Sukututkimus

Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta tässä jokin aika sitten uudistin blogini ulkonäköä. Nyt voikin sitten arvostella, antaa risuja ja ruusuja tai mitä tahansa toiveita alla olevaan kommenttilaatikkoon "kommenttia". Niin, mutta tosiaan, halusin selittää mitä uutta olen tänne blogiin tuonut. Eli tuossa oikealla on sivupalkki. Ensimmäisenä ylhäällä on linkki ENGLANNINkieliselle blogilleni , joka vähempi käsittelee sukututkimusta. Ehkä joskus jotain. Enempi kaikkea muuta. Sitten on HAE -osio . Se ei olekaan mikä tahansa haku, vaan google-haku, joka on optimoitu suomalaista sukututkijaa varten. Kokeile ihmeessä ja kerro minulle, jos et löydä etsimästäsiaiheesta mitään. Sitten parannetaan hakua!! Sitten on PROFIILI , ei jotakin pikkuisen minusta. Ainakin valokuva. LINKKILISTA seuraavaksi. KOLME muuta sukututkimusblogia , jotka olen netistä löytänyt. Jos sinulla on sukututkimusta käsittelevä blogi - olet tervetullut joukkoon. Sydämellisesti. Tämän jälkeen tulee ehkä aika hyvä uut...

Luin lehdestä, että joku oli kehittänyt hautajaisiin muistelukirjan. Vähän samantyylisen kun vauvoille, mutta ensiaskeleiden sijaan kirjaan olisi merkitty koko elämä. Kun näitä hautajaisia on ollut, niin olen miettinyt jotain samanlaista. Että se olis i ollut kiva, joku valokuva-albumi edes koottuna. Ollaanko niin tapojen orjia, on vain se pöytä jossa on ne kaksi kynttilää ja yksi valokuva. Arvokasta ja pidättyväistä. Elävillehän muistelukirjoja on myös tehty. Ja sukututkijoille ne voisivat olla mielestäni hyvä työkalu. On Kai Linnilän Isovanhempien kirjaa ja Johanna Jokipaltion Elämäni tarina (sekä sinkkuversio Oman elämäni tarina) ja varmaan myös muitakin. Näitä voi mielestäni käyttää hyvänä muistinvirkisteenä ja apuna vanhoja sukulaistätejä ja -setiä haastatellessa. Ja voihan sitä tosiaan kirjoittaa myös omasta elämästään. Itse kävin New York Cityssä ollessani Lower East Sidella paikallisessa vuokralaismuseossa. Ostin sieltä Elämäkertalaatikon eli The Autobiography Boxin. Nimensä m...

Kävin viime viikolla sota-arkistossa . Ekaa kertaa. Aluksi en meinannut edes löytää koko arkistoa. Seikkailin hyytävässä vesisateessa Sompasaaressa toimistotalojen ja lihatukkujen katveessa. Soitin lopulta asiakaspalveluun. "Olen nyt oikealla kadulla, mutta missä se talo on?" Kuulemma viistosti Tilastokeskusta vastapäätä. En voi erehtyä, kun oven vieressä on tykki(!). No olikin kyllä. Arkistossa sain eteeni tilaamani isoisän kantakortin . Siihen oli merkitty häneen liittyvät tiedot talvi- ja jatkosodan ajalta. Mielenkiintoista, mutta: Armeijalyhenteitä. APUA... "Mitä tämä KTR 10 tarkoittaa", kysyin. Kenttätykistörykmenttiähän se. Isoisä oli ollut talvi- ja jatkosodan aikana ns. Aallon patteristossa . Sitä johti majuri P.G. Aalto . Talvisota oli vietetty Kiviniemessä ryssää tykillä torjuten ja jatkosota Kannaksen eri taisteluissa. Viikonloppuna sotilaallinen teema jatkoi. Isäni oli ottanut esiin isoisäni armeijassa kuvaaman valokuva-albumin. Skannasin kuvia ja niist...

Pieni huomio vain. Itsellinen Pertti Savolainen näyttää asuvan vuonna 1626 Pyhäkoskella (Olisko se Topparlaa nykyisessä Ylistarossa?) ja 1627 Matti Savolainen asuu Isonkyrön Orismalan Mieltyssä. Eri asia sitten on, että mitä noina aikoina savolaisella tarkoitettiin. Kuvasta vielä sen verran, että ylimpänä näyttää olevan Birgitta huuskona (itsellisvaimo), sitten Birgitta knechts hustru (sotilaanvaimo), Silmä tai Silmu Gertrud h.k. (huuskona), Bertil Sawolainen, Erik (tuntematon sana) far ja sitten joku Tuomas. Voi mennä kyllä nämä tulkinnat ihan metsäänkin. Olen kyllä tänään tehnyt vähän muutakin sukututkimuksellista. Tapasin siellä Utahin syrjäkylillä Clear Creekissä yhden mukavan eteläpohjalaissukuisen naisen Lilyn eli pohojalaisittain Lilijan. Lupasin löytää hänelle isoisän vanhempien vanhemmat ja sisarukset. Näin myös kävi. Sellaisia nimiä löytyi kuin Erkkilä, Tikkuri, Alakarhu, Pöntinen, Karhu, Ritari ja Knaapi. Ehkä Lilja onkin jonkun tämänkin blogin lukijan sukulainen? Liljan e...

Palaan taas jälleen kerran Isonkyrön Orismalan Trompariin. Isoviha 1714-1721 jätti jälkensä tilaan. Isäntä Simuna Simunanpoika Trompari menehtyi Napuen taistelussa ja hänen poikansa jäi vihollisen vangiksi. Leskivaimo Maria Krekintytär (vihitty Laihialla 1698 Simon Trompari ja Maria Jåki) yritti saada kruununtilaa pidetyksi itsellään, mutta turhaan. Simunan sisar Aune Simunantytärkin yritti tilaa itselleen uuden miehensä Samuelin kanssa, sekään ei onnistunut. Uusiksi asukkaiksi isonvihan jälkeen tulivat Yrjänä Matinpoika ja vaimonsa Kaisa Matintytär. Heilläkään ei ollut helppoa. Yrjänä anoi sodan runtelemalle tilalle viiden vuoden verovapautta. Käräjäpöytäkirjan mukaan tilan kaikki rakennukset olivat palaneet. Yrjänä oli rakentanut uuden lampolan, saunan, ladon ja puuliiverin. Kuusi tynnyrinalaa peltoa oli heikolla viljelyksellä ja kaksi tynnyrinalaa oli niittynä. Yrjänän mukaan ojat olivat romahtaneet ja muut niityt metsittyneet. Kylällä ei ollut metsää, mutta kylläkin välttämättömimm...