Sukututkimus

Olen sillä tavalla tekemisissä Eteläpohjalaiset Juuret -julkaisun kanssa, että olen jo muutaman vuoden ajan oikolukenut yhdessä toisen henkilön kanssa kaikki Juuret-lehdet . Minulle saa siis (ja etenkin kirjoittajille tietysti) lähettää risuja kielioppi- ja pilkkuvirheistä. Sisältövirheistä kannattaa kovistella jotain muita tahoja kuin minua. Oikolukiessa artikkelit tulevat aika tutuiksi, joten me oikolukijat teimme tällä kertaa pelkän sisällysluettelon lisäksi lyhyet esittelyt jokaisesta Eteläpohjalaiset Juuret 4/2011 -lehden artikkelista. Eteläpohjalaiseen sukututkimukseen keskittynyt lehti haettiin tällä viikolla painosta, joten asia on sangen tuore. Laitoimme vielä jokaisen artikkelin perään pienen "tagipilven" eli asiasanat. Eteläpohjalaiset Juuret 4/2011: Irja Hirsivaara: Ilmajoen Lahdenkylän Ranta Artikkelissa esitellään ilmajokisen Rannan talon isäntiä 1500-luvun puolivälistä isonvihan loppuun. Isonvihan aikana tila oli suurimman osan aikaa autiona, kunnes sai uuden...

Paljon käyttämäni sivusto eli Eteläpohjalaiset Juuret ( http://www.etelapohjalaiset-juuret.fi/ ) on julkistanut uudet verkkosivunsa. Aika iso remontti - ja selkeästi parempaan päin niin ulkoasussa kuin käytettävyydessä. Sivuston tuotehaku oli näppärä. Kirjoitin hakukenttään "Hiipakka" ja jo löytyi kaksi Eteläpohjalaiset Juuret -lehden numeroa, jossa oli juttua nimenomaan Hiipakan suvusta. Hyvä uudistus on myös se, että ainakin uusimmissa julkaisuissa on sisällysluettelot . Jäsenille on mahdollisuus kirjautua ja nähdä esimerkiksi verkkokaupasta aiemmin tilaamansa tuotteet. Uutena oli valokuvien tunnistamista . Olihan siellä tuttuakin tavaraa, " tarinat ", " henkilöhakemistot " ja erilaiset matrikkelit ja linkkilistat. .

Kun lukee henkikirjoja tai kirkonkirjoja, niin välillä aivan uuvuttaa nimien samankaltaisuus. On Mariaa ja Juhoa, Juhoa ja Mariaa, Mattia ja Liisaa, Liisaa ja Mattia. Pienestä sitä sitten tulee iloiseksi, vaikka siitä, että jatkuvien Mattien , Erkkien , Simojen ja Juhojen putken keskeyttääkin Hieronymos tai vaikka Luukas . Kun Liisat , Aunet ja Kaisat antavat tilaa Rikitzalle tai Cecilialle " Sihlalle ". Vähän myöhemmältä ajalta, paras erikoinen nimi tähän mennessä on mieheni esiäiti Jakobiina Wilhelmiina . Mietin aina, että miksi häntä sitten oikeasti kutsuttiin. "Piinaksi"? vai Miinaksi?