Sukututkimus

Isonkyrön Orismalan Myllärin tilan isäntä Heikki Juhonpoika väistyi tilansa isännyydestä 1740-luvun alussa. Hänen poikansa Matti Heikinpoika asui ensin renkipoikana Ventälän kylässä ja pappilassa. Myöhemmin Matista tuli kyytirättäri eli kyyditsijä ja hän asui perheensä kanssa ensin Ventälän kylässä ja myöhemmin Tuuralassa. Matin avioitumisesta kertovat kirkonkirjat (ja HisKi) seuraavaa: 28.4.1751 on vihitty Isossakyrössä renki Matti Heikinpoika Ventälästä ja naiseläjä (Qvp.) Priita Matintytär . Olen kirjoittanut Myllärin suvusta viimeksi ilmestyneessä Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisussa 1/2007, mutta Priita-vaimon taustaa en siinä esitellyt. Aina näet yritykset selvittää joku juttu eivät vain onnistu. Kerron kuitenkin nyt tässä, mitä sain selville. No, siitä että Priita oli tituleerattu naiseläjäksi selviää, että hänet oli todennäköisesti käräjillä todistettu joko huoruutta tai salavuoteutta harrastaneeksi. Yleensä tällaista ei pystytty toteamaan, jollei nainen ollut näkyvästi raska...

Anno 1686 d. 13,15 och 16 februarij hölt ordinarie härads wintter Tings allmogen af Stoorekyro Socken. Eli taas ollaan käräjillä Isossakyrössä, on talvi - helmikuu vuonna 1686. Lautakunnassa istuvat Antti Matinpoika Torkko , Matti Matinpoika Töyli , Matti Vilpunpoika Topparlan kylästä, Jaakko Toppari , Knuutti Kaustinen , Simuna Kristonpoika Palonkylästä, Perttu Jaakonpoika Pikkala , Matti Ollinpoika Knuuttila , Simuna Simunanpoika Riarehdon kylästä, Tuomas Heikinpoika Reini , Lauri Laurinpoika Turppa ja Juho Erkinpoika Orismalasta. Ensimmäinen juttu on siveysasia ja siitä kerron nyt teille. Käräjillä oli usein mehukkaimmat jutut ihan ensiksi. Kruunun nimismies Iisak Pietarinpoika Gombse (Kumsi) syytti naimisissa olevaa miestä Antti Tuomaanpoikaa Kuivilankylästä, että hän oli tehnyt yksinkertaista huoruutta lesken Liisa Laurintyttären kanssa, joka oli oli ollut palveluksessa hänen luonaan ja lapsen synnyttänyt kuukausi sitten. Minkä teon molemmat myöntävät ja kukaan ei pystynyt...

... Niin, onko se sitä? Sukututkimuksessa käy usein niin, että huomaa tehneensä jotain sellaista, mitä joku muukin on jo tehnyt. Esiinkaivetut sukulaiset löytyvätkin jostain sukukirjasta. Löydetty käräjäjuttu onkin kerrottu jo 30-luvulla kirjoitetussa pitäjänhistoriassa. Minusta sukututkimuksessa ei oikeastaan voi tehdä turhaa työtä. Etsiminen on hauskinta, ei lopputulos. En minä ainakaan saa ilonväristyksiä mistään valmiista nimilistoista - olivat ne sitten omia tai jonkun toisen. On mielenkiintoisempaa tavata käräjäjuttuja arkiston hämärissä mikrofilmiltä kuin lukea niitä jostain kirjasta. Sitäpaitsi, eihän sukututkimus ylipäätään ole työtä. Ainakaan tällaiselle amatöörille ("amator" on siis latinaa ja tarkoittaa rakastavaa). Se on tarkasti varjeltua vapaa-aikaa. Rauhoitettu hetki. ----------------------------- Mietiskely sikseen, tässä osapuilleen käännettynä palanen lauantain arkistosessiosta. Olen menossa ensi lauantaina Naishistoria -seminaariin Isoonkyröön , joten kärä...

Tänään oli pari tuntia aikaa ennen työvuoron alkua käydä arkistossa kelaamassa mikrofilmejä. Varsinaista pikakelausta ja -lukua se olikin. Filmi oli ES 2078 ja täytyy myöntää, etten ehtinyt loppuun asti. Aihe oli tietysti Isonkyrön käräjät ja ajankohta talvikäräjiltä 1666 talvikäräjille 1669. Mitä sitten jäi käteen? No, hajanaisia tiedonmurusia eikä mitään läpimurtoja. Mutta ehkä joitain kiinnostaisi tietää, että: - Juho Paavalinpoika Orismalasta haki vuoden 1667 helmikuussa vaimonsa Marina Tuomaantyttären puolesta hänen isän ja äidinperintöään Yrjänä Tuomaanpojalta (i Riddarla), joka voi siis olla Isonkyrön Ritarista tai Ritaalasta. - Kaarina Matintytär Haapaluomalta ja Lapuan pitäjästä kanteli marraskuussa 1667 veljestään Sippo Matinpojasta Ylistaron Topparlasta. - Hannu Laurinpoika Napuesta esitti talvella 1667 appensa Matti Prusinpojan testamentin lokakuulta 1660 ja kertoi, että hänen (siis Hannun) vaimo oli nyt kuollut. Napuen kylässähän oli ollut Matti Prusinpoika -niminen isäntä...