Blogini ulkonäköuudistuksesta

Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta tässä jokin aika sitten uudistin blogini ulkonäköä.
Nyt voikin sitten arvostella, antaa risuja ja ruusuja tai mitä tahansa toiveita alla olevaan kommenttilaatikkoon "kommenttia".

Niin, mutta tosiaan, halusin selittää mitä uutta olen tänne blogiin tuonut.

Eli tuossa oikealla on sivupalkki.

• Ensimmäisenä ylhäällä on linkki ENGLANNINkieliselle blogilleni, joka vähempi käsittelee sukututkimusta. Ehkä joskus jotain. Enempi kaikkea muuta.
  


• Sitten on HAE -osio. Se ei olekaan mikä tahansa haku, vaan google-haku, joka on optimoitu suomalaista sukututkijaa varten. Kokeile ihmeessä ja kerro minulle, jos et löydä etsimästäsiaiheesta mitään. Sitten parannetaan hakua!!
  


• Sitten on PROFIILI, ei jotakin pikkuisen minusta. Ainakin valokuva.
  


• LINKKILISTA seuraavaksi.
  


• KOLME muuta sukututkimusblogia, jotka olen netistä löytänyt. Jos sinulla on sukututkimusta käsittelevä blogi - olet tervetullut joukkoon. Sydämellisesti.
  


• Tämän jälkeen tulee ehkä aika hyvä uutuus eli VIERASKIRJA.
  


• On myös ARKISTO, josta voi etsiä tekstejäni eri kuukausilta.
  


• Uusi juttu on KATEGORIAT, eli olen luokitellut kirjoittamani jutunpätkät. Olen esimerkiksi listannut tekstissä vilahtavat kylät ja pitäjät, sukuja en niinkään. Ja olen merkinnyt, jos aihe käsittelee esimerkiksi käräjäpöytäkirjoja tai vaikkapa eläimiä. Kun painaa oikealla palkissa Kategoriat -osion alta jotan tällaista asiasanaa, niin sitten saa esiin kaikki jutut, joissa tämä kylä esiintyy tai jota tämä asiasana kuvailee.
  


• Sitten viimeiseksi sivupalkissa ovat laskuri, hakukone tähän blogiin ja Technoratin linkityssivu.

Entäpä mitä sukututkimuksellista olen viime päivinä tehnyt. No, en kauheasti mitään. Kannustin ystävääni ottamaan selvää isoisovanhemmistaan (sukunimeltään Koski ja alkuperäpaikka Etelä-Pohjanmaa), jos hengenheimolaisuutemme lisäksi olisimme myös sukulaisia.
Luin talven 1667 käräjäpöytäkirjoja Isostakyröstä: Jaakko Jobbelmanin vaimo Marina Yrjänäntytär myönsi olevansa olevansa laskun mukaan velkaa Lauri Jaakonpojalle Vaasassa 17 kuparitaaleria ja 4 äyriä. Ja se velka otettiin hänen omaisuudestaan. Samaten Laurille oli velkaa Pietari Martinpoika Ikolasta: 7 taaleria ja 24 äyriä.
Olisikohan Lauri Jaakonpoika (Lars Jacobsson) sitten joku vaasalaiskauppias....

Muistelun tueksi

Luin lehdestä, että joku oli kehittänyt hautajaisiin muistelukirjan. Vähän samantyylisen kun vauvoille, mutta ensiaskeleiden sijaan kirjaan olisi merkitty koko elämä.

Kun näitä hautajaisia on ollut, niin olen miettinyt jotain samanlaista. Että se olisi ollut kiva, joku valokuva-albumi edes koottuna. Ollaanko niin tapojen orjia, on vain se pöytä jossa on ne kaksi kynttilää ja yksi valokuva. Arvokasta ja pidättyväistä.

Elävillehän muistelukirjoja on myös tehty. Ja sukututkijoille ne voisivat olla mielestäni hyvä työkalu.

On Kai Linnilän Isovanhempien kirjaa ja Johanna Jokipaltion Elämäni tarina (sekä sinkkuversio Oman elämäni tarina) ja varmaan myös muitakin. Näitä voi mielestäni käyttää hyvänä muistinvirkisteenä ja apuna vanhoja sukulaistätejä ja -setiä haastatellessa.

Ja voihan sitä tosiaan kirjoittaa myös omasta elämästään. Itse kävin New York Cityssä ollessani Lower East Sidella paikallisessa vuokralaismuseossa.

Ostin sieltä Elämäkertalaatikon eli The Autobiography Boxin. Nimensä mukaisesti se on "A step-by-step Kit for examining the Life worth Living". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tämä on vielä yksi askel eteenpäin noista täytettävistä kirjoista. Laatikossa on näet kirjan lisäksi kortit.

Kortit houkuttelevat muistelemaan:

"Muistuttaako joku tietty musiikkikappale sinua jostain tietystä ajankohdasta tai paikasta elämässäsi?"

Tai muuttamaan rakennetta:

"Järjestä tapahtumat aikajärjestyksen sijasta teemoihin"

Tai miettimään jotain ihan uutta:

"Oletko jättänyt elämäkerrastasi jotain pois, koska ajattelit että se on liian ilmeistä tai tylsää"

Miesten maailma

Kävin viime viikolla sota-arkistossa. Ekaa kertaa.

Aluksi en meinannut edes löytää koko arkistoa. Seikkailin hyytävässä vesisateessa Sompasaaressa toimistotalojen ja lihatukkujen katveessa. Soitin lopulta asiakaspalveluun. "Olen nyt oikealla kadulla, mutta missä se talo on?"

Kuulemma viistosti Tilastokeskusta vastapäätä. En voi erehtyä, kun oven vieressä on tykki(!). No olikin kyllä.

Arkistossa sain eteeni tilaamani isoisän kantakortin. Siihen oli merkitty häneen liittyvät tiedot talvi- ja jatkosodan ajalta. Mielenkiintoista, mutta:

Armeijalyhenteitä. APUA...

"Mitä tämä KTR 10 tarkoittaa", kysyin.

Kenttätykistörykmenttiähän se.

Isoisä oli ollut talvi- ja jatkosodan aikana ns. Aallon patteristossa. Sitä johti majuri P.G. Aalto. Talvisota oli vietetty Kiviniemessä ryssää tykillä torjuten ja jatkosota Kannaksen eri taisteluissa.
Viikonloppuna sotilaallinen teema jatkoi. Isäni oli ottanut esiin isoisäni armeijassa kuvaaman valokuva-albumin.
Skannasin kuvia ja niistä tulikin heti ihan toisenlainen olomuoto esiin. Kuvat kun olivat alkujaan varsin pienikokoisia.

Tunne oli ihan erilainen, kun ne näki koko tietokoneen ruudun kokoisina. Oli miehiä korsussa, tykin jyskettä ja viholliselta pilattuja rautatiekiskoja.

Vielä sota-arkistosta. Luulen että rohkaistun sinne vielä toisellekin retkelle, vaikka olinkin pihalla kuin lumiukko. Sieltä löytyy tietoa autonomian ajan sotilaista sekä myös toisen isoisäni sodasta eli vapaussodasta. Hänkin oli tykistössä - Karjalan armeijan tykistössä. Se, että miten eteläpohjalainen talonisäntä sinne joutui, onkin jo aivan toinen juttu.

Savolaisia 1620-luvun Isossakyrössä

Pieni huomio vain. Itsellinen Pertti Savolainen näyttää asuvan vuonna 1626 Pyhäkoskella (Olisko se Topparlaa nykyisessä Ylistarossa?) ja 1627 Matti Savolainen asuu Isonkyrön Orismalan Mieltyssä. Eri asia sitten on, että mitä noina aikoina savolaisella tarkoitettiin.

Kuvasta vielä sen verran, että ylimpänä näyttää olevan Birgitta huuskona (itsellisvaimo), sitten Birgitta knechts hustru (sotilaanvaimo), Silmä tai Silmu Gertrud h.k. (huuskona), Bertil Sawolainen, Erik (tuntematon sana) far ja sitten joku Tuomas. Voi mennä kyllä nämä tulkinnat ihan metsäänkin.

Olen kyllä tänään tehnyt vähän muutakin sukututkimuksellista. Tapasin siellä Utahin syrjäkylillä Clear Creekissä yhden mukavan eteläpohjalaissukuisen naisen Lilyn eli pohojalaisittain Lilijan. Lupasin löytää hänelle isoisän vanhempien vanhemmat ja sisarukset. Näin myös kävi. Sellaisia nimiä löytyi kuin Erkkilä, Tikkuri, Alakarhu, Pöntinen, Karhu, Ritari ja Knaapi. Ehkä Lilja onkin jonkun tämänkin blogin lukijan sukulainen?

Liljan esi-isiä ovat esim.
30.11.1797 Lapualla syntynyt Juho, jonka vanhemmat ovat talonvävy Matti Matinpoika Pöntinen ja Maria Matintytär. Juha muuttaa myöhemmin Tikkurin torppaan Isoonkyröön, sitä ennen hän ehtii olla Lapuan Alakarhussa torpparina.

1.6.1832 Isossakyrössä syntynyt Juho, joka on Lehmäjoen Karhun vanhanisännän Tuomas Erkinpojan ja vaimonsa Liisa Eliaantyttären lapsi.

Isonvihan seurauksia

Palaan taas jälleen kerran Isonkyrön Orismalan Trompariin. Isoviha 1714-1721 jätti jälkensä tilaan. Isäntä Simuna Simunanpoika Trompari menehtyi Napuen taistelussa ja hänen poikansa jäi vihollisen vangiksi. Leskivaimo Maria Krekintytär (vihitty Laihialla 1698 Simon Trompari ja Maria Jåki) yritti saada kruununtilaa pidetyksi itsellään, mutta turhaan. Simunan sisar Aune Simunantytärkin yritti tilaa itselleen uuden miehensä Samuelin kanssa, sekään ei onnistunut.

Uusiksi asukkaiksi isonvihan jälkeen tulivat Yrjänä Matinpoika ja vaimonsa Kaisa Matintytär. Heilläkään ei ollut helppoa. Yrjänä anoi sodan runtelemalle tilalle viiden vuoden verovapautta.
Käräjäpöytäkirjan mukaan tilan kaikki rakennukset olivat palaneet. Yrjänä oli rakentanut uuden lampolan, saunan, ladon ja puuliiverin. Kuusi tynnyrinalaa peltoa oli heikolla viljelyksellä ja kaksi tynnyrinalaa oli niittynä. Yrjänän mukaan ojat olivat romahtaneet ja muut niityt metsittyneet. Kylällä ei ollut metsää, mutta kylläkin välttämättömimmät laitumet. Isäntä Yrjänällä oli 1/7 osaa myllystä, 5 nautaa - suurempia ja pienempiä, sekä 7 lammasta.


Yrjänän lapsiakin kuoli pieninä, 1718 tytär, 1720 poika, 1723 Iisakki tai Israel ja tytär Priita. Vanhin tytär Sofia sentään eli aikuiseksi ja meni naimisiin Antti-nimisen miehen kanssa Laihialle. Sen sijaan 3.10.1725 syntyneestä Kaisa Yrjänäntyttärestä ei ole mitään tietoa. Yrjänän vaimo Kaisa kuoli 1740.

Vapaavuosista huolimatta Yrjänä ei saanut taloa pidetyksi pystyssä. Hän joutui luopumaan isännyydestään vuonna 1733 Ylistarosta tulleelle Elias Jaakonpoika Asulle. Elias onnistui Tromparin isäntänä Yrjänää paremmin ja sai viimein 1760-luvulla lunastettua talon takaisin perintötilaksi.