Sukututkimus

Eteläpohjalaiset Juuret ry on puhtaaksikirjoittanut Isonkyrön rippikirjan kymmenen vuoden jaksolta 1891–1900 ja tallentanut sen tietokannaksi excel-muotoon. Rippikirjatiedosto löytyy yhdistyksen verkkosivuilta www.etelapohjalaiset-juuret.fi kohdasta "sukututkimus". Tiedosto on julkinen, eli kaikki isokyröläisistä suvuista kiinnostuneet voivat selata rippikirjaa tai tehdä siitä hakuja. (suora linkki: http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/isonkyron_rk.html ) Yhdistyksen puhtaaksikirjoittama rippikirjajakso sisältää 1670 sivua. Puhtaaksikirjoitetusta rippikirjasta on mahdollista hakea henkilöitä normaaliin tapaan erilaisilla hakusanoilla. Normaalilla manuaalisella etsinnällä henkilön hakemiseen vaikkapa mikrokorteilta voisi kulua jopa päiviä, kun taas yhdistyksen sähköisestä tietokannasta henkilön voi löytää sekunnissa. Haun voi suorittaa Eteläpohjalaisten Juurten verkkosivuilla erilaisin kriteerein: syntymänimen, syntymäajan, syntymäpaikan tai asuinpaikan m...

Henkikirjan mukaan Isonkyrön Orismalassa elivät (ja maksoivat veroa) vuonna 1711 seuraavat 16-65 -vuotiaat henkilöt: 1/2 mnt Jaakko Kinnari ja vmo 1 mnt Heikki Liimakka, tytär Susanna 1 mnt Tuomas Mylläri ja vmo 1 mnt Simuna Trompari ja vmo 1 mnt Jaakko Karhu ja vmo, poika Juho 1/2 mnt Matti Katila, vävy Juho ja vmo 1/2 mnt Antti Katila ja vmo, sisar Liisa 1/2 mnt Juho Varsanpää ja vmo 3/4 mnt Olli Sukka, tytär Aune 1 1/3 mnt Lauri Laurila ja vmo, lanko Iisakki, sisar Susanna 1 mnt Juho Arkkola ja vmo, vävy Matti 1/2 mnt Antti Kannasto ja vmo, piika Riitta 1 1/6 Kristo Mielty ja vmo 2/3 Matti Kuki 2/3 Maria Mononen, renki Matti 3/4 Juho Annala, vaimo Johanna, renki Matti Torppari Juho Niemistö ja entä miten tämä eroaa vuoden 1713 henkikirjasta. No... 1 manttaalin Liimakassa onkin Heikki Liimakan ja tytär Susannan sijaan Vilppu Liimakka ja sisar Susanna. 1 mnt Myllärissä asuu Tuomaan ja vaimon lisäksi poika Matti. 1/2 mnt Katilassa on Antin ja vaimon lisäksi renki Lauri. 1/2 mnt Varsanp...

Tromparin talo, Orismala, Isokyrö. Pääsiäissunnuntai on sujunut leppeästi. Katselimme äitini kanssa vanhoja valokuvia. Tuli vastaan mm. tällainen, jossa lapset ovat naurismaalla. Kuva lienee 1910-luvulta.

Huomasin, että Historiallinen sanomalehtikirjasto on saanut uusia lehtiä digitoitua. Hieno juttu! Yksi lehdistä on Waasan Lehti. Vuoden 1889 Helmikuun 9. päivän lehdestä löysin mielenkiintoisen jutun, joka koski isoisäni isoisää Juho Tromparia. "Isonkyrön Orismalan kylästä helmikuun 6. päivänä meille kirjoitetaan: Murhapoltto tapahtui kylässämme yöllä tämän kuun 1. päivää vastaan. Tulen uhriksi joutui nimittäin talokas Juho Tromparin riihirakennus, jossa paloi suvitou'on olkia n.20 kuorman vaiheille. Rakennus oli Isokyrön pitäjän yhteisestä paloapuyhtiössä vakuutettu ainoastaan 200 markasta. Talokas J. Trompari tulee siis arvatenkin kärsimään tulipalon tähden vahinkoa. Pidetystä poliisitutkinnosta tuli asia jo siihen määrin selville, että epäilty otaksuttavasti tulee syylliseksi ja saa ansaitun tuomionsa kun asia otetaan oikeuden tutkittavaksi paikkoin tapahtuvissa välikäräjissä. Toivottavaa olisi, että moisen ilkityön tekijä saisi ansaitun rangaistuksensa, etteivät murhapol...

En ole aiemmin laittanut kootusti ylös painettuja kirjoituksiani sukututkimuksesta, joten teen sen nyt. Vähäinen on määrä, mutta silti. Kuten tiedätte, lyhyenkin kirjoituksen takana oleva työmäärä voi olla valtava. Eteläpohjalaiset Juuret 2-2004 Riikka Kalmi: Isonkyrön Orismalan Tromparit, uutta vai vanhaa sukua? Eteläpohjalaiset Juuret 2-2005 Riikka Kalmi: Turpan lautamiessuvun jäljillä (Turpan suku Isonkyrön Laurolan kylästä) Eteläpohjalaiset Juuret 1-2006 Riikka Kalmi: Mieltyn Kaisan helluntaihame (Käräjäpöytäkirjaan perustuva artikkeli Carin eli Kaisa Antintytär Mieltystä. Noin vuonna 1664 syntynyt Kaisa on Henrik Luoma-Mielty -suvun toinen kantavanhempi) Eteläpohjalaiset Juuret 1-2007 Riikka Kalmi: Orismalan Myllärin isännänvaihdokset Eteläpohjalaiset Juuret 2-2007 Riikka Kalmi: Isokyröläinen parturi Matti Eskonpoika (Matti Eskonpoika Trompari otti osaa Liivinmaan sotaan 1600-luvun alkuvuosina) Jos nämä Riikan kirjoitukset kiinnostavat, niin vanhoja Juuret-julkaisuja voi tilata Et...

Isonkyrön Orismalan Myllärin tilan isäntä Heikki Juhonpoika väistyi tilansa isännyydestä 1740-luvun alussa. Hänen poikansa Matti Heikinpoika asui ensin renkipoikana Ventälän kylässä ja pappilassa. Myöhemmin Matista tuli kyytirättäri eli kyyditsijä ja hän asui perheensä kanssa ensin Ventälän kylässä ja myöhemmin Tuuralassa. Matin avioitumisesta kertovat kirkonkirjat (ja HisKi) seuraavaa: 28.4.1751 on vihitty Isossakyrössä renki Matti Heikinpoika Ventälästä ja naiseläjä (Qvp.) Priita Matintytär . Olen kirjoittanut Myllärin suvusta viimeksi ilmestyneessä Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisussa 1/2007, mutta Priita-vaimon taustaa en siinä esitellyt. Aina näet yritykset selvittää joku juttu eivät vain onnistu. Kerron kuitenkin nyt tässä, mitä sain selville. No, siitä että Priita oli tituleerattu naiseläjäksi selviää, että hänet oli todennäköisesti käräjillä todistettu joko huoruutta tai salavuoteutta harrastaneeksi. Yleensä tällaista ei pystytty toteamaan, jollei nainen ollut näkyvästi raska...

Harmittelen arkistossa, että Isonkyrön vuoden 1689 käräjistä ei saa mikrofilmillä selvää. Taas se joku kuparinoksidaatiojuttu eli sivut ovat tummuneet reagoidessaan ilman hapen kanssa. Sieltä täältä erotan jotain. Näen, että Matti Jaakonpoika Hevonkoskelta on ilmiantanut naapurinsa Jaakko Laurinpojan jostakin, mutta en tiedä mistä. Alempana sivulla sotilas Jaakko Iisakinpoika on jotenkin kytköksissä piika Valpuri Heikintyttäreen Valtaalassa. Jaakon tai Valpurin isännän nimi on Juho . Jassoo. Sivulla 191 Joku Yrjänä tunnustaa, että on ollut Matti Vittingillä töissä. Matti on jonkun Pertun naapuri. Olisikohan tuo Perttu muuten Perttu Matinpoika Nalli , josta Matti Lehtiö kirjoittaa Orisbergin rautaruukista tekemässään historiassa "Työ ja sen tekijät - Orisbergin rautaruukin 100 ensimmäistä vuotta". Aika hieno teos muuten, myös sukututkimuskäyttöön! Ostin itse sen niiltä Seinäjoen sukumessuilta. Se on 64 sivua. Olen kuullut, että sitä saa tilata hintaan 12 euroa plus post...

Palaan taas jälleen kerran Isonkyrön Orismalan Trompariin. Isoviha 1714-1721 jätti jälkensä tilaan. Isäntä Simuna Simunanpoika Trompari menehtyi Napuen taistelussa ja hänen poikansa jäi vihollisen vangiksi. Leskivaimo Maria Krekintytär (vihitty Laihialla 1698 Simon Trompari ja Maria Jåki) yritti saada kruununtilaa pidetyksi itsellään, mutta turhaan. Simunan sisar Aune Simunantytärkin yritti tilaa itselleen uuden miehensä Samuelin kanssa, sekään ei onnistunut. Uusiksi asukkaiksi isonvihan jälkeen tulivat Yrjänä Matinpoika ja vaimonsa Kaisa Matintytär. Heilläkään ei ollut helppoa. Yrjänä anoi sodan runtelemalle tilalle viiden vuoden verovapautta. Käräjäpöytäkirjan mukaan tilan kaikki rakennukset olivat palaneet. Yrjänä oli rakentanut uuden lampolan, saunan, ladon ja puuliiverin. Kuusi tynnyrinalaa peltoa oli heikolla viljelyksellä ja kaksi tynnyrinalaa oli niittynä. Yrjänän mukaan ojat olivat romahtaneet ja muut niityt metsittyneet. Kylällä ei ollut metsää, mutta kylläkin välttämättömimm...

Sanomalehdet näyttävät nykyään olevan täynnä juttuja kaikenmaailman pentutehtaista. Joku orimattilalainen kennelinpitäjäkin oli tuomittu käräjillä eläinrääkkäyksestä. No, tämmöisiä ikäviä juttuja oli käräjillä ennenkin - ei tosin koirakenneleistä niinkään. Usein käräjille näyttivät joutuvan hevosenrääkkääjät. Pitääpä katsella, jos minulta löytyy joitain ikivanhoja käräjäjuttuja tästä aiheesta. Isonkyrön kesäkäräjät 1694, s.191 "Jaakko Jaakonpoika sekä Matti Juhonpoika Orismalasta kantelivat Yrjänä Erkinpojasta sekä Heikki Yrjänänpojasta, että he olivat kohdelleet huonosti karjaansa." Niin, ja ymmärsitte oikein. Sukututkimusblogi on palannut kesätauoltaan. Nyt kirjoitan sitä uudella kannettavallani. Kunhan vielä ehtisi siirtää kaikki sukutiedostot tälle uudelle koneelle. Sukututkimuksellisesti heinä-elokuu ovat olleet ainakin minulle huonoja kuukausia. Mutta ehkä teille lukijat, kesä on ollut antoista tutkimusperiodia? Jos nämä lomasysteemit olisivat menneet jotenkin eri taval...

Hollolan museon kyläkeinu 2006 Luin tänään Helsingin Sanomia ja siellä oli mielenkiintoinen juttu siitä, kuinka kuluttajaviranomaiset olivat kieltäneet Ruotsinpyhtään Tesjoella sijaitsevan kyläkeinun käytön alle 18-vuotiailta. Keinut voivat kuulemma olla varsinaisia tappovälineitä. Museovirastoltakin oli pyydetty lausunto ja viraston mukaan keinuista aiheutuneita kuolemantapauksia on rekisteröity jo 1700-luvulta. No, eipä ole tullut tällaista kyläkeinu-kuolemaa minulla vastaan sukututkimuksissani. Onko teillä? Yleensä aikuisissa kuolleissa vastaan tulee vain kaikenlaisia tauteja tai vanhuuden heikkoutta. Tässä muutamia esimerkkejä esi-isistäni ja äideistäni Isonkyrön Orismalan Tromparista: Isäntä Elias Jaakonpoika Trompari , kuoli yskään 79-vuotiaana v.1788 vmo Susanna Juhontytär , kuoli hengitystietulehdukseen 71-vuotiaana v.1790 Isäntä Juho Eliaanpoika Trompari , kuoli hengitystietulehdukseen 64-vuotiaana v.1806 vmo Maria Juhontytär , kuoli mätä- tai pilkkukuumeseen (rötfeber) 57-vuo...

Nyt kun tuo ruma näky, eli palaneet VR:n makasiinit, osuu pakostakin silmään täältä työpaikkani ikkunasta, niin voisi miettiä tulipaloja myös sukututkimuksen näkökulmasta. Tulipalouutisia löytää usein käräjäpöytäkirjoista, kun isännät pyytävät apua korjauksiin tai vapautuksia veroista ja maksuista. Paloapua kerättiin usein pitäjäkohtaisesti ja se oli vähän kuin nykyisten keskinäisten vakuutusyhtiöiden esiaste. Toinen myöhempi lähde ovat toki sanomalehtiuutiset ja kylien tai pitäjien paloapuyhdistysten arkistot. Tässä alla ruotsinkielinen uutinen vuodelta 1852 tulipalosta Tromparin tilalla (Orismala, Isokyrö). Palo oli sattunut siis 4.4.1852 klo 11 ja saanut alkunsa liiteristä. Se tuhosi päärakennuksen ja monta muuta rakennusta tilalla kuten tallin ja lampolan. Vaarana oli, että tuli olisi levinnyt tuolloin tiiviin Orismalan Peräkylän muihin taloihin. Kylähän oli tuohon aikaan tiivinä rykelmänä molemmin puolin ns. Peräkylän raittia. Raittikylä tai ryhmäkylä purkautui vasta Isonjaon täy...

Kävin tänään valokuvaamo Atelier Nyblinissä täällä Helsingissä. Norjalainen Daniel Nyblinhän avasi tämän valokuvaamon jo vuonna 1877. Tuli puhetta vanhoista valokuvista ja minulle kerrottiin, että Nyblin on luovuttanut vanhat negatiivinsa Kansallismuseon kuva-arkistoon henkilönimineen. Hieno kulttuuriteko. Se herätti ajatuksia, että pitäisiköhän minunkin skannailla vanhoja valokuvia ja laittaa niitä osin internettiin. Jotain minulla onkin jo skannattuna, tässä esimerkiksi äidinäitini äiti Maria Mielty o.s. Vuotila s. 15.6.1879 Napue, Isokyrö.

Vuoden 1746 talvikäräjillä Isossakyrössä esiteltiin Juho Tuomaanpoika Rengon (ent. Arkkola) testamentti päivätty 18.5.1745. Rengon talohan oli Isonkyrön Palhojaisten kylässä. Avioliitosta "rakkaan vaimon" Sofia Simunantyttären kanssa rintaperillisiä olivat poika Iisakki ja tyttäret Priita ja Maria. Aiemmasta avioliitosta (ilmeisesti Valpuri Matintyttären kanssa) olivat tytär Susanna, joka oli naimisissa Juho (Mikonpoika) Monosen kanssa Orismalankylässä sekä pojat lukkari Jaakko (eli Jakob Arklin) sekä Jaakon veli Israel, joka asui naapuritalossa Ala-Rengossa. Entäpä mitä HisKi asiasta kertoo? Löytyy ainakin Juhon ja Sofian vihkimismerkintä: 23.8.1724 Isossakyrössä vihittiin Johan Thom.s. Arckolanen ja Änck. Sophia Simonsd:r i Neder Riddarla. Sitten löytyy toki Juhon ja Sofian lasten kastemerkintöjä: 7.9.1725 Brita 27.2.1727 Maria 15.9.1728 Sophia (k.17.6.1730) 25.10.1729 Lijsa (k.12.1.1735) 2.3.1732 Walborg (k.8.3.1732) 14.2.1734 Matts (k. 16.12.1739) Iisakin kastemerkintää ...

Sukututkimuspäivää! Mitäs jos vaikka kertoisin kaiken mitä tein tänään noin sukututkimukseen liittyen. Aamulla: Lähdin töihin ja metrossa silmäilin viikonloppuna ilmaiseksi saamaani Sukuviesti-lehteä . Se oli tosin vuodelta 2004, mutta ei se haittaa. Uusi minulle. Tykkäsin erityisesti vieraskynäpalstasta. Siellä naiskirjoittaja muistutti, kuinka tärkeää on kertoa lapsille sukutarinoita. Päivällä: Mainitsin työtoverille Vantaan "Kuulutko sukuuni" -tapahtumasta . Kerroin kuinka olin jutellut monen sukututkijan kanssa kotiarkistoinnin ongelmista. Esimerkiksi vanhempi herra A kertoi, että on pienempään asuntoon muuttaessaan joutunut siirtämään sukututkimusarkistojaan vaimonsa sängyn alle - kun eivät ne muuallekaan mahdu. Hän on niitä, jotka eivät ole siirtyneet sähköiseen tallentamiseen. Rouva S puolestaan kertoi, että ei edes halua muuttaa suuresta lukaalistaan pienempään asuntoon, koska on niin mukavaa, että sukumateriaalillekin on tilaa. Itselläni on kaappiongelma - yksi vaate...

Lueskelin eilen muutamia käräjäpöytäkirjaotteita 1600-luvun puolivälistä. Eräs isäntä, Sippo nimeltään, oli vähän - eikä niin kovinkaan vähän - velkaa eri puolille. Ei se maanviljelys ja karjatalous siihenkään aikaan niin helppoa näyttänyt olevan. Tilan lunastaminen muilta perillisiltä maksoi rutkasti, välillä oli huonot ilmat ja aika usein ikävät naapurit. Ostin aika spontaanisti viime viikolla taulun, joka sai kyllä hyvälle mielelle. Taulun nimi on " Kamelikurkia ja emäntä " ja se on vuodelta 1995. Öljyvärimaalauksen on tehnyt Ylistarossa asuva taidemaalari Heikki Mäki-Tuuri . Hän kertoo saaneensa innoituksen tauluun käytyään katsomassa Alajärven maatalousoppilaitokselle hankittuja strutseja. Ohessa kuva taulusta ja lisätietoja taiteilijasta löydät täältä . Tuskin Sippo isäntä 1600-luvulla oli tietoinen, että tämmöisiä strutsejakin joskus Etelä-Pohjanmaalla kasvatetaan. Todennäköisesti hänellä oli vetoeläimenä härkiä ja hevosia ja tuotantoeläiminä sikoja, lehmiä ja lampait...

Matts Johansson Trombar, bouppteckning och värdering 8/1883 Perukirjoissa minun mielestäni yksi hauskimmista jutuista on ehdottomasti eläimet. Ohessa olevassa kuvassa on lueteltuna vuonna 1883 kuolleen Matti Juhanpoika Tromparin eläimet. Siitä nähdään, että isännällä on ollut: - punainen ruuna - ruskea tamma - vanha ruuna - 11 lehmää - 2 vanhempaa vasikkaa - 2 nuorempaa vasikkaa - 10 lammasta Mukavinta on tietysti, kun joskus löytää sellaisia perukirjoja, jossa eläimien nimetkin on merkitty. Mieheni sipoolaisella esi-isällä oli esimerkiksi tavallisten mustikkien ja mansikkien lisäksi lehmä nimeltä "Halta" sanahan on ruotsia ja tarkoittaa "ontua".

Tänään oli pari tuntia aikaa ennen työvuoron alkua käydä arkistossa kelaamassa mikrofilmejä. Varsinaista pikakelausta ja -lukua se olikin. Filmi oli ES 2078 ja täytyy myöntää, etten ehtinyt loppuun asti. Aihe oli tietysti Isonkyrön käräjät ja ajankohta talvikäräjiltä 1666 talvikäräjille 1669. Mitä sitten jäi käteen? No, hajanaisia tiedonmurusia eikä mitään läpimurtoja. Mutta ehkä joitain kiinnostaisi tietää, että: - Juho Paavalinpoika Orismalasta haki vuoden 1667 helmikuussa vaimonsa Marina Tuomaantyttären puolesta hänen isän ja äidinperintöään Yrjänä Tuomaanpojalta (i Riddarla), joka voi siis olla Isonkyrön Ritarista tai Ritaalasta. - Kaarina Matintytär Haapaluomalta ja Lapuan pitäjästä kanteli marraskuussa 1667 veljestään Sippo Matinpojasta Ylistaron Topparlasta. - Hannu Laurinpoika Napuesta esitti talvella 1667 appensa Matti Prusinpojan testamentin lokakuulta 1660 ja kertoi, että hänen (siis Hannun) vaimo oli nyt kuollut. Napuen kylässähän oli ollut Matti Prusinpoika -niminen isäntä...

Ensi viikonloppuna koittaa jälleen kerran Walborgin aatto. Joten sen kunniaksi listaan tähän muutaman Valpurini sukututkimuksen liepeiltä: Olisiko esi-isäni Orismalan Mieltyn Jaakko-vävyn sisar Valpuri? Valpuri Juhontytär s. 15.11.1824 ja Jaakko olivat molemmat ylihärmäläisiä syntyjään. Isä Juho Kustaanpoika s. noin 1785/86 oli naimisissa Ylihärmän Yliluoman talon Susanna Jaakontyttären (7.12.1784) kanssa. Mutta mistä Juho oli kotoisin, se on edelleen varsin epäselvää. Oletettavaa olisi että jostain Lapua/Alahärmä/Ylihärmä -akselilta. Juho siis oli torpparina Ylihärmässä, sitten myöhemmin asui mm. Moskassa Laihialla ja lopulta päätyi perheineen Isonkyrön Orismalan Kannastoon. Juho tunnettiin siellä Pinaatin pappana eli virkatalon yrttimaan hoitajana. Mitä Valpurille tapahtui, sitä en kyllä valitettavasti tiedä... Ehkä olisi näin tämän vuoden Valpurin kunniaksi löydettävä hänen elämänkohtalonsa. Menikö emännäksi vai jäikö neiti-ihmiseksi?

Aina sitä ei kaikkea tiedä vähän läheisimmistä esivanhemmistaankaan. Otetaanpa vaikka isoisäni isä Matti. Pohjankyrö-lehdessä nro 44 vuodelta 1936 kerrotaan että aina todellinen "lehmämies" Matti oli meijerikokouksessa pyytänyt sonnille tuhannen markan avustusta ja kauniisti asiaansa perustellut. Siihen ei oltu suostuttu, koska äkkiäkös se sonni sen tuhatlappusen satakertaansa nielisi. (Näin siis letkauttelee lehden pakinoitsija Hörön-Lörönen) mutta Orismalan kylälle kuitenkin, jos vaikka sonniosuuskunnan perustaisivat. Niin siinä sitten kävi, kovan keskustelun, esitelmänpidon ja makkaravoileipien syönnin jälkeen, että sonni jäi ilman rahaa, mutta orismalankyläiset saivat avustusta. Matista löytyy myös oiva pakina yhdestä 30-luvun Helsingin Sanomista, sen on kirjoittanut lehden tunnettu pakinoitsija Tiitus. Siinä kerrotaan kuinka Matin lehmät päättivät jäädä metsään ja julistaa sen itsenäiseksi... Matti on siis alun perin Matti Tuomaanpoika Wiik Laihian Käyppälästä, joka pää...

Eilen olin pari tuntia kansallisarkistossa. Törmäsin yhteen Sihlaan elikkä kai Sesiliaan tai Cesiliaan. Siis käräjädokumentti jossa Sihla, patronyymiltään Sipontytär oli vuodelta 1683 elokuulta. Kyseessä oli Isonkyrön käräjät. Käräjäjutussa Yrjänä Pertinpoika Ilmajoelta vaimonsa ja vaimonsa kanssaperillisten puolesta vaatii autuaan Sihla Sipontyttären perintöä Isonkyrön Orismalan Mieltylän talosta, jota Yrjänä Matinpoika asuu. Mitä me siis Orismalan Mieltystä tiedämme, no ainakin Juuret 1/2003 kertoo, että Orismalan Mieltyä asuu 1676-1686 Yrjänä Matinpoika, joka ei ole talon oikea perillinen. Aiempi ja oikeaa sukua oleva isäntä oli Krister Siponpoika Mielty, joka kuoli 1668, hänen isänsä lienee puolestaan ollut Sippo Ollinpoika Mielty, joka on vaikuttanut isäntänä 1600-luvun puolivälissä ja sitä ennen. Myöhemmin Kristerin poika eli Juha Kristerinpoika saa talon isännyyden itselleen eli juuri Yrjänän jälkeen 1686. Onko Sihla Kristerin sisar ja Sippo Ollinpojan tytär?