Seinäjoen sukumessuilla riitti vilskettä. Sen huomasi muun muassa siitä, että kun menin hieman myöhässä Heikki Rantatuvan vanhat kartat -luennolle, niin iso auditorio oli niin täynnä, että ihmiset istuivat lattiallakin. Eli olivat eteläpohjalaiset ja seinäjokiset innostuneet sukujen tutkimuksesta. Hienoa! Jäimme kuitenkin pohtimaan sitä, mitä seuraa kun yhä useammat ihmiset ottavat sukututkimuksen harrastuksekseen - pysyvätkö siis fasiliteetit perässä? Eräskin mies kertoi, että on joutunut lähtemään arkistosta heti kättelyssä pois, kun paikat ovat olleet niin täynnä. Näinhän sitä saattaa käydä. Eräs vaihtoehto lisääntyvän sukututkimuksen haasteeseen olisi laittaa nettiin niin paljon materiaalia kuin mahdollista. SSHY:n ihmiset, jotka digitoivat rippikirjoja nettiin, kertoivat muun muassa, että jotkut kirjastot ovat olleet tässä työssä hyvin mukana, mutta sitten taas esimerkiksi Kansallisarkisto ei ole kiinnostunut asiasta lainkaan. Yhdistys olisi jopa tuonut oman mikrofilmiskannerinsa ...