Sukututkimus

Kävimme lomamatkalla Virossa. Etelävirolaisen Rõugen kirkossa oli sukututkimusnäyttely. Kirkko onkin mielestäni erittäin hyvä paikka näyttelylle. Onhan monen kirkon alle tai ympärille haudattu useat sukupolvet. Sukupuita oli tehty jos monenmoisia. Hienoin oli mielestäni jäätelötikuista kankaalle tehty sukupuu. Joku sukututkijoista oli laittanut tutkimuksensa päälle keltaisen muistilapun: "Tähelepanuks: Üksi sugupuu ei saa kunagi päris valmis." Eli yksikään sukupuu ei tule koskaa täysin valmiiksi.

Isä oli lainannut kirjastosta kirjan Hans Kalmista . Minulle oli uutta tietoa se, että hän sotilaallisen toimintansa jälkeen harjoitti myös vaihtoehtoista lääketiedettä, jota hän opiskeli Yhdysvalloissa. Virossa Viljandissa syntynyt Kalm kertoo, että perimätiedon mukaan hänen sukunimensä tulee siitä, että joskus 1600-luvulla Henrik-niminen talonpoika oli pelännyt niin kovasti ruttoa, että hän oli kahden poikansa paennut suon keskellä olevalle saarelle, joka oli joskus ollut pakana-ajan viimeisiä kalmistoja. Siitä siis tulisi hänen suvulleen nimi Kalm. Luin toisestakin Kalmista , eli Pehr Kalmista . Luin nimittäin Eva Ruoffin kirjoittamaa puutarhakirjaa " Vanhoja suomalaisia puutarhoja ". Siinä kerrottiin talousopin professori ja tutkimusmatkailija Kalmin Suomeen tuomista kasveista. Itsellänikin on niistä kotona yksi, eli villiviini. Tämä Kalm taas ei todennäköisesti liity Hans Kalmin sukuun mitenkään. Pietari Kalmin isä oli Gabriel Kalm, Korsnäsin kappalainen Etelä-Pohjanmaa...