torstaina, kesäkuuta 30, 2005

Matkailu avartaa

Olen pitänyt pari viikkoa taukoa sukututkimuksesta. Olin kesälomamatkalla aurinkoisessa ja kovin helteisessä Provencessa. Kiersimme autolla eteläisen Ranskan kaupunkeja ja ihastelimme vanhoja linnoja, luostareita ja kirkkoja sekä tietysti maaseudun viehättäviä pikkukyliä.

Matkamuistoksi ostin varsin kiinnostavan pienen kirjasen: "Genealogy of the Kings of France and their wives", eli Ranskan kuninkaiden ja heidän vaimojensa sukuhistoriaa. Kirjassa on runsaasti kuvia ja mielenkiintoisia sukupuita aina frankeista Bourbonien sukuun asti.

tiistaina, kesäkuuta 14, 2005

Perukirja ja eläimet

Matts Johansson Trombar 1883 bouppteckning och värdering
Matts Johansson Trombar, bouppteckning och värdering 8/1883

Perukirjoissa minun mielestäni yksi hauskimmista jutuista on ehdottomasti eläimet. Ohessa olevassa kuvassa on lueteltuna vuonna 1883 kuolleen Matti Juhanpoika Tromparin eläimet. Siitä nähdään, että isännällä on ollut:

- punainen ruuna
- ruskea tamma
- vanha ruuna
- 11 lehmää
- 2 vanhempaa vasikkaa
- 2 nuorempaa vasikkaa
- 10 lammasta

Mukavinta on tietysti, kun joskus löytää sellaisia perukirjoja, jossa eläimien nimetkin on merkitty. Mieheni sipoolaisella esi-isällä oli esimerkiksi tavallisten mustikkien ja mansikkien lisäksi lehmä nimeltä "Halta" sanahan on ruotsia ja tarkoittaa "ontua".

perjantaina, kesäkuuta 10, 2005

Keisarinna Maria Feodorovna ja suomalainen Juho Vilhelmi

Mieheni suvussa yksi kiinnostavimpia henkilöitä on hänen isoäitinsä isoisän serkku Johan Wilhelm Sigell s.24.02.1844 Pietari k. 22.1.1913 Pietari.

Johan Wilhelmin tai Vasili Ivanovitsin (kuten häntä venäjäksi kutsuttiin) isä Erkki Sigell oli muuttanut Päijät-Hämeen Hollolasta vuonna 1830. Erkki oli Hollolan kirkon suntion elikkä kirkonvartijan poika. Hän lähti Pietariin värjärimestariksi kuolleen setänsä värjäriliikettä pitämään ja avioitui vuonna 1842 ruotsalaisen tullipäällysmies Åbergin tyttären Hedvigin kanssa. Heidän ensimmäinen lapsensa oli Johan Wilhelm.

Johan Wilhelm lähti Pietarissa virkauralle, hän avioitui Hollolassa syntyneen serkkunsa Idan kanssa (joka oli siis mieheni isoäidin isotäti). Virkaura tarkoitti uraa keisarillisessa hovissa Pietarissa ja perhe asuikin Aniskovin palatsissa. Johan Wilhelm työskenteli keisarinna Maria Feodorovnalle, joka siis oli aiemmin Tanskan prinsessa Dagmar. Johan Wilhelm oli lapsuudestaan asti kaksikielinen eli suomi ja ruotsi olivat kotikieliä. Toki hän puhui venäjää ja arvatenkin myös ranskaa.

Johan Wilhelm ei vaimoineen koskaan nähnyt tsaariperheen sortumista Venäjän vallankumouksessa, hän ehti kuolla muutama vuosi aiemmin. Heillä ei myöskään ollut aikuisiksi eläneitä lapsia.

Tässä vielä 5.2.1913 Helsingin Sanomissa ollut kuolinkirjoitus:
" Pietarissa kuollut suomalainen. Tammikuun 22. p:nä kuoli Pietarissa hänen majesteettinsa Leskikeisarinna Maria Feodorownan kanslian päällikön apulainen, todellinen valtioneuvos Johan Wilhelm Sigell 68 vuoden vanhana. Wainaja oli kotoisin Hollolan pitäjästä. Palveltuaan useissa eri toimistoissa Pietarissa pääsi Sigell viimein yllämainittuun toimeen, jossa oli noin 40 vuotta. Wainajaa, joka oli leski, jäivät lähinnä suremaan sukulaiset täällä Suomessa.
Sigellin ruumis haudattiin Smolenskin luterilaiseen hautausmaahan. Arkulle laskettiin useita seppeleitä. Niitten joukossa oli myöskin H. M. Leskikeisarinna Maria Feodorownan seppele."


Kaikille Pietarissa asuneista suomalaisista kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Max Engmanin kirjaa Pietarinsuomalaiset

maanantaina, kesäkuuta 06, 2005

Kauppalan faari

Isoisäni isoisä oli maakauppias Juho Matinpoika Hakala, joka sai kuulemma kirkkoherralta ihan oman sukunimen "Kauppala" sen ajan lähikauppias kun oli siellä Jalasjärven Luopajärvenkylässä. Hänestä on kosolti juttuja, kuten vaikka se miten tuo torppari Matti Matinpoika Hakalan Juho-poika yleensä kauppiaaksi ryhtyi.

Alussa oli tietysti suo, kuokka ja Jussi.

Isäni kertoo, että Juho oli vaimoineen raivannut suota pelloksi juhannuspäivänä - työ oli varsin raskasta ja kerrotaan Juhon sanoneen vaimolleen, että "Kyllä elämässä pitää olla jotakin muuta kuin tämä"
niin hän oli lähtenyt keräämään hevosellaan voita ympäri pitäjää ja vienyt ne markkinoille kaupunkiin. Sieltä kaupungistä oli sitten vastaavasti ostanut tavaroita Luopajärvellä kaupattavaksi.
Kuva Juho Kauppalan kauppaliikkeestä ja muuta tietoa löytyy kotisivultani
http://www.geocities.com/riikkahakala/kauppala.html

Mistä se yritteliäisyys ja kauppialta vaadittu luku- ja laskupää sitten kumpuaa?

Törmäsin jokin aika sitten artikkeliin, jossa kerrottiin kiertokoulun perustamisesta Jalasjärvellä ja eikö vain Juhon isä (saattaa myös olla isoisä, koska oli ihan samanniminen) eli Kauhajoella syntynyt Matti Matinpoika Kock (elikkä sittemmin Hakala) ollut yksi ensimmäisistä kiertokoulun opettajista 1800-luvun puolivälissä Jalasjärvellä. Eli jos siis Matin isä osasi jo lukea, niin miksei sitten Juho-poikakin.

Juhon reissut kaupungien markkinoille olivat välillä vaarallisia, suuressa Hämeenmetsässä (eli siellä Parkanon, Ikaalisten tienoilla oleva iso metsäalue) vaani rosmoja. Niinpä Juhollakin oli oma amerikkalaisvalmisteinen rullarevolverinsa turvanaan.

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2005

Maunukselan leskirouva 1668


Anders Simonssons enkia Liisa Sigfredsdåtter i Waldarla tilltalte Mats Larsson ibid: om ett åkerstycke (1668 Storkyrö) Posted by Hello

Antti Simonpojan leski Liisa Sipontytär Isonkyrön Valtaalankylästä on siis käräjillä. Mutta siis kuka Antti ja kuka Liisa?

Ainakin kun katson Valtaalan kylästä kirjoitettua kyläkirjaa "Valtaala ennen ja nyt. Kylän historiaa, elämää ja asukkaita" vuodelta 2001, niin Ilpo Lagerstedtin kirjoittamassa luvussa "Historiallinen aika Ruotsin vallan loppuun" kerrotaan, että Antti Simonpoika -niminen isäntä isännöi Maunukselan taloa vuonna 1660 ja vuonna 1669 mainitaan Antti Simonpojan kohdalla sana leski - eli Antti oli tuolloin kuollut.

Eli Antti Simonpoika Maunuksela k. 1668
pso Liisa Sipontytär

leskeä seurasi isäntänä Erkki Matinpoika vuonna 1671.

Entä kuka oli tuo asiakirjan Matti Laurinpoika samasta kylästä? Myöhemmin tuossa samassa asiakirjassa kerrotaan, että Matti Laurinpoika on ottanut tilan autiosta. Valtaalan kyläkirja kertoo, että Matti Laurinpoika on Palosen eli Lakarin isäntänä vuonna 1669 ja että tätä ennen tila on ollut monena vuonna pois veroluettelosta.

Eli Matti Laurinpoika Palonen/ Lakari
hän ei sitten isäntänä ollut pitkään, vain pari vuotta.

On muuten ihan parhaimmasta päästä tuo kyläkirja. Kovasti on nähnyt Valtaalan historiapiiri vaivaa ja kuvamateriaali on runsasta. Ehdoton täky kirjassa on lapsuudenkuva Jorma Ollilasta!

Katson vielä omista sukutiedostoistani, että millaisia Maunukselan talon asukkaita omassa suvussani on:

Minulla näyttää olevan ainakin Petteri Erkinpoika Varo, myöhemmin Maunuksela. s. 1682 Ruovesi k. 7.6.1758 Isokyrö Valtaala ja hänen jälkeläisiään. Isännät ovat talossa näemmä kovasti vaihtuneet.

keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2005

Arkistoaamu ja pikalukua

Tänään oli pari tuntia aikaa ennen työvuoron alkua käydä arkistossa kelaamassa mikrofilmejä. Varsinaista pikakelausta ja -lukua se olikin. Filmi oli ES 2078 ja täytyy myöntää, etten ehtinyt loppuun asti.
Aihe oli tietysti Isonkyrön käräjät ja ajankohta talvikäräjiltä 1666 talvikäräjille 1669. Mitä sitten jäi käteen? No, hajanaisia tiedonmurusia eikä mitään läpimurtoja.
Mutta ehkä joitain kiinnostaisi tietää, että:

- Juho Paavalinpoika Orismalasta haki vuoden 1667 helmikuussa vaimonsa Marina Tuomaantyttären puolesta hänen isän ja äidinperintöään Yrjänä Tuomaanpojalta (i Riddarla), joka voi siis olla Isonkyrön Ritarista tai Ritaalasta.

- Kaarina Matintytär Haapaluomalta ja Lapuan pitäjästä kanteli marraskuussa 1667 veljestään Sippo Matinpojasta Ylistaron Topparlasta.

- Hannu Laurinpoika Napuesta esitti talvella 1667 appensa Matti Prusinpojan testamentin lokakuulta 1660 ja kertoi, että hänen (siis Hannun) vaimo oli nyt kuollut. Napuen kylässähän oli ollut Matti Prusinpoika -niminen isäntä, jolla oli ainakin 1640-luvulla ollut 1/2 manttaalin kokoinen tila.

On aika mielenkiintoista, että käräjäjuttuja nostavat usein tiettyjen sukujen jäsenet, kun taas monet muut suvut elävät näissä dokumenteissa varsinaista hiljaiseloa. Monasti näyttää siltä, että käräjöinti liittyy sukuun tulleeseen uuteen isäntään (vävypoikaan tms) tai muuten yritteliääseen suvun jäseneen, joka yrittää laajentaa elintilaansa.

Naisia käräjillä esiintyy harvemmin perintöjutuissa muuta kuin miehiensä edustamina vaimoina, enemmän on kuolleiden sotilaiden palkkoja perääviä leskiä tai semmoisia "löskonan" -tittelin omaavia naikkosia, jotka ovat tehneet lihallista syntiä. Näitä naikkos-juttuja sitten retostellaan sivutolkulla jopa ylimääräisten käräjien aiheina. Eikä kysymyksessä ole kuitenkaan mikään muu kuin joku Matin, Juhon ja Kallen salarakkaaksi ruvennut Liisa tai Kaisa.