Siirry pääsisältöön

Aavistus

Olen miettinyt, että mikä merkitys aavistuksella on sukututkimuksellisten löytöjen tekemisessä. Kuinka monta kertaa sitä on aluksi vain sellainen tunne, että tämä sukulaissuussuhde voisi mennäkin näin - ihan ilman mitään todisteita.

Mistä se aavistus sitten oikein tulee...
Ehkä se on jokin häilyvä rajalinja siinä, milloin erilaisista lähteistä aikojen saatossa pieniin sukututkija-aivoihin koottu tietomassa alkaa poimia kaaoksesta rakenteita ja yhdentekevistä sattumista muodostuu malleja.

Kommentit

Jari Sedergren sanoi…
Intuitiolla on suuri merkitys sukututkimuksen organisoinnissa.

Mutta vain raaka työ tuottaa tuloksia. Intuitiot kun pitää todistaa oikeiksi.
Anonyymi sanoi…
Olen joskus miettinyt samaa. Varsinkin, kun on tutkinut yhtä paikkakuntaa ja sen ympäristökuntia, tulee usein aavistuksia mistä esimerkiksi joku henkilö on kotoisin. Tottakai nämä pitää tarkistaa, mutta ne vähentävät työmäärä, jos esimerkiksi osuu heti oikeean seurakuntaan. Tutulla alueella aavistuksia on paljon, mutta jos tutkii ennestään vierasta seurakuntaa aavistuksia ei juurikaan synny.
Riikka sanoi…
Sedis on oikeassa siinä, että varsinaiset tulokset sukututkimuksessa tulevat vasta tarkan uurastamisen myötä. Se on jopa joskus ihan fyysistä, kättä kramppaa mikrofilmirullan kelaamisesta, silmiä kuivaa tihrustamisesta ja selkää kolottaa pitkien istumisrupeamien jälkeen.

Ihan totta, että varsinkin noissa paikkakunnan vaihdoksissa aavistukset saattavat hyvinkin vähentää sitä työmäärää.

Puhdas logiikkakin toimii usein sukututkijan hyödyksi. Jos esimerkiksi sisäänmuuttopitäjä ja -kylä on ison järven rannalla niin kannattaa usein katsoa mieluummin muut pitäjät järven rannalla, kuin että lähtisi tarkastelemaan muita naapuruskuntia. Käräjäjutuissa mietin usein, että miksi A kylästä X on velkaa juuri B:lle kylästä Y. Sattumaa, sukulaisuutta, pankkiiriutta, kaveruutta?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orisberg 1899

ORISBERGIN KARTANON VÄKEÄ, henkikirja 1899 Maanviljelysneuvos Edv. Björkenheim 1856, v. Ingred 1859, L. Rafael 1880, Ruth 1882 Neiti Ina Ramkin (Ramshen?) 1855, p. Liisa Nylund 1872, Hilda Lind 1878, Sanna Björklund 1876, Edla Humlin 1881, Josefiina Tuuri 1857, Liisa Rönn 1827. Agronomi F.O. Rautell 1855, v. Helena 1866, p. Agatha Ruuskanen 1881 Meijerikoulun oppilaat: Alma (Spetz?) 1876, Aino Sundholm 1872, Sanna Erkkilä 1879, Jenny Båsk 1879, Hilda Nieminen 1873, Maria Fant 1879, Hilma Raukkola 1873, Sofia Kangaskolka(?) 1877, Fanny Nieminen 1879, Aina Paasio 1878, Edla Panula 1877, Sanna Ollinkoski(?) 1877. Karjakko Lydia Nikander 1878 Karjakko Leena Johansson 1849 Opettajatar Eufrosyne Nevadworsky 1863 Pehtori W.K. Nederström 1861, v. Hilda 1866 Vouti Kustaa Malkamäki 1846, v. Maria 1847, L. Juho 1875, Kustaa 1879, Hedvig 1882 Vouti Juho Allén 1837, v. Anna 1837 Vouti Matti Åberg 1868, v. Serafia 1865 Puutarhuri A. Farselius 1874 Lukkarin tytär Hanna Petell 184...

Alppen perukirja 1888 (Jalasjärvi)

Yahoon Sukututkijat-postituslistalla keskusteltiin jälleen perukirjoista. Miten ymmärtää monasti ruotsinkielellä kirjoitettujen perukirjojen sisältö. Avuksi ehdotettiin ruotsinkielistä aiheeseen liittyvää sanastoa. Mikä on tietysti erittäin hyvä ehdotus! Kielen lisäksi ongelmia aiheuttaa usein se, että meille nykypäivän ihmisille osa esineistä saattaa olla sellaisia, joita emme edes tunne. Minunkin täytyy myöntää, kun en ole mikään käsityöihminen, että esimerkiksi kangaspuusanasto on täysin hukassa. Mitä ovat vaikkapa " klihta " ja " häkilä "? Kerropa, mitkä sanat sinulle ovat outoja. Esimerkki suomenkielisestä perukirjasta voisi olla Jalasjärviseen Köykkä-sukuun kuuluvan Albertiina Hakalan (o.s. Jussilan) perunkirjoitusasiakirja vuodelta 1888. Tässä linkki tavaralistaan . (Vuonna 1888 Marraskuun 2 päivänä toimitettiin allekirjoittaneelta asianomaisten pyynnöstä kalunkirjoitus ja perinnönjako, torpan vaimon Jalasjärven Luopajärven kylästä Albertina Aapelintytär Ha...

Tuntematon hääkuva

Hääkuvani, jonka vieraissa on isoisäni. Missäköhän tämä kuva on otettu ja kuka on hääpari? Lisää kuvateksti