

FT, dosentti Anneli Mäkelä-Alitalon mukaan naisen ja miehen rakkaus Ruotsi-Suomessa syntyikin vasta vuonna 1734. Tuolloin nimittäin laki määritteli yhteiskunnan perustaksi miehen ja naisen välisen parisuhteen. Avioliitto ei ollut enää sukujen välistä kauppaa, vaan myös vaimo sanoi "tahdon". Ydinperheelle haluttiin yhteinen sukunimikin, joten vaimon suvun nimi katosi "Vaimo seuraa miehensä tilaa ja säätyä."

Markku Pihlajaniemi kertoi naisista käräjillä 1600- ja 1700-luvuilla ja höysti esitystään lukuisilla esimerkeillä Etelä-Pohjanmaan eri pitäjien käräjäpöytäkirjoista.
Yleisö näytti olevan eniten kiinnostunut noitien polttamisesta roviolla. "Tapettiinko ne ensin, vai poltettiinko elävinä?"
Itselleni oli uutta se, että koreudesta todellakin rangaistiin. Silkkiliinan pitämisestä saattoi joutua vankilaan kahdeksaksi päiväksi.

Oheisessa kuvassa Anneli Mäkelä-Alitalo pitämässä esitystä "Nykynaisen roolien synty 1800- ja 1900-luvuilla" Isonkyrön koulukeskuksessa 21.1.2006

Turhaa työtä?

... Niin, onko se sitä?
Sukututkimuksessa käy usein niin, että huomaa tehneensä jotain sellaista, mitä joku muukin on jo tehnyt. Esiinkaivetut sukulaiset löytyvätkin jostain sukukirjasta. Löydetty käräjäjuttu onkin kerrottu jo 30-luvulla kirjoitetussa pitäjänhistoriassa.

Minusta sukututkimuksessa ei oikeastaan voi tehdä turhaa työtä. Etsiminen on hauskinta, ei lopputulos. En minä ainakaan saa ilonväristyksiä mistään valmiista nimilistoista - olivat ne sitten omia tai jonkun toisen. On mielenkiintoisempaa tavata käräjäjuttuja arkiston hämärissä mikrofilmiltä kuin lukea niitä jostain kirjasta.
Sitäpaitsi, eihän sukututkimus ylipäätään ole työtä. Ainakaan tällaiselle amatöörille ("amator" on siis latinaa ja tarkoittaa rakastavaa). Se on tarkasti varjeltua vapaa-aikaa. Rauhoitettu hetki.
-----------------------------

Mietiskely sikseen, tässä osapuilleen käännettynä palanen lauantain arkistosessiosta. Olen menossa ensi lauantaina Naishistoria -seminaariin Isoonkyröön, joten käräjäpala kertoo tällä kertaa naisen arjesta ja on Isonkyrön talvikäräjiltä 1724.

"Naiseläjä Maria Eliaantytär Palhojaisista vaatii Matti Varolta elatusta hänen kanssaan laitetusta lapsesta, joka vielä elää. Varo suostuu hoitamaan osansa elatuksesta. Käräjäoikeuden mukaan Varon on kahden vuoden aikana annettava vuosittain 12 taaleria lapsen elatukseen"

Varon lehtolapsi Antti Matinpoika oli syntynyt 29.11.1723. Hän ei elänyt kovin pitkään, vaan kuoli hieman yli 9 kuukauden ikäisenä 1.9.1724. Avioton lapsi ei ollut Maria Eliaantyttären ensimmäinen. Vuonna 1721 syntyi Bathseba venäläisen luutnantin Ivan Popowin kanssa.

Varolle lapsi tuli varmaankin ikävään aikaan. Olihan hän juuri mennyt naimisiin Turppalan tyttären Liisa Matintyttären kanssa. Häitä oli vietetty 26.5.1723.

Mitenkähän nuorikko oli asiaan reagoinut? Eivät he ainakaan eronneet, mikä nykyään kai olisi hyvin yleinen ratkaisu. Sen sijaan pariskunnan ensimmäinen lapsi, isänsä kaima Matti, syntyi 4.8.1724.

Pohjanmaan vierailulla

Olen ollut koko viikonlopun Etelä-Pohjanmaalla. Sukututkimus on siis ollut vähemmällä, mutta jonkinlaisia herätyksiä on hyvä aina välillä saada. Niiden kuolleiden sukulaisten pohtimisen sijasta on vaihteeksi kiva nähdä eläviä.

Kävin isotädilläni Helvillä Ilmajoella ja hän patisteli minua ottamaan selvää pikkuserkuistaan ja sokeriserkuistaan. Pitääpä tehdä niin, mutta se vaatii kyllä sitten reissua (ainakin) Jalasjärvelle kirkkoherran virastoon. Suku on lähtöisin Luopajärvenkylästä ja levinnyt sitten ympäristökuntiin.

Kirjoitin PohjalaisSuvut -postituslistallekin, kun joku kyseli Luopajärvestä, että isoisäni nuorena poikana (20-luvulla) souteli siellä veneellä. Järvi kuivattiin myöhemmin ja nyt siellä on enää viljava laakso jäljellä.

Helvi-täti kertoi, että tekevät Jalasjärvellä Kohtamäen suvusta kirjaa. Mielenkiintoista. Yli-Kohtamäestä vai Kohtamäestä, sitä en tiedä. Me olemme näitä Yli-Kohtamäkiä, joissa esi-isä oli kotoisin Pirkkalan Villilästä.

"Torppari Juho Mikonpoika Kiviniemi muutti 11.4.1813 Virroilta Jalasjärvelle Kohtamäen isäntäväeksi. Juho Kiviniemi oli syntynyt 20.3.1782 Villilässä, Pirkkalassa. Virroilta muuttaessa hänellä oli vaimo ja kolme lasta."

Täällä Ilmajoella oli muuten aika hieno auringonlasku eilen (ja tänäänkin). Kuva ylhäällä on otettu Röyskölänkylässä, Ilmajoki 7.1.2006.