Sukututkimus

Kesän aikana ehdin viettää muutaman lomapäivän arkistossa. Huomenna alkaa taas arki (=työ) ja arkistoon pääsee aukioloaikojen vuoksi seuraavan kerran vasta syyskuussa. Silloin arkipäivien aukioloajat pidentyvät kuudesta kahdeksaan ja lauantaiaukiolot alkavat. Ohessa pieni näyte arkiston annista. Pala Isonkyrön henkikirjaa vuodelta 1678, eli Valtaalan kylä. Laitoin nimenomaan Valtaalan, koska tässä blogissa kerran aikaisemminkin valotin Valtaalan asukkaita. Tuolloin vuodelta 1 705. 1 1/2 manttaalin Maunuksela: Isäntä Erkki Matinpoika vaimo Anna Jaakontytär 1 1/2 manttaalin Nortunen: Isäntä Kreki Juhonpoika vaimo Anna Matintytär itsellinen Jooseppi Erkinpoika vaimo Liisa Jaakontytär 1 manttaalin Valtari (Waltari): Isäntä Simuna Laurinpoika vaimo Maria Laurintytär isä Lauri Valtari 3/4 manttaalin Lakari: Isäntä: Tuomas Juhonpoika, sotilas vaimo Malin Matintytär renki Esko Yrjänänpoika 3/4 manttaalin Kallio: Isäntä: Juho Prusinpoika vaimo: Aune Yrjänäntytär Pieniä huomioita: Maunukselan is...

Joku aikaa sitten digikuvasin muutaman asiakirjan. Ehkä niistä on iloa myös teille, joten tässä linkit: * Laihia, myllytulliluettelo 1657 * Ilmajoki, henkikirja 1657 * Pohjalainen lippukunta v. 1606 (siis pohjalaisia sotilaita löytyy täältä)

Isonkyrön Valtaalan kylässä asuttuja taloja oli vuonna 1705 viisi kappaletta. Näitä hallitsivat: 1 1/4 manttaalin Maunukselaa Juho Mikinpoika 3/4 manttaalin Nortusta Matti Kreinpoika vaimonsa Marian kanssa 1 manttaalin Waltaria Martti Simunanpoika vaimonsa Valpurin kanssa. 3/4 manttaalin Kalliota Erkki Simunanpoika vaimonsa Petronellan kanssa 3/4 manttaalin Lakaria Tuomas Lakari vaimonsa Susannan kanssa. Näin siis kertovat Isonkyrön henkikirjat kyseiseltä vuodelta. Monen isännän elo lienee katkennut Napuen taisteluun vuonna 1714.

Harmittelen arkistossa, että Isonkyrön vuoden 1689 käräjistä ei saa mikrofilmillä selvää. Taas se joku kuparinoksidaatiojuttu eli sivut ovat tummuneet reagoidessaan ilman hapen kanssa. Sieltä täältä erotan jotain. Näen, että Matti Jaakonpoika Hevonkoskelta on ilmiantanut naapurinsa Jaakko Laurinpojan jostakin, mutta en tiedä mistä. Alempana sivulla sotilas Jaakko Iisakinpoika on jotenkin kytköksissä piika Valpuri Heikintyttäreen Valtaalassa. Jaakon tai Valpurin isännän nimi on Juho . Jassoo. Sivulla 191 Joku Yrjänä tunnustaa, että on ollut Matti Vittingillä töissä. Matti on jonkun Pertun naapuri. Olisikohan tuo Perttu muuten Perttu Matinpoika Nalli , josta Matti Lehtiö kirjoittaa Orisbergin rautaruukista tekemässään historiassa "Työ ja sen tekijät - Orisbergin rautaruukin 100 ensimmäistä vuotta". Aika hieno teos muuten, myös sukututkimuskäyttöön! Ostin itse sen niiltä Seinäjoen sukumessuilta. Se on 64 sivua. Olen kuullut, että sitä saa tilata hintaan 12 euroa plus post...

Oletkos sinä koskaan käynyt Suomen kirjallisuuden seuran (SKS) kansanrunousarkistossa? Aika paikka myös sukututkijalle. Löysin sieltä esimerkiksi äitini sukuun suoraan liittyvää muistiperinnettä 1900-luvun taitteesta. Ja tietysti myös kylään, missä he asuivat. Suosittelen, saatat vielä yllättyä siitä, mitä arkisto kätkee. Kun saa apua , niin haluaa myös itse antaa. Nyt siihen on loistava mahdollisuus. SKS:ssä on parhaillaan menossa POLITIIKKAA JA VALTAPELIÄ , keruukilpailu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvästä muistitiedosta. Keruuaika 1.9.2006 - 1.6.2007. "Keruun tarkoituksena on selvittää, miten suomalaiset ovat kokeneet politiikan ja yhteiskunnallisen elämän. Suomalaisten naisten ja miesten, nuorten ja vanhempien ajatukset ja käsitykset yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta vaihtelevat eri aikoina. Jokaisella on esimerkiksi kotiin ja kotiseutuun, kouluun tai työpaikkaan liittyviä muistoja politiikasta arjessa. Poliittiseen historian vaiheet voivat kiteytyä myös poliitti...

Kävin viime viikolla sota-arkistossa . Ekaa kertaa. Aluksi en meinannut edes löytää koko arkistoa. Seikkailin hyytävässä vesisateessa Sompasaaressa toimistotalojen ja lihatukkujen katveessa. Soitin lopulta asiakaspalveluun. "Olen nyt oikealla kadulla, mutta missä se talo on?" Kuulemma viistosti Tilastokeskusta vastapäätä. En voi erehtyä, kun oven vieressä on tykki(!). No olikin kyllä. Arkistossa sain eteeni tilaamani isoisän kantakortin . Siihen oli merkitty häneen liittyvät tiedot talvi- ja jatkosodan ajalta. Mielenkiintoista, mutta: Armeijalyhenteitä. APUA... "Mitä tämä KTR 10 tarkoittaa", kysyin. Kenttätykistörykmenttiähän se. Isoisä oli ollut talvi- ja jatkosodan aikana ns. Aallon patteristossa . Sitä johti majuri P.G. Aalto . Talvisota oli vietetty Kiviniemessä ryssää tykillä torjuten ja jatkosota Kannaksen eri taisteluissa. Viikonloppuna sotilaallinen teema jatkoi. Isäni oli ottanut esiin isoisäni armeijassa kuvaaman valokuva-albumin. Skannasin kuvia ja niist...

Kansallisarkiston kesäajat tekevät miltei mahdottomaksi työssäkäyvälle ihmiselle käydä plaaramassa mikrokortteja tai rullaamassa filmejä. Tästä tuskastuneena selasin illalla kotona www.digiarkisto.org -sivua. Projektissa Suomen sukuhistoriallinen yhdistys skannaa digitaaliseen muotoon arkistomateriaalia. Nyt sivuilla on monista pitäjistä rippikirjoja, mutta sinne on tulossa myös läänintilejä. Katselin esimerkiksi Hollolan rippikirjoja ja huomasin merkinnän värjäri Antti Antinpoika Sigellistä Messilän kartanossa . Tämä Antti olikin ollut minulta kateissa poikavuosiensa ja myöhemmän aikuisikänsä välillä, jolloin hän oli värjäri Pietarissa 1820-luvulla. Hän kuoli siltikin melko nuorena, naimisissa mutta lapsettomana. Messilän kohdassa kirjassa lukee ifrån Thus eli Hämeenlinnasta. Jää askarruttamaan, mitä hän siellä teki? Oliko siellä sukulaisia, vai oliko hän värjärin opissa . Antti Sigell: s. 06.06.1794 Hollola, k. 13.04.1830 Pietari. Vht: Hollolan kirkonvartija Antti Antinpoika Sigell ...

Työvuoroni alkoi tänään vähän myöhemmin ja päätin varata aamun kaksi tuntia kansallisarkistolle. Siellä oli kovin hiljaista (voisiko arkistossa muunlaista ollakaan?), poikkeuksellisen vähän ihmisiä. Ehkäpä sukututkijatkin malttavat viettää juhannusta?? Tein semmoista perustutkimusta 1700-luvun puolivälistä, selaten rippikirjoja ja kastettujen kirjoja edestakaisin. Onko tämä renki Tuomas nyt tuon Mikin veli vai eikö? Kummilistat olivat taas apuna, sieltähän se vahvistus vielä löytyi kun kerran syntymäajat suurinpiirtein täsmäsivät. Mutta herää taas kysymys, miksi arkistojen pitää palaa? Itken mielessäni Vaasan tuhonnutta tulipaloa 3.8.1852. Samalla meni lähes koko lääninarkisto ja maaherran paperit. Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos vanhat dokumentit olisivat tallella. Tietäisi nämä kruununtilan isännänvaihdoksetkin. Nyt on vain musta aukko. Tutkin sitten sellaista mitä voi tutkia. Käräjäpöytäkirjat ajalta eivät kerro mitään. Olihan se levontonta aikaa muutenkin, pikkuvihan (1741-...

No, nyt minä sitten olen nähnyt sellaisen kotiarkiston, kun itsellenikin haluaisin. Kävimme ennen itsenäisyyspäivää sunnuntaina herra E:n luona naapurikunnassa. Hän on mieheni sirpaleserkku - sokeriserkku - kaukainen sukulainen kuitenkin. Miehellä on äidinäidin äidinäiti Maria ja hänellä isänäiti Ida, joka on Marian sisko. Herra E kirjoittaa ammatikseen ja harrastuksekseen. Puhumattakaan, että hän on tinkimätön kotiseutumies. Hänellä on kirjoittamistyöhönsä oma työtila, joka kai ennen on ollut osa torppaan kuulunutta navettaa. Torpan ostivat aikoinaan herra E:n vanhemmat. Seinät ovat korkeat, ikkunat tuovat valoa ja tila on kertakaikkiaan niin viihtyisä, ettei sitä voi muistellakaan kuin pienellä kateudella. Seiniä peittävät maasta kattoon asti ulottuvat hyllyt. Ja hyllyillä on täydelliset, nimetyt arkistolaatikot. Sivuseinän kirjahylly on järjestetty teemoittain. Kaikki on ihanan selkeää.

Varastin tänään alkuillasta pari tuntia arkistolle. Ryntäsin sinne suoraan Motivuksen kuntosalista, jossa hauikset (ne, joita ei siis vielä oikein ole) saivat kyytiä. Omalla mikrofilmilaitteellani istui kuitenkin joku mies. Teki mieli sanoa "kääk" kuten mieheni aina kovasti yllättyessään, jolloin hän taantuu Aku Ankka -ikäiseksi. Mihin minä nyt menen? Pitääkö minun tuijottaa niiden toisten uudehkojen koneiden jättiruudulta vai tihrustaa vanhan mallisesta puupäällysteisestä, jossa valoteho on heikentynyt aikojen saatossa. Valitsin jättipömpelin. Tai siis, eihän se mikrofilmilaite ole varsinaisesti minun omani, mutta käyn aina sillä samalla, jonka ovat lahjoittaneet Kansallisarkiston ystävät. Se on semmoinen sopiva. Otin rullan numero ES2108, vuosi 1745. Kirjurilla oli semmoinen leveä käsiala, jossa yhdelle riville mahtuu kaksi sanaa. Niin ja semmoinen hassu d, jonka voisi ajatella kahdeksi erilliseksi kirjaimeksi. Ehkä se oli sitä sen ajan muotia. Rulla itsessään oli vanhaa ma...

Vaasan triviaalikoulu v.1722 sisäänkirjautuneet talollisten pojat -Simon Simonis -Michael Johannis Granberg, Vähäkyrö -Andreas Michaelis, Mustasaari -Gustavus Erici Rimahl, Maalahti -Jacobus Erici, Mustasaari -Laurentinus Laurentii, Vähäkyrö -Jacobus Johannis Wikar, Kruunupyy -Andreas Andreae, Mustasaari -Isaacus Georgii, Isokyrö -Mathias Johannis, Mustasaari -Mathias Andreae Släthår, Mustasaari Lähde: Liber Scholae Wasensis 1722-1830, Olavi Vanne, Helsinki 1947

Olin maanantaina työmatkalla Vaasassa ja ehdin käväistä iltapäivällä Vaasan maakunta-arkistossa. Tällä kertaa tarkastelin karttoja, lähinnä iso-jakokarttoja 1700-luvun alkupuolelta, mutta myös myöhempiä 1700-luvun eri tilojen lohkomiskarttoja. Åkermanilla ja muilla maanmittareilla oli ihanan selkeää piirrosjälkeä ja käsialaa. Olisin myös halunnut saada käsiini isonjaon täydennysjaon karttoja, mutta etsimältäni paikkakunnalta kartat oli piirretty (ja täydennysjako toteutettu) vasta vuonna 1913. Joten joudun lähestymään maanmittauslaitosta. No eipä tule uutta Vaasan matkaa sen takia, sillä paikallisten maanmittaustoimistojen vanhat kartat on siirretty Jyväskylään. Onneksi ei sentään tarvitse Jyväskylään matkata, sillä maanmittaustoimistot ovat ottaneet käyttöön sähköiset tiedostot ja voin kaiketi tilata ne (kartat) tänne Helsingin maanmittaustoimistoon. Hieno juttu.

Istuin tänään KA:n mikrofilmisalissa peri tuntia ennen töihin menoa. Yritin keskittyä suttuiseen mikrofilmiin vuodelta 1685, mutta olin ihan ärsyyntynyt, kun tutkijapariskunta kälätti kovaan ääneen melkein korvan juuressa. Teki mieli sanoa, että ei kuule kiinnosta. Ärsytti vielä enemmän, kun en saanut sutusta mitään selkoa. Käräjäpöytäkirjassa oli ilmeisesti ollut paha vesivaurio. Antaisivatkohan ne (KA:n virkailijat) minulle alkuperäisen katsottavaksi, josko siitä saisi edes osittain paremmin selvää. Yleensä mikrofilmisalit ja arkistot ylipäätäänkin pakkaavat olla hipihiljaisia. Puhelinäänet on kielletty, samoin ruuan mussuttaminen tai juomilla läträäminen. . Maanantaina olisi vuorossa työmatka Vaasaan ja olisi ihan kiitettävästi aikaa mennä käymään työtapaamisten jälkeen Vaasan Maakunta-arkistossa, sillä kone lähtee vasta viideltä

Hykerryttää... Arkisto avaa salatut elämänsä. Tällä kertaa Isonkyrön tuomiokirjoista vastaan tulee Hindrich Simonson i Waldiala. Elikkä Heikki Simunanpoika Valtaalan kylästä. Tämä Heikki on Waltarin eli Valtarin isäntä vuosina 1627 - 1641. Juttu kertoo Heikin äidin Getrudin eli Kertun testamentista. Isäntäluetteloista vaimoja ei nimeltä noihin aikoihin aina löydä - siksi äidin nimikin on arvokas. Kuolinaikakin haarukoituu hieman, kun tietää, että testamentti on tehty 14.11.1632. Heikin isä lienee ollut tilan aiempi isäntä Simo Erkinpoika. Kaikki esi-isiäni ja -äitejäni.

Olin eilen pitkästyttävässä työseminaarissa Sörnäisissä. Hereillä pysyin vain vahvan teen voimalla... Sukututkijan onneksi seminaari loppui jo 15.40 joten ehdin pistäytyä viereisessä talossa hakemassa täsmätietoa. Sörnäisten rantatie 25:ssä sijaitsee Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, missä vierailin jo aiemmin huhtikuussa (kts. blogini arkisto 22.4 "Nimiarkistossa on laatikoita monta"). Tällä kertaa vierailin kerrosta alempana eli Suomen murteiden sana-arkistossa . Arkistossa on yli 8 miljoonaa murresanatietoa noin 400 000 sanasta sekä 1,4 miljoonan sananparren kokoelma. Kokemus henkilökunnan auttamishalukkuudesta oli yhtä myönteinen kuin nimiarkistossa käydessäni. Kiireettömyyden ilmapiiri oli raikas tuulahdus muuten niin hektiseen päivään! Löydöksetkin olivat lupaavia. Pohjalaistalon nimelle löytyisi selitykseksi kivasti maastopaikkaa kuvaileva murresana. Suurin esiintymä oli Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, mutta sanaa oli käytetty myös 1500-luvulla Martin maanlaissa ja G...

Kesä on kohta ovella ja sukututkimuksellekin se tietää hieman enemmän aikaa. Olen tietenkin säästänyt osan kesälomastani siihen, että pääsen käymään Vaasan maakunta-arkistossa. Sinnehän ei muuten niin yhtäkkiä täältä etelästä lähdetä. Kesä tarkoittaa myös sukukokouksia. Näillä näkymin olen tosin menossa vain yhteen, eli Köykän-suvun sukukokoukseen Ilmajoen Kalajaisjärvelle heinäkuun alussa. Olen suvun esi-isän eli Valentin Simunanpoika Köykän sukua kolmea eri kautta. Eli kolminkertaisena on nämä Valentinin geenit siis minussa. Onko se hyvä juttu, vai huono juttu, sen saa kukin itse päätellä. Mieheni Kalmi-suku puolestaan järjestää reissun heinäkuussa Silja Operalla Gotlantiin Visbyn kaupunkiin, mutta emme kyllä tiedä ehdimmekö. Olen aika innostunut tutkimuksen teosta juuri tällä hetkellä. Tämä harrastus kun välillä tyyntyy sellaiselle pikku hiljaa -asteelle ja välillä taas tulee sellaisia intensiivisiä puuskahduksia. Välillä tuntuu, että jopa elää kahta aikaa, toista nyt ja toista se...

Suomen sukututkimusseuran HisKi-projektissa tallennetaan kirkonkirjoja tietokoneelle ja ne viedään kaikkien iloksi nettipohjaiseen tietokantaan . Nyt minäkin olen vihdoin vuoden odottelun jälkeen pääsemässä mukaan tallennustalkoisiin. Varaamisesta on tosin vierähtänyt niin kauan aikaa, etten oikein enää muista, mitä seurakuntaa varasin tallennettavaksi. Ainoastaan sen, että urakka ei näyttänyt aivan ylisuurelta. Kyseessä ei ollut ns. mustien kirjojen tallentaminen, vaan uudempia tietoja 1800-luvun vaihteen jälkeen. On mukava auttaa sellaisessa, mistä on ollut itsellekin selkeää hyötyä. Kunhan vain kaikki muistaisivat sen, että netti ei missään nimessä korvaa alkuperäislähteitä.

Esi-isissäni ja ylipäätään sukututkimuksessani esiintyy muutamia sotilaita, mutta ne ovat usein sellaista kartoittamatonta erämaata. Ensinnäkään, en ole vielä tutustunut yhteenkään sotilasrullaan. Niitä kaiketi löytyisi mikrofilmiltä KA:sta. Mutta ensimmäistä kertaa etsiminen on aina haasteellista. Toisaalta, sota-arkistossa en ole käynyt kertaakaan. Vaikka voisin hakea esimerkiksi kopiot isoisäni kantakortista. Muutakin voisi löytyä. Mieheni suvussa minua askarruttaa eräs Simo Matinpoika Sink (esiintyy myös muodossa Sinck) Vihittäessä tapaninpäivänä 1821 Hattulassa hän on sold. vid kejs Finska andra regem nro 116 Thus bat Hauho comp. Rippikirjan mukaan Simo Sink on syntynyt vuonna 1796, enempää tietoa ei ole, paitsi että tietysti, hän avioituu silloin 1821 Justiina Heikintyttären kanssa. Vaimo on ilmeisesti hauholaisen Heikki Eklundin tytär. Omassa suvussani minulla on esimerkiksi Antti Simunanpoika Trast, isokyröläinen sotilas syntynyt 1.11.1768 Orismalan kylässä. Hän on kotoisin Su...

Yksi tämän viikon piristyksistä oli ehdottomasti vierailu Kotuksen nimistöarkistossa. Erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa opastusta... Arkistolaatikoita oli pilvin pimein, mutta aika mallikkaasti järjestettynä. Yksi hienouksista oli mielestäni kansallisarkistosta 1500-luvun asiakirjoista kerätty nimiarkisto asiakirjaviitteineen. Semmoinen jos mikä helpottaa kauemmas ajassa halajavan sukututkijan arkea, suosittelen! Ja ehdinhän minä tällä viikolla KA:ssakin pistäytyä, sieltä oli taas tuomisina sekavia muistiinpanoja ja mikrofilmiltä otettuja paperikopioita. Esimerkiksi: 9.3.1708 Isonkyrön käräjiltä Killisen veljekset sopivat, kuka mihinkin menee asumaan: "Minä Jaakko Jaakonpoika Killinen menen vanhempieni syntymäkotiin ja minä Matti Jaakonpoika menen vaimoni syntymäkotiin Tuurilaan." Plökin Pertin sisko hakee perintöä: "Vaimo Valpuri Pertintytär Tuiskulasta (i Tuiskulaby, Ilmola socken) vaatii sopimusta jäljelle jääneestä perinnöstä veljensä Pertti Plökin luona"

Juho Wuotila sai sakkoa viinan myynnistä 1872